Viestintä epäonnistuu aina, paitsi sattumalta, kuuluu Osmo A. Wiion ensimmäinen viestintälaki. Edellisellä viikolla pääosin siviileihin kohdistuneen kammottavan terrori-iskun Israeliin tehneen Hamas-järjestön viestintä läpäisi koko läntisen maailman kenenkään aluksi kyseenalaistamatta luvalla sanoen varsin omituisia ”faktoja”.
Maailmalla tapahtuu erilaisia usein luonnon aiheuttamia katastrofeja tämän tästä. Säännöllisesti ensimmäiset tiedot kertovat uhrien lukumäärän olevan suuri, mutta ilmoitettu menehtyneiden lukumäärä kasvaa ja tarkentuu vähitellen pelastus- ja raivaustöiden edistyessä. Nyt heti ilmoitettiin gazalaiselle sairaala-alueelle osuneen raketin aiheuttaneen 500 kuollutta, ja luku lähti kiitämään ympäri maailmaa niin nopeasti kuin viestimet vain saivat sen ulos kirjoitettua.
Heti tapahtumapäivän aamuna oli käytettävissä myös geopaikannettua videokuvaa, jossa näkyi raketin hajoaminen ilmassa ja räjähtäminen sairaalan viereisellä pysäköintialueella. Raketti oli lentoradan nousevalla osalla, mikä yksiselitteisesti merkitsi, ettei se voinut olla Israelin ampuma. Tämä johtuu siitä, etteivät israelilaiset sijoita omia tuliasemiaan lähelle vastustajaa, kun ampua voi tarkkuuden kärsimättä turvallisen välimatkan päästä.
Myöhemmin samana päivänä julkaistiin valokuvia tuhoalueelta. Huomiota herätti, ettei sairaalarakennus ollut kärsinyt kuin paine- ja sirpalevahinkoja. Raketin tai sen osan iskeytymiskohdassa näkyi ainoastaan pieni kraateri. Israelin täsmäasein tekemissä rakennusten pommituksissa hidastetulla sytyttimellä varustettu projektiili tunkeutuu talon sisään aina perustusten tasolle, räjähtää siellä ja saa aikaan kaikkien välipohjien romahtamisen, ja sen seurauksena menee koko talo kasaan kuin korttitalo.
Hamasin terrori-iskun tarkoitukseksi on nähty Israelin ja Saudi-Arabian hyvin edenneiden rauhanneuvottelujen sabotointi. Tavoite onnistuikin; neuvottelut katkesivat heti. Todisteiden valossa väärä uutinen ”Israelin aiheuttamasta 500 kuolleesta” puolestaan lopetti Jordanian isännöimät neuvottelut, joissa oli tarkoitus yrittää ratkaista parinsadan Hamasin ottaman panttivangin kohtalo. Palestiinalaisten edustus vetäytyi heti, joten Jordania peruutti koko tapahtuman.
Jonkinlaista sopimusta panttivangeista oli mahdollisesti jo valmisteltu pitkälle, sillä paikalle oli kiiruhtamassa myös Joe Biden, jonka kiireiseen ohjelmaan oli raivattu kaksi päivää tätä varten. Nyt hänen vierailunsa supistui vain neuvotteluihin Israelin johdon kanssa. Keskusteltavaa heilläkin riittää, mutta kun lopputuloksena oli ainoastaan Hamasin ”hyvän tahdon eleenä” vapauttamat kaksi panttivankia, episodi oli kirvelevä nöyryytys suurvallan päämiehelle.
Epäonnistuminen panttivankien vapauttamisessa on aiheuttanut joskus dramaattisia seurauksia. Iranin vallankumouksen amerikkalaisten panttivankien epäonnistuneella vapauttamisyrityksellä oli osansa istuvan presidentin Jimmy Carterin vaalitappiossa Ronald Reaganille vuonna 1980. Nytkin tulevan vuoden vaaleista on ennustettu yhtä tiukkaa, kuten ne ovat tavanneet viime aikoina olla. Euroopassa on siten syytä olla huolissaan, sillä presidentti Bidenin lähes varma vastaehdokas on syytteiden kanssa kamppaileva arvaamaton entinen presidentti Trump. Panttivankien osalta tilanne ei tosin ole täysin menetetty, kun Israelin maahyökkäys ei ainakaan tätä kirjoitettaessa ole vielä alkanut.
Odotetun hyökkäyksen viivästymiseen ovat suurella todennäköisyydellä syynä panttivangit, joita on eräiden tietojen mukaan jopa 40 eri maasta. Kaikki nämä valtiot painostavat nyt Israelin hallitusta neuvotteluratkaisun puolesta, jotta panttivankien henki säästyisi.
