Helsingin Sanomat julkaisi vast’ikään gallup-kyselynsä tulokset, jossa selvitettiin kansalaisten mielipiteitä otsikon kysymyksiin. Tiesivätkö kansalaiset mistä puhutaan? Mitä Naton jäsenien ydinaseharjoittelu oikeastaan olisi ja mitä olisivat Naton tukikohdat Suomessa?
Menemättä tarkemmin kyselyn tuloksiin, summattakoon: Ydinaseharjoituksiin osallistumista kannatti isompi osa kuin vastusti ja päinvastoin: Kysymykseen ”Tuleeko Suomen tavoitella Naton tukikohtaa?” vastasi hieman isompi joukko negatiivisesti, kuin asian puolesta. Epävarmoja, ”ei-osaa-sanoa” -vastaajia on kuitenkin paljon molempien kysymysten kohdalla.
Voit tutustua tarkemmin kyselyn tuloksiin Hesarin artikkelissa: Näin Nato-tukikohdat ja ydinaseet jakavat suomalaisia – Kotimaa | HS.fi
Ydinasiat
Ydinsateenvarjoasiat ensin. Itse olen sitä mieltä, että ilman muuta Suomen on oltava mukana ydinasepelotteen harjoittelussa sekä Naton asiaa käsittelevissä organisaatiorakenteissa ja projektityöryhmissä. Yhtä lailla on järkevää pitää keskustelua yllä kahdenvälisestikin riittävässä määrin Naton ydinasevaltojen – Yhdysvaltojen, Britannian ja Ranskan – kanssa. Mukana oltaessa saadaan tietoa ja kuullaan liittolaisten näkemyksiä asiasta. Olipa roolimme ydinasepelotteen suhteen mikä hyvänsä.
Rajoittamalla itseämme, ei meitä Venäjä kiitä ja katso lempein silmin. Ei se tehnyt sitä ennen Nato-jäsenyytemme aikaakaan, vaikka halusimme siihen uskoa omia toiveitamme ja itänaapurin vakuutteluita uskoen. Olihan meillä kansakunnan ajattelua ja asennetta muokattu vuosikymmenet YYA-hengessä.
Mukaan siis kaikilla rintamilla Naton ydinasesateenvarjoa käsittelevissä asioissa.
Tukikohdat
Ihmisiltä kysyttiin mielipidettä Naton tukikohdista Suomessa. Mikä lie mielikuva ”tukikohdasta”? Olisiko se elokuvista tuttua menoa: helikopterit laskeutuvat, hävittäjät nousevat ja merijalkaväkiosastot kiiruhtavat aseet tanassa juoksumarssia eri suuntiin?
Se mitä Natolla eri maissa on, vaihtelee kovastikin. Tunnetuimpia kansalaisten keskuudessa ovat liittolaisten kansalliset tukikohdat, kuten esimerkiksi Yhdysvaltojen joukot vaikkapa Saksassa. Varuskuntia vähän kuin meidän omammekin. Tällaiset ovat liittolaisellemme hyvin kalliita ylläpitää ja tuskinpa tällaisia Suomeen kukaan on tuomassa, vaikka monessa kunnassa ruuhka-Suomen ulkopuolella toivottaisiinkin. Saksassa paikallishallinto ja kansalaiset nostivat ison älämölön, kun USA oli vetämässä aiemmin tukikohtiaan pois. Tällaiset tukikohdat ovat valtava piristysruiske ja melkeinpä elinehto, jos syrjäseuduilla halutaan elää leveästi ja olla toimeliaita.
EFP
”Tukikohtia” pohdittaessa katse kannattaa kääntää aluksi Balttian maihin. Niillä on Naton EFP-joukkoja alueellaan. EFP, Enhanced Forward Presence, on tehostetun läsnäolon taisteluosasto, jonka tarkoitus on nostaa hyökkäyskynnystä kyseisiä maita ja Natoa vastaan. Esimerkiksi Virossa on noin 1500 miehen vahvuinen osasto, jon´ka johtovaltiolla, Britannialla on vajaa tuhat henkilöä. Muita maita ovat Ranska ja Tanska, mukana myös yksi islantilaissiviili. Latvian taisteluosastossa on kymmenen maata ja vahvuus noin 1900, vastaavat luvut Liettuasta ovat seitsemän ja 1600.
EFP joukot ovat taisteluvalmiita joukkoja, mutta niiden keskeinen tehtävä on luoda pelotetta. Ei voimallaan, vaan ne toimivat ns. ”ansalankajoukkoina”. Tämä tarkoittaa, että jos johonkin Naton rajamaahan hyökätään, useamman Nato-maan sotilaiden veri virtaa taistelukentillä, joka vahvistaa pelotetta. Toki nämä EFP-joukot ovat erinomaisesti varustettuja ja koulutettuja ammattilaisia, joukon taisteluarvo on todella merkittävä.
Olisiko tämä vaihtoehto Suomelle? Yksi iso varuskunta Viron Tapan tukikohdan mallin mukaisesti. Suomen puolustuksen vahvat maavoimat ovat niin iskukykyiset, ettei Nato kaiketi meille EFP-joukkoa suo.
NFIU
NFIU, NATO Force Integration Unit, on pieni esikuntaorganisaatio tai suunnitteluelin, joka suunnittelee ja valmistelee liittoutuneiden joukkojen nopeaa tuontia kyseiseen isäntämaahan. Erityisesti tämä koskee Naton korkean valmiuden joukkoja, mutta se kattaa kaikki puolustussuunnitelmissa kohdennettavat joukot. NFIU-esikunnat ovat siis linkki ja yhteistyöelin isäntämaan kansallisten joukkojen ja NATO-liittolaisten välillä. Keskeisiä teemoja suunnittelussa ovat mm. logistiset verkostot, kuljetusreitit ja tarvittavan infrastruktuurin valmistelut. NFIU-esikunnan henkilöstö on puoliksi isäntämaan asettamaa, puolet liittolaisilta. Kokonaisvahvuus on noin 40 asiantuntijaa eri puolustushaaroista ja toimialoilta.
Tämähän olisi loistava lisä meille! Se parantaisi huomattavasti yhteistä puolustusta Suomessa ja toimii toki pelotteen vahvistajana. Venäjä tietää, että laajat, yksityiskohtaiset suunnitelmat ja valmistelut avun saamiseksi on tehty. ”NFIU Finland” toimisi todennäköisesti Helsingissä, koska kiinteä yhteistyö oman Pääesikuntamme kanssa on välttämätöntä. Kansalaiskyselyssä tällainen ”tukikohta” saisi varmasti lähes kaikilta kansalaisilta varauksettoman kannatuksen.
Esikunnat, varastot, tutka-asemat…
Voisimme tietenkin haaveilla Naton pohjoisosien operaatioita johtavan isomman esikunnan saamisesta Suomeen. Tilanteen muututtua Natokin on tarkistamassa komentorakennettaan ja tällainen esikunta saatetaan muodostaa. Nykyisin meitä lähin tällainen esikunta on Puolassa, josta johdetaan tarvittaessa Balttian ja Puolan alueen operaatioita kootusti. Suomi on kuitenkin valitettavasti ehkä liian ”etulinjassa” esikunnan paikkaa suunniteltaessa.
Raskaan kaluston ja ampumatarvikkeiden ennakkovarastointi liittolaistemme käyttöön – ja miksei hätätapauksessa omaan käyttöömmekin sotatilanteessa – on toteutettu mm. Norjassa. Olisi iso apu meille täällä pussin perällä. Laaja varikkokenttämme ja osaamisemme kyllä tämän kykenisi toteuttamaan. Katsotaan kuinka puolustussuunnittelu Natossa etenee. Loistava lisä, mutta jälleen – Suomen maavoimat ovat vertailuissa jo valmiiksi hyvin vahvat.
Tiedusteluasemia, elektronista- tai tutkavalvontaa? Pienehköjä toimipisteitä, mutta merkittävä tekninen lisä omaan vastaavaan suorituskykyymme. Ja sijaintimme Kuolan niemimaan ja Pietarin alueille ryhmitettyjen joukkojen läheisyydessä houkuttelisi varmastikin liittolaisia toimimaan kanssamme.
Monenlaista on siis teoriassa tarjolla. Osa on toki epätodennäköisiä, mutta kaikki ratkaisut vahventaisivat puolustustamme ja pelotettamme osana puolustusliittoa. Toivottavasti kansalaisille jaetaan tarkempaa tietoa ja viranomaisemme ovat valppaina, kun Natossa suunnittelu täydellä teholla käynnistyy. Olisi hyvä olla saamapuolella.
