Osallistuin viime viikon maanantaina Kiinan merkittävimmän kansainvälisen politiikan tutkijan, Yan Xuetongin Helsingin yliopistolla pitämälle luennolle.
Kokemus oli monin tavoin inspiroiva, mutta samalla äärimmäisen hämmentävä.
Pari päivää myöhemmin Ulkopoliittisen instituutin tilaisuudessa puhunut Xuetong on epäilemättä arvokas lähde Pekingin ajattelun ymmärtämiseen – mutta erittäin vahvoilla suodattimilla.
Vierailun ehkä tärkein oppi suomalaisille on nähdäkseni seuraava: varokaa vanhojen virheiden toistamista. Sama koskee muitakin eurooppalaisia.
Globalisaatiokehitys on kääntynyt
Professori Yanin akateemisiin kiinnostuksenkohteisiin lukeutuvat ennen muuta henkilöiden vaikutus kansainväliseen politiikkaan, Kiinan ja Yhdysvaltain välisen valtatasapainon kehitys sekä globalisaation tulevaisuus.
– Edes Hitler ei voinut tehdä kaikkia päätöksiä yksin, hän totesi samalla muistuttaen, että diktaattorin lähipiiriin valikoituvat ihmiset vahvistavat toistensa ajattelua saaden järjestelmän toimimaan tietyllä tavalla.
Globalisaatiokehityksen voisikin Yanin mukaan kääntää täysin lähinnä vain se, että kahdessa – hänen mukaansa ainoissa merkittävissä – suurvalloissa nousisi samanaikaisesti valtaan globalisaatiota vastustava, populistinen ja ulkomaalaisvastainen johtaja.
Kiinan professori katsoo pitäneen amerikkalaisia tiukemmin kiinni 1990-luvun alussa muodostuneesta järjestelmästä, sillä Pekingissä uskotaan entisen USA:n presidentti Donald Trumpin olevan vapaakauppaa koskevassa analyysissään oikeassa.
Samaan aikaan Kiina kuitenkin hylkää länsimaisen demokratian ja liberalismin, joiden eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset toivoivat juurtuvaan maahan keskinäisriippuvuuden myötä.
Jonkinasteisen globalisaatiokriittisen trendin Yan arvioi jatkuvan vielä ainakin kymmenen vuotta.
Venäjä 2.0
Professorin esitelmän ensimmäinen osuus oli hyvin akateeminen ja älyllisesti mielenkiintoinen.
Samaa ei voi sanoa loppupuolesta, jolloin Yan suomalaiskollegansa Teivo Teivaisen ja muutaman opiskelijan provosoimana äityi puolustelemaan Kiinan Venäjä-linjaa – joka hänen mukaansa johtuu pitkän yhteisen rajan ydinasesuurvallalle, Kiinalle, aiheuttamasta uhasta – sekä ilmoittamaan uskomuksensa, jonka mukaan Suomi tulisi vielä Nato-hakemustaan katumaan.
– Suomen liittyminen Natoon on tunteellinen, ei järjellinen päätös.
Viesti siitä, kuinka lähellä kiinalainen ajattelumalli lopulta on venäläistä maailmankuvaa ei olisi juuri voinut mennä paremmin perille kuin Yanin alettua valitella länsimaiden sukupuolineutraaleja WC-tiloja sekä muistutettua, että Euroopassakin on köyhyyttä. Tämän vuoksi ”kiinalaista demokratiakäsitystä” ei olisi syytä pitää länsimaista heikompana!
Olen nähnyt tämän aiemminkin – nimittäin liberaaleina intellektuelleina esiintyvien venäläisakateemikkojen kohdalla. Pintaa raaputtaessa alta paljastuu helposti häpeilemätön imperialisti.
Osa näistä venäläisistä on nyttemmin muuttanut länteen ja luultavasti katuu aiempia lausuntojaan. Joistakin on tullut tieteilijän sijaan täysipainoisia propagandisteja.
Mielenkiintoista nähdä, missä Yan on kymmenen vuoden kuluttua.
Euroopassa meidän tulee joka tapauksessa pohtia tarkkaan, teemmekö demokraattista naapuriaan uhkaavan Kiinan kanssa samat virheet kuin Venäjän kanssa aiemmin.
Jos Yhdysvallat ja sen liittolaiset joutuisivat tukemaan sekä Ukrainaa että Taiwania samanaikaisesti, kustannus olisi parhaassakin tapauksessa melkoinen – ei välttämättä tuen suora hinta, vaan välilliset vaikutukset maailmantalouteen.
Tähän täytyy kuitenkin varautua ja parhaan mukaan yrittää estää sodan syttyminen.
Kuva: Yan Xuetong. (Xxxiaojiu – Own work, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=69412872)
