Intiasta on jo kokonsa puolesta puhuttu pitkään Aasian jättiläisenä yhdessä Kiinan ja Indonesian kanssa. YK:n arvion mukaan kuluvan vuoden aikana Intia tulee ohittamaan Kiinan maailman väkirikkaimpana maana. Tästä ja ottamistaan taloudellisista edistysaskelista huolimatta ydinasevalta Intia jää usein maailmanpolitiikkaa koskevassa uutisoinnissa vähäiselle huomiolle: maata käsitellään useimmiten vain Pakistanin ja Intian konfliktin kautta, ja maailmanpolitiikassa sen harjoittamaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa parhaimmillaan vain sivutaan.
Intian turvallisuuspoliittisen ympäristön kaksi merkittävintä pysyvää tekijää ovat Pakistan ja Kiina. Pakistanin kanssa Intiaa yhdistää maiden itsenäistymisestä lähtien sotien, terrorismin ja kilpavarustelun täyttämä historia. Etelä-Aasian geopoliittisessa pelissä kumpikin on pyrkinyt hankkimaan etulyöntiaseman toista vastaan siellä, missä se on ollut saatavissa. Maat ovat käyneet varjosotaa vaikutusvallasta toisiaan vastaan muun muassa Afganistanissa, samalla kun maiden välisellä rajalla erityisesti Kashmirin alueella ne ovat kahakoineet ja sotineet varsin usein. Kumpikin on lisäksi tukenut separatistisia liikkeitä naapurimaassaan, Pakistan jihadisteja ja Kashmirin vapautustaistelijoita, Intia Pakistania vastaan taistelevia balutšiseparatiseja.
Huomattavasti vähäisemmälle huomiolle on jäänyt Intian suhteet toiseen ydinasenaapurimaahan, Kiinaan. Maat ovat kahakoineet maiden rajalla toistuvasti, viime joulukuussa Intian ja Kiinan sotilaat ottivat yhteen kiistanalaisella rajalla Intian koillisessa Arunachal Pradeshin osavaltiossa. Yhteenotossa kummankin maan sotilaat saivat lieviä vammoja. Rajalla oli vakava yhteenotto myös kesäkuussa 2020, jolloin sotilaat taistelivat Karakoram-vuorilla Galwanin laaksossa Ladakhin alueella kivillä, nyrkeillä ja mailoilla. Tuolloin ainakin 20 intialaista ja neljä kiinalaista sotilasta kuoli. Kiina katsoo, että valtaosa Intian koillisesta Arunachal Pradeshin osavaltiosta kuuluu sille, Intia on luonnollisesti toista mieltä. Kiina ja Intia kävivät lyhyen sodan raja-alueesta vuonna 1962.
Delhi seuraa Kiinan itsevarmuuden ja vaikutusvallan kasvua tarkkaavaisesti. Kiina on pyrkinyt lisäämään läsnäoloaan Intian ympäristössä myös merellä hakeutumalla läheiseen suhteeseen Malediivien kanssa. Saaristovaltio levittäytyy 90 000 neliökilometrin alueelle Intian valtamerellä keskeisten meriväylien varrella.
Kylmän sodan viitekehyksessä Yhdysvallat tuki Pakistania taistelussa Neuvostoliittoa vastaan Afganistanissa. Washington löi lisäksi kiilan kommunistiblokkiin presidentti Nixonin Kiinan vierailulla ja Kiina-politiikalla. Intian näkökulmasta oli siten luonnollista tukeutua Neuvostoliittoon. Kylmän sodan ajoista lähtien niin sanottuun puolueettomaan blokkiin kuulunut Intia hankki valtaosan puolustusmateriaalistaan Neuvostoliitosta. Erityissuhde on kestänyt aikaa ja Venäjällä tapahtuneet muutokset. Intia on yksi maailman suurimmista aseiden ostajamaista. Hankinnoista pääosa tuli vuoteen 2020 saakka Venäjältä. Vuodesta 1992 vuoteen 2022 Intian sotilasmateriaalista vähintään kaksi kolmasosaa on hankittu Venäjältä; amerikkalaisen Stimson Centerin arvion mukaan osuus voi olla todellisuudessa jopa 85 %. Intia on hankkinut Venäjältä hävittäjiä (Suhoi Su-30MK, MiG-29), helikoptereita (Mi-17), ydinkäyttöisiä Kilo-luokan sukellusveneitä (jotka muodostavat puolet Intian sukellusvenelaivastosta), Kiev-luokan lentotukialuksen ja sotalaivoja. Mutta erityisesti Intian maavoimat kulkevat venäläiskalustolla panssarivaunuja ja BMP-2-vaunuja myöten. Lisäksi Intia kehittää Venäjän kanssa ensimmäistä hypersoonista risteilyohjusmalliaan (BrahMos-II) ja uutta rynnäkkökivääriä (AK-203).
Huomionarvoista kuitenkin on, että viimeisen kymmenen vuoden aikana Intia on monipuolistanut hankintojaan. Erityisesti Ranskasta on kehittynyt Intian päävarustaja, mutta myös Israel ja Yhdysvallat sekä vähemmissä määrin Iso-Britannia ovat saaneet jalansijaa. Tukholmalaisen rauhantutkimuskeskuksen SIPRIn tilastojen mukaan Ranskan, Yhdysvaltojen ja Israelin asekauppojen arvo kaksinkertaistui vuosien 2017 ja 2021 välillä. Vuonna 2021 Ranskan asekauppojen arvo Intiaan ylitti ensimmäistä kertaa Venäjän vastaavat kaupat. Intia osti Ranskalta Rafale- ja Mirage-hävittäjiä ja Scorpene-sukellusveneitä. Vuonna 2022 valtiovierailullaan Pariisissa pääministeri Narendra Modi ilmoitti maiden sopineen yhteistyön tiivistämisestä erityisesti edistyksellisen teknologian alalla. Israelista Intia on puolestaan hankkinut muun muassa lennokkiteknologiaa, ilmavalvontajärjestelmiä, ohjustorjuntajärjestelmiä ja täsmäohjuksia. Vuodesta 2018 lähtien Intian ja Yhdysvaltojen välinen asekauppa on myös lisääntynyt. Intia on ostanut Yhdysvalloista C-130-kuljetuskoneita ja pitkän matkan meritiedustelukoneita, ohjuksia ja lennokkeja. Asekaupat amerikkalaisten kanssa ovat huomionarvoisia, sillä ne osoittavat käytännössä, kuinka perinteinen Etelä-Aasian turvallisuuspoliittinen yhtälö on muuttunut. Aiemmin Yhdysvallat tukeutui Pakistaniin, joka on kuitenkin osoittautunut epäluotettavaksi liittolaiseksi taistelussa terrorismia ja Afganistanin Taliban-liikettä vastaan.
Vaikka Intia on viime vuosina lähentynyt länsimaita, se ei ole liittynyt Venäjän toiminnan Ukrainassa tuominneeseen kansainväliseen rintamaan. YK:ssa Intia on pidättäytynyt Venäjän tuomitsevista päätöslauselmista. Pääministeri Modi ja Intian diplomaatit ovat toistaneet kantanaan, että maa on syvästi huolissaan konfliktista ja kehottanut sen osapuolia palaamaan diplomatian tielle. Kansainvälisessä politiikassa Intian puolueettomuutta korostava linja on ajanut sen vähemmistöleiriin Pakistanin ja Kiinan kanssa. Tilanne on kaiken kaikkiaan kiusallinen Intialle, sillä Ukraina on yllättäen merkittävä Intian ilmavoimien kauppakumppani: Intia on ollut Antonovin lentokonetehtaiden pääasiakkaita, koska se ostaa varaosia An-32-kuljetuskoneilleen.
Tästä huolimatta Intian on vaikeaa tehdä pesäeroa Venäjään. Ensinnäkin kylmän sodan vuosista lähtien Moskova on vastustanut Kashmirin konfliktin kansainvälistämistä. Vuosina 1957–1971 Neuvostoliitto käytti toistuvasti veto-oikeuttaan Intian hyväksi Kashmirin konfliktissa. Myöhemmin Venäjä on tulkinnut Kashmirin kysymyksen Intian sisäpoliittiseksi kysymykseksi. Lisäksi vuonna 2020 Venäjä ehdotti Intiaa YK:n turvallisuusneuvoston pysyväisjäseneksi.
Joidenkin asiantuntijoiden arvion mukaan Intian riippuvuussuhde Venäjästä tulee kuitenkin väistämättömästi heikkenemään, koska Venäjän aseteollisuus kärsii pakotteista ja maan oma tarve tulee vaikeuttamaan sen kykyä palvella Intiaa. Vuonna 2018 Intia osti Venäjältä S-400-ilmatorjuntajärjestelmiä, mutta vain osa niistä on toimitettu Intialle. Nyt Intiassa pelätään, ettei Venäjä voi täyttää sopimusta. Lisäksi Venäjän kalustotappiot Ukrainassa ovat olleet raskaat; myös sillä voi olla vaikutusta Intian aseostointoon Venäjältä. Intian täydellinen irtiotto Venäjästä on kuitenkin epätodennäköistä. Yhdysvaltojen kongressin raportti vuodelta 2021 arvioi, ettei Intian armeija voi toimia tehokkaasti ilman Venäjän toimittamaa materiaalia ja että Intia tulee jatkossakin tukeutumaan venäläisiin asejärjestelmiin lähi- ja keskipitkällä aikavälillä. Venäläisaseiden etuna ovat olleet halvat hinnat, minkä vuoksi massaan nojaava Intian maavoimat, jolle venäläiskalusto on ennestään jo tuttua, hankkinee jatkossakin materiaalinsa Venäjältä – olettaen, että Venäjältä jää jotain myytäväksi. Ulkopoliittisesti Intia on hyötynyt Venäjän suojeluksesta. Vaikka Yhdysvallat, Ranska tai Iso-Britannia korvaisivat Venäjän sen ”kummisetänä” YK:ssa, Intian geopoliittinen hyppy länsileiriin vaatisi todennäköisesti aikaa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan kaikkine seurauksineen on mahdollisesti kuitenkin laittanut prosessin liikkeelle, ja se tulee muuttamaan myös Intian roolia suurvaltapoliittisessa turvallisuuspolitiikassa.
