Suojaa ylijäämäliiveistä

Artikkelit
Jukka Janhunen


Moni reserviläinen on varmasti ostanut itselleen varmuusvarastoissa pitkään olleita ballistisia suojaliivejä, joissa valmistajan takuu on mennyt umpeen. Kuitujen vanheneminen on valitettava tosiasia, mutta suojaavatko esimerkiksi kymmenen vuotta vanhat pehmeät ballistiset suojat enää miltään? Sitä selvitin yhdessä Mikko Anttilan kanssa.


Suomen Sotilas koeampui käytettyjä ja yli-ikäisiä brittiläisiä Osprey Mk2- ja Virtus-liivien pehmeitä ballistisia suojia 1. tammikuuta 2023. Tyypillisesti valmistajat antavat viiden vuoden takuun aramidi-suojaliiveihin, mutta niiden sanotaan kestävän noin 6–10 vuotta normaalissa käytössä. Polyeteeniliiveille annetaan yleensä 5–7 vuoden takuu. Polyeteenit ovat huomattavasti stabiilimpia kuin aramidit.


Osprey Mk2 -suojat hankimme tilassa ”käytetyt mutta ehjät”, ja ne oli valmistettu vuonna 2012. Virtus-paneelien tilaa kuvattiin ”hyväkuntoisiksi”, ja ne olivat puolestaan valmistettu vuonna 2016, jolloin Virtus-järjestelmä ilmestyi ensimmäisen kerran.


Tarkempaa tietoa, miten liivejä oli käytetty, ei ollut saatavilla. Suojausominaisuuksien kannalta on erittäin paljon merkitystä, ovatko liivit olleet varastoituna käyttämättöminä hyvissä varasto-olosuhteissa vai ovatko ne nähneet päivittäistä käyttöä erityyppisissä olosuhteissa.


Testikaliiperit


Testasimme Osprey Mk2- ja Virtus-ballistisia liivejä eri testikaliipereilla selvittääksemme niiden pysäytyskyvyn. Testikaliiperit olivat .22LR (pistooli ja pienoiskivääri), 9×19 mm:n Parabellum (pistooli ja konepistooli) ja .357 Magnum. Ammuimme seitsemästä metristä lähtönopeusmittarin kera.

Ospreyn ja Virtuksen suojaustaso ei ole julkista tietoa, joten lähdimme koeammunnoissa liikkeelle köykäisimmästä kaliiperista eli .22LR. Tämän jälkeen olivat vuorossa yhdeksän millimetrin pistooli ja konepistooli, jossa käytettiin itseladattuja korkeapaineisia patruunoita. Lopuksi liivejä koeistettiin .357 Magnum -kaliiperisella revolverilla.

Osprey Mk2 -liivejä käytettiin Afganistanissa operaatio Herrickissä. Ospreyn ergonomiaa paranneltiin koko sen elikaaren ajan, viimeinen malli oli Osprey Mk4A. Liivien sanottiin kuitenkin olleen liian uuvuttavat Afganistanin lämmössä.
(Lähde: Wikimedia Commons, Public Domain)

Kuidut vanhenevat


Kuitujen kuten monien muiden ihmisten valmistamien materiaalien ominaisuuksiin kuuluu vanheneminen. Valmistusprosessien aikana materiaaleihin varastoituu paljon energiaa. Luonto toimii siten, että kemiallisella tasolla systeemit pyrkivät energiaminimiin, saavuttaen tasapainotilan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kuidut vanhenevat ajan saatossa ja niiden mekaaniset aineominaisuudet muuttuvat. Vanhenemista lisäävät erityyppiset kuidulle ominaiset aggressiiviset olosuhteet, kuten lämpötila ja mekaaniset rasitukset tai ultraviolettivalo aramidien kohdalla.


Kuiduissa vanheneminen näkyy ensimmäisenä vetolujuuden laskuna, ja vasta myöhemmässä vaiheessa murtovenymät lähtevät pienenemään. Vetolujuuden laskua selittää tosiasia, että kuidut pilkkoutuvat todennäköisimmin keskivaiheilta kuin ääripäistään. Polymeerikuitujen suuret vetolujuudet ovat seurausta suuresta polymeroitumisasteesta, eli toistuvia kemiallisia yksiköitä on suuri määrä liittyneenä toisiinsa pitkäksi ketjuksi.


Suojaa sittenkin


Voimme kertoa, että tulokset yllättivät positiivisesti. Tyypillisesti ylijäämäliivit myydään varoitusten kera, ja hyvä niin, mutta liivien suoja-arvo pysyy yli-ikäisenäkin hyvällä tasolla pitkään. Käyttöhistoria on ratkaisevassa roolissa suoja-arvoa määritettäessä, ja se tulisi tietää tarkasti. On eri asia, jos esimerkiksi aramidi-liivejä on paahdettu auringonvalossa ja uitettu liuottimissa tai ne ovat olleet käyttämättöminä hyvissä varasto-olosuhteissa.


Kerromme lisää koeammunnan tuloksista, kuitujen vanhenemisesta ja Virtus-taistelijan järjestelmästä tulevissa Suomen Sotilas -lehden numeroissa. Pysy jyvällä!



Artikkelikuva: Virtus-taistelijan järjestelmä joukoilla testattavana. Liivin ergonomiaa on saatu parannettua merkittävästi tekemällä siitä tyköistuvampi. (Lähde: Steve Dock/MOD, United Kingdom, Open Government License 3.0 via Wikimedia commons)