Maailma on käymistilassa. Suomen Sotilaan verkkosivuston Maailma tänään -juttusarjassa seurataan Ukrainan, Venäjän, Iranin, Kaukasian ja Keski-Aasian (tai minkä hyvänsä kiinnostavan alueen) tapahtumia globaalien valtasuhteiden järjestyessä nopeasti uudelleen. Juttuja ilmestyy silloin kun tapahtuu – ainakin niin kauan kuin nykyinen ”hulina” jatkuu. Lue eteenpäin ja olet askeleen edellä!
Venäjän ja Kiinan yhteistyö sekä sen heijastusvaikutukset Ukrainan sotaan ovat puhuttaneet jo pitkään. Kuinka paljon painetta Pekingin ja Moskovan autokraattien akseli kestää?
Vähemmän on pohdittu sodan vaikutuksia Lähi-idässä sekä yhä enemmän Kiinaan liimautuneen Venäjän liittolaisen, Iranin, roolia tässä pelissä.
Asia on kuitenkin muuttunut viime päivinä.
Kansannousun kanssa kamppailevan Teheranin islamistihallinnon droonitoimitukset Venäjälle sekä suunnitelmat laajentaa repertuaaria ballistisiin ohjuksiin ovat herättäneet lännessä ymmärrettävää pahennusta.
Euroopan unioni suunnitteleekin Irania vastaan uusia pakotteita, mutta ne eivät välttämättä ole tiivistyvän yhteistyön tärkein seuraus. Merkittävämmäksi tekijäksi saattaa muodostua Iranin arkkivihollisen Israelin eliitissä tapahtuva asennemuutos.
Moninaiset verkostot
Iranin ja Israelin strateginen vihollisuus on nykytilanteessa selviö, sillä Teheranin shiialainen pappisregiimi pyrkii saamaan haltuunsa merkittävän osan Israelin lähialueista sekä äärimmäisen antisemitisminsä vuoksi haluaa tuhota maan olemassaolon kokonaisuudessaan. Fundamentalisti-islamisteille juutalaiset ovat länsi-imperialismin työrukkasia – tai sitten koko länttä pidetään juutalaisten hallitsemana.
Iran on Venäjän liittolainen ja erityisesti Syyriassa maat ovat toimineet läheisessä yhteistyössä Bashar al-Assadin hallinnon pitämiseksi vallassa.
Toisaalta Venäjä on osoittanut usein valmiutta liittolaistensa hylkäämiseen ja kysyä voi vaikkapa sitä, tiesikö maan tiedustelupalvelu Yhdysvaltain vuoden 2020 tammikuussa surmaamaan Quds-komentaja Qassem Suleimaniin kohdistuneesta uhasta. Samoihin aikoihin presidentti Donald Trump valmisteli suuria siirtoja Lähi-idän suhteen ja oli näistä julkisuudessa olleiden tietojen mukaan keskustellut myös Putinin kanssa.
Juutalaisten kansallisvaltioksi Lähi-itään perustettu Israel tunnetaan korkeatasoisesta sotilasteknologisesta osaamisestaan sekä tehokkaasta tiedustelusta, joka ei kaihda länsimaisittain likaisiakaan keinoja tavoitteidensa saavuttamiseksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi yhteistyö rikollisverkostojen sekä sellaisten turvallisuuspalveluiden kanssa, joihin Nato-maat pitävät selkeää hajurakoa.
Ukrainan sota on ollut Israelille vaikea pala, sillä vaikka maa on riippuvainen Yhdysvalloista, sen tulee ottaa huomioon eri puolilta entistä Neuvostoliittoa maahan muuttaneet ja muuttavat uudisasukkaat eriävine mielipiteineen. Venäjällä ja sen alamaailmallakin lienee melkoinen vaikutus Lähi-idän ainoan demokratian eliitissä.
Iranin tuki Venäjälle saattaa kuitenkin muuttaa laskelmaa siten, että pääministeri Yair Lapidin johtama hallitus asettuu yksiselitteisesti Ukrainan taakse. Näin ainakin ehdotti Israelin diaspora-asioihin keskittynyt ministeri Nachman Shai, jonka mukaan asiassa ei pitäisi enää epäröidä.
Toisaalta mahdollinen apu on edelleen kiven takana: Israelin ja Ukrainan puolustusministerien välistä puhelua on siirretty jo viisi kertaa myöhempään ajankohtaan. Voi tietenkin olla, että teknisiä yksityiskohtia mahdollisen apupaketin suhteen hiotaan viime metreille, jolloin suhteiden katkaisemisella uhannut Venäjä voidaan helpommin asettaa tapahtuneen tosiasian eteen.
Joka tapauksessa jokin kiehuu – something is cooking – kuten englanniksi sanotaan.
Miten muutos vaikuttaisi?
Israelin ja Iranin joutuminen vastakkain Ukrainassa laajentaisi sodan heijastuksia muualla maailmassa sekä tekisi siitä yhä selvemmin autoritaaristen ja demokraattisten maiden välisen kamppailun.
Aseapupaketti vaikeuttaisi epäilemättä Israelin ja Venäjän monitahoista – luultavasti salaistakin – yhteistyötä, mutta molemmat osapuolet ovat pitkään siitä kokeneet hyötyvänsä. Kamppailu tiedustelun henkilöresursseista sekä sotilasteknologiasta voisi läikkyä odottamattomin tavoin Lähi-idässä, Venäjän eliitissä ja miksei myös lännessä.
Selkeämpi Iranin eristäminen parantaisi myös käynnissä olevan kansannousun mahdollisuuksia, sillä toisin kuin Venäjällä, Persiassa kansa ei ole passiivista tai passivoitua. Lisäksi suuri osa maan väestöstä ei ole ”selkärangastaan” länsi- tai juutalaisvastaista, vaan yhteistyö maan kanssa pappisregiimin kaaduttua olisi todennäköisesti huomattavasti helpompaa kuin vaikkapa Putinin seuraajan.
Venäjälle Israelin asettuminen selkeästi vastapuolelle olisi kuitenkin suuri tappio, mistä syystä sen reaktiot mahdolliseen apupakettiin saattaisivat kovista puheista huolimatta jäädä vaisuiksi. Tämä symboloi Kremlin uskottavuuden etenevää hiipumista.
Iranin hallinnon kaatuminen puolestaan olisi suuri isku Venäjän, mutta myös Kiinan maailmanvalloitussuunnitelmille. On kuitenkin kyseenalaista, kuinka paljon ne voisivat ”ystävänsä” hyväksi tositilanteessa tehdä.
Kuva: Iranilaisessa sotilasparaatissa ei vihollinen jää epäselväksi. (Mehr News Agency, CC BY 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=120053132)
