Hyvät, pahat ja epärelevantit

Artikkelit
Pekka Virkki

Suomen Sotilas on vuoden 2022 Riga Conferencen virallinen yhteistyökumppani.
Voit seurata konferenssissa käytäviä keskusteluja ao. striimin kautta. Kaikki konferenssiin liittyvät artikkelit ja muut sisällöt löydät koontisivulta.


Professori Julian Lindley-French – pitkäaikainen Riga Conferencen vieras – kertoo vuosittain järjestettävää tapahtumaa varten kirjoittamassaan julkaisussa omaksuneensa länsimaiden onnistumisen mittariksi ”Riika-testin”: mikäli Latvian pääkaupungin asukkaat voivat nukkua yönsä rauhallisemmin kuin edellisenä vuonna, asiat ovat verraten hyvin.


Tänä vuonna on nähty paljon pahaa, mutta myös lupaavaa. Erityisesti sanojen tasolla on siirrytty oikeaan suuntaan, mistä osoituksena Lindley-French kiittelee puolustusliiton Madridin huippukokouksessaan hyväksymää Strategista konseptia. Siinä Venäjän uhkaan vastataan kuten pitääkin.


Tämä ei kuitenkaan valitettavasti tarkoita tahtotilan heijastumista käytännön toimiin. Professori pelkää erityisesti Euroopan ja Yhdysvaltain välisen taakanjaon epäsymmetrian jatkumista sekä Länsi-Euroopan maiden – Saksan, Ranskan sekä Ison-Britannian – käpertymistä itseensä tai vaihtoehtoisesti haavekuviin globaalista suurvalta-asemasta, jonka kaikki kolme ovat kuitenkin auttamatta jo menettäneet. Euroopassa niillä sen sijaan olisi tehtävää.


Lindley-French korostaa, että vaikka amerikkalaiset näkevät niin virallisesti kuin käytännössä Venäjän ”akuuttina uhkana”, Yhdysvaltain painopiste on peruuttamattomasti siirtynyt Itä-Aasiaan ja Tyynenmeren alueelle.


”Ranskalaisia hallitsee hymyllään leikkisästi flirttaileva presidentti, jolla on Napoleonin kunnianhimo, mutta Louis Napoleonin valta-asema. Britannian poliittinen luokka hylkäsi jo aikaa sitten järkevän strategisen asenteen lyhytnäköisen ja itsekkään politiikan hyväksi. Samanaikaisesti suuri osa maan hallitsevasta ”establishmentista” on lukkiutunut valheelliseen tarinaan hiipumisesta, jonka perusteella Yhdistyneen kuningaskunnan heikentyminen vaikuttaa epäsuorasti jo tulleen hyväksytyksi”, professori moukaroi läntisiä Nato-maita – eikä arvio Saksaa koskien ole ainakaan ruusuisempi.


Naton pelotteen toimivuuden kannalta Lindley-French pitääkin tärkeänä joukkojen lisäämistä puolustusliiton itäisiin jäsenmaihin, teknologian ja miesvoiman välisen suhteen onnistunutta priorisointia, logistiikan kehittämistä sekä Suomen ja Ruotsin jäsenyyden myötä pohjoisen alueen puolustussuunnittelua.


Ennen muuta ei vain Euroopan, vaan koko länsimaailman kohtalonkysymykseksi nousee hänen mukaansa Ison-Britannian, Ranskan ja Saksan valmius ottaa nykyistä enemmän vastuuta maanosan puolustuksesta. Vaikka Naton itäraja tuleekin epäilemättä vahvistumaan, ”kolmen suuren” taloudelliselle, tuotannolliselle ja viime kädessä sotilaalliselle potentiaalille on nyt kysyntää. Aika näyttää, miten siihen vastataan.