Tässä katsauksessa esitettävät tiedot perustuvat julkisiin lähteisiin, joiden paikkansapitävyyttä pyritään tarkistamaan käyttämällä useita eri lähteitä. Tiedot ovat tämän vuoksi arvioita ja virheitäkin voi löytyä. Taistelutilanteen eläessä myös karttakuva on vain suuntaa-antava. Paikannimissä käytetään suomenkielisiä nimiä.
Yleistilanne syyskuun alussa
Valko-Venäjän vastainen raja oli elokuun aikana suhteellisen rauhallinen. Valko-Venäjän asevoimien ryhmitysmuutokset vähenivät. Venäjä käytti Valko-Venäjän aluetta kuitenkin Ukrainaan suunnattuihin ohjus- ja ilmaiskuihin.
Harkovan suunnassa venäläiset jatkoivat kaupungin terroripommituksia pitkän kantaman ohjuksilla ja tykistöllä kuluneen kuukauden ajan. Donbassissa venäläiset jatkoivat epäsuoran tulen käyttöä, mutta edelleen huomattavasti rajoitetummin kuin huhti-heinäkuun aikana. Tämän vuoksi venäläisten hyökkäykset Donetskin kaupungin ja Bakhmutin suunnissa eivät saaneet suurempaa menestystä elokuun aikana.
Ukrainalaiset jatkoivat iskuja venäläisten selustan komentopaikoille, ammusvarastoihin, huoltokeskuksiin ja liikenneyhteyksiin ilmavoimalla, tykistöohjuksilla ja USA:n lahjoittamilla HIMARS-raketinheittimillä. Kaiken kaikkiaan oli syyskuun alkuun mennessä tuhottu lähes neljäsataa kohdetta venäläisten selustassa. Iskuja tehtiin etenkin Donbassissa ja Hersonissa.
Ukrainan vastahyökkäyksen pelossa Venäjä siirsi heinä-elokuun aikana etenkin Donbassista lähes kolmekymmentä pataljoonan taisteluosastoa Hersonin suuntaan. Donbassissa puolustus jäi monilla alueilla Wagnerin palkkasotilaiden ja ”kansantasavaltojen” heikommin varustetuille ja koulutetuille joukoille.
Hersonin suunnassa venäläiset vahvensivat joukkojaan ja puolustusasemiaan Dnipro-joen pohjoispuolella. Ukrainalaiset puolestaan kuluttivat venäläisiä iskemällä selustan varastoihin sekä katkomalla Dnipron yli meneviä siltoja vaikeuttaen venäläisten joukkojen huoltoa. Ukrainalaiset sitoivat ja kuluttivat venäläisiä joukkoja, mutta suurempia ukrainalaisten maahyökkäyksiä ei toteutettu.
Mustallamerellä Venäjän laivasto pysytteli kauempana Ukrainan rannikosta ja keskittyi iskemään Ukrainan siviili-infrastruktuuria vastaan Kalibr-ohjuksilla. Ukrainan ohjusiskujen uhka sai Venäjän siirtämään Mustanmeren laivaston sukellusveneiden tukeutumisen Etelä-Venäjälle.
Venäjä jatkoi ohjus- ja ilmaiskuja siviili-infrastruktuuria ja teollisuutta vastaan aiheuttaen kymmenien siviilien kuolemia. Iskuissa käytettiin etupäässä vanhempaa ohjuskalustoa ja S-300 ilmatorjuntaohjuksia, joilla ei kyetä täsmäiskuihin. Uudempaa ohjuskalustoa käytettiin hyvin valikoivasti arvokkaimpiin maaleihin.
Vallatuilla alueilla Venäjä jatkoi alueiden pakkovenäläistämistä ja ”kansanäänestysten” valmistelua Venäjään liittymisestä. Hallintoa edelleenkin venäläistettiin samalla kun väestön ja etenkin lasten pakkosiirtoja Venäjälle jatkettiin. Ukrainalaisten vastarinta miehitetyillä alueilla on kasvanut tasaisesti ja useita Venäjän hallinnon tukijoita on surmattu pommi-iskuilla syyskuun aikana.
Putin on ilmeisesti menettänyt luottamuksensa sotilasjohtoon ja antaa nykyään käskyjä komentoketjun ohitse suoraan operatiivisille komentajille Ukrainassa. Epäluottamus näkyy myös siinä, että uusia joukkoja ei muodosteta asevoimien kautta, vaan luomalla erilaisia vapaaehtoisjoukkoja ja käyttämällä eri sisäisen turvallisuuden joukkoja yhä enemmän taistelutehtävissä.
Venäjällä on rintamalla yhä enemmän joukkoja eri organisaatioista, eri palvelussuhteen ehdoilla ja eri komentoketjuissa. Etnisten ryhmien erilainen kohtelu on myös lisääntynyt ja luo lisäjännitteitä. Vankien tuominen yhä suurempina joukkoina rintamalle ei paranna joukkojen yhtenäisyyttä ja johdettavuutta. Tämä kaikki on jotain, joka muistuttaa natsi-Saksan loppuaikoja.
Venäjällä on suuria ongelmia myös materiaalin suhteen. Venäjä osti Pohjois-Korealta miljoonia tykistön ammuksia, koska Venäjän oma ammustuotanto ei ilmeisesti pysty korvaamaan kulutusta. Hankkeet lennokkien ja koulutuksen saamiseksi Iranista edistyivät ja ensimmäiset viitteet iranilaisten vaanivien lennokkien käytöstä saatiin syyskuun alussa.
Ukrainan vastahyökkäys Harkovan suunnassa 4.-12.9.
Vaikka allekirjoittanutkin epäili Ukrainan kykyä useamman prikaatin vastahyökkäykseen syyskuuna aikana, ukrainalaiset kykenivät tällaisen toteuttamaan. He kokosivat elokuun aikana Harkovan kaakkoispuolelle alueella jo olevista joukoista viiden prikaatin voimaryhmän, joka käsitti 3. Panssariprikaatin (PSPR), 92. ja 93. Mekanisoidut prikaatit (MEKPR), 80. Ilmarynnäkköprikaatin (ILPR) ja 25. Maahanlaskuprikaatin (MHLPR). Kaikki prikaatit olivat noin 75% vahvuudessa, mutta hyökkäyskykyisiä. Tätä voimaryhmää tuettiin tykistöryhmällä. Sekä paikallispuolustusprikaatit että maahanlaskujoukkojen prikaatit ovat käytännössä kevyitä jalkaväkiprikaateja, jotka liikkuvat pääosin panssaroimattomilla ja kevyesti panssaroiduilla pyöräajoneuvoilla.
Koska venäläiset olivat vahventaneet merkittävästi Hersonin suuntaa, heillä oli Harkovan kaakkoispuolella lännen suuntaan vain hyvin harva ja heikko ryhmitys. Painopiste oli etelämpänä. Izjumissa venäläisillä oli noin viidentoista pataljoonan taisteluosaston voimaryhmä ja sen itäpuolella Lyman suunnassa toinen noin kymmenen pataljoonan taisteluosaston voimaryhmä, joita sidottiin alueella olevilla ukrainalaisilla joukoilla. Ukrainalaiset tunnistivat venäläisten ryhmityksessä heikon kohdan, joka mahdollisti vähäisemmilläkin voimilla menestyksen saavuttamisen ja päättivät toteuttaa alueella vastahyökkäyksen.
Huhut Ukrainan mahdollisesta vastahyökkäyksestä Harkovan suunnassa pyörivät venäläisten sotilasasioista kirjoittavien bloggareiden joukossa jo elokuun lopussa. Venäjän asevoimat olivat kuitenkin keskittäneet huomionsa Hersonin suuntaan, missä Ukrainan vastahyökkäys hiljalleen voimistui samalla kun Dnipron ylitse menevät sillat ja lauttauspaikat olivat koko ajan Ukrainan tulen alla. Venäjän sotilastiedustelu ei havainnut ukrainalaisten hyökkäysvalmisteluja – tai jos havaitsi, ei kyennyt vakuuttamaan sotilasjohtoa asiasta.
Ukraina aloitti hyökkäykset 4. syyskuuta iskemällä pitkän kantaman raketinheittimillä Venäjän komentopaikkoja, varastoja ja muita kohteita vastaan. Voimaryhmä aloitti tiedusteluhyökkäykset samoihin aikoihin ja 6. syyskuuta voimaryhmä iski voimalla Andrlivkasta kohti Balaklijaa. Alueella oli ensimmäisessä linjassa ”kansantasavaltojen” heikosti koulutettuja joukkoja ja toisessa puolustuslinjassa Venäjän kansalliskaartin joukkoja, joita ei ollut varustettu raskaisiin taisteluihin sekä ilmeisesti Redut-yhtiön palkkasotilaita. Ukrainan hyökkäys läpäisi nopeasti molemmat puolustuslinjat.
Samaan aikaan voimaryhmän pohjoispuolella 103. ja 113. Paikallispuolustusprikaati (PPPR) aloittivat sitovan hyökkäyksen suoraa itään kohti Shevchenkovea ja voimaryhmän eteläpuolella 71. Jääkäriprikaati hyökkäsi pohjoiseen kohti Balaklijaa. Hyökkäystä tuettiin raskaalla tykistön tulenkäytöllä. Ukrainalaisilla joukoilla oli runsaasti ilmatorjuntaa ja venäläiset menettivät neljä hävittäjää ukrainalaisten tulessa, koska epäselvässä ja liikkuvassa tilanteessa venäläiset eivät osanneet toimia vain omien joukkojen päällä, kuten normaalisti toimivat tappioiden pelossa.
Ukrainalla oli etelämpänä Izjumin ja Lyman suunnassa yhteensä seitsemän prikaatia, kahdeksan rykmenttiä tai jalkaväkipataljoonaa ja tykistöprikaati. Samaan aikaan lännestä suuntautuneen päähyökkäyksen kanssa nämä joukot sitoivat venäläiset voimaryhmät taisteluun hyökkäämällä kohti Izjumia ja Lymaa. Ukrainalaiset erikoisjoukot tekivät venäläisten selustassa iskuja venäläisten selustan kohteita vastaan samalla kun pitkän kantaman vaikuttamisella iskettiin venäläisten huoltoa ja johtamista vastaan.
Ukrainalaiset saivat muutaman päivän taistelujen jälkeen painopistesuunnassa syvän läpimurron ja voimaryhmän pääosat suuntasivat hyökkäyksen nopeasti kohti Kupjanskia. Kupjanski on viiden rautatien risteysasema Oskil-joen varressa ja keskeinen paikka Venäjän Izjumin suunnassa olevien joukkojen huollon kannalta. Voimaryhmän tunkeutuessa kohti Kupjanskia se pääsi samalla venäläisten Izjumin suunnassa olleen voimaryhmän selustaan ja sivustaan. Kupjanski saavutettiin 8. syyskuuta ja osa joukoista suuntasi sen jälkeen etelään. Venäläiset yrittivät vastahyökkäyksellä pysäyttää ukrainalaisten 93. MEKPR:n etenemisen kohti etelää, mutta vastahyökkäys epäonnistui. Se kuitenkin hidasti ukrainalaisten etenemistä ja antoi venäläisille aikaa vetää molemmat voimaryhmät itään mottiin joutumisen välttämiseksi. Ukrainalaiset saivat haltuunsa Kupianskista Izjumiin ulottuvan ja idässä Oskil-jokeen rajoittuvan yli kolmentuhannen neliökilometrin alueen.
Venäläisten puolustuksen romahtaessa etelässä ukrainalaiset aloittivat hyökkäyksen Harkovan pohjois- ja itäpuolella kohti Venäjän rajaa. Paikallispuolustusprikaatien vallattua Shevchenkoven, 14. MEKPR iski kohti pohjoista Siverskyi Donetsk-joen itäpuolella. Samaan aikaan Harkovan suunnassa puolustuksessa olleet paikallispuolustusprikaatit ja panssarivaunupataljoonat iskivät suoraan pohjoiseen kohti Venäjän rajaa. Venäläiset yrittivät muutamissa paikoin pysäyttää ukrainalaisten hyökkäystä tykistöllä, mutta pääosin venäläiset vetäytyivät taistelematta omalle puolelleen rajaa. Ukrainalaiset saavuttivat Venäjän rajan pääosiltaan 12. syyskuuta kuluessa.
Venäläiset heittivät vain aikaisemmin vapaaehtoisjoukoista muodostetun hätäisesti kootun ja heikosti koulutetun 3. Armeijakunnan osia vastahyökkäykseen ukrainalaisten pysäyttämiseksi, mutta joukko käytännössä hajosi heti taistelukosketukseen jouduttuaan.
Venäläisten irtautuminen oli monissa suunnissa lähinnä paonomaista ja venäläiset jättivät jälkeensä mittavan määrän kalustoa täysin taistelukunnossa. ”Putinin nyrkin” eli 1. Kaartin Panssariarmeijan joukot eivät taistelleet juurikaan muita joukkoja paremmin ja ne menettivät huomattavan määrän kalustostaan vetäytymisen yhteydessä. Syyskuun 17. päivään mennessä venäläiset menettivät Harkovan suunnassa kalustoa yhteensä noin yhdeksänkymmentäviisi panssarivaunua, kaksisataa panssariajoneuvoa, kolmekymmentä komentopaikka-ajoneuvoa, kuusikymmentä tykkiä ja raketinheitintä, kaksikymmentä pioneeriajoneuvoa ja satakymmenen kuorma-autoa. Kalustosta 70% jäi sotasaaliiksi ja vain noin 30% tuhoutui. Kalusto vastaa panssariprikaatin ja moottoroidun jalkaväkiprikaatin pääkalustoa tai noin 5-6 pataljoonan taisteluosaston kalustoa. Etenkin suuri menetetyn tykistön ja esikuntavaunujen määrä osoittaa, että ukrainalaiset pääsivät nopeasti murtoon venäläisten selusta-alueille. Erään tiedon mukaan suuri osa sotasaaliista saatiin, kun Balakliassa Izjumin luoteispuolella ollut panssarikaluston korjauspaikka jäi ukrainalaisten käsiin. Ukrainalaiset saivat haltuunsa myös mittavan määrän ampumatarvikkeita.
Kaiken kaikkiaan ukrainalaiset vapauttivat vain vähän yli viikon kestäneessä hyökkäyksessä noin kahdeksantuhatta neliökilometriä miehitettyjä alueita. Tämä oli ukrainalaisille suuri psykologinen sekä sotilaallinen voitto. Venäläisille kyseessä oli puolestaan suuri nöyryytys ja merkittävä sotilaallinen tappio. Venäjän edellytykset vallata Donetskin oblast on käytännössä menetetty ja nyt ukrainalaiset itseasiassa uhkaavat Luhanskia ja Donetskia puolustavien venäläisten sivustaa ja huoltoyhteyksiä.
Harkovan vastahyökkäys ei ollut ukrainalaisten päähyökkäys. Painopiste oli ja on edelleen Hersonin suunnassa. Hersonin hyökkäys ja venäläisten reagointi siihen loivat kuitenkin ukrainalaisille mahdollisuuden paikalliseen menestykseen Harkovan suunnassa, jota käytettiin taitavasti hyväksi. Ukrainalaiset todennäköisesti yllättyivät itsekin siitä, miten hyvin hyökkäys menestyi ja kuinka nopeasti venäläisten vastarinta alueella romahti.
Taistelut pääsuunnissa syyskuun puolivälin jälkeen
Harkovan pohjoispuolella, Venäjän alueella venäläisillä on Operatiivinen Ryhmä, joka koostuu pääosin 1. Kaartin Panssariarmeijan (KPSA), 6. Armeijan (A) sekä 14. Armeijakunnan (AK) joukoista käsittäen yhteensä noin viisitoista pataljoonan taisteluosastoa. Joukkoja tukee kaksi tykistöprikaatia, tykistörykmentti ja kaksi ohjusprikaatia. Joukot ovat alle 75% vahvuudessa.
Ukrainalla on Harkovan pohjoispuolella 4-5 paikallispuolustusprikaatin, mekanisoidun prikaatin ja tykistöprikaatin voimat. Joukot ovat kuluneita, alle 75% vahvuuksissa, pois lukien 125. PPPR ja 49. Tykistöprikaati (TYKPR), jotka ovat lähes määrävahvuisia.
Omalle puolelleen rajaa vetäytyneet venäläiset suojaavat rajaa ja pyrkivät palauttamaan joukkojen taistelukuntoa, samalla kun sidotaan ja kulutetaan ukrainalaisia joukkoja tykkitulella ja paikallisilla hyökkäyksillä. Ukrainalaisilla pyrkinevät pitämään vapauttamansa alueet hallussa.
Harkovan itäpuolella Oskil-joen itärannalla ja Severodonetskin suunnassa venäläisillä on kaksi operatiivista ryhmää. Näissä on yhteensä arviolta noin kaksikymmentäviisi pahoin kulunutta pataljoonan taisteluosastoa pääosin toisesta, 20. ja 41. A:sta sekä 11. AK:sta. Lisäksi ryhmiin kuuluu osia 1. KPSA:n 2. Panssaridivisioonasta (PSD) ja 4. Moottoroidusta Jalkaväkidivisioonasta (MTJVD). Operatiivisia ryhmiä tukee neljä tykistöprikaatia ja kaksi raketinheitinprikaatia. Kaikki joukot ovat kuluneita ja noin 50-75% vahvuudessa, mukaan lukien tykistöryhmät.
Venäläisiä vastassa Ukrainalla on Oskil-joen länsirannalla ja Severodonetskin eteläpuolella kaksi panssariprikaatia, kolme mekanisoitua prikaatia, viisi maahanlaskuprikaatia, kolme paikallispuolustusprikaatia, vuoristoprikaati, jääkäriprikaati ja kahdeksan jalkaväkirykmenttiä/pataljoonaa, joita tukee kaksi tykistöprikaatia. Nämä noin seitsemäntoista prikaatin joukot ovat kuluneita, mutta toisaalta niiden taisteluhenki on hyvä menestyksekkään operaation jälkeen ja joukot ovat saaneet mittavasti kalustotäydennystä venäläisiltä kaapatusta kalustosta.
Venäläiset ovat pyrkineet muodostamaan uutta puolustuslinjaa Oskil-joen itäpuolelle suojatakseen etenkin Venäjältä Valuykista tulevaa rautatietä, joka on tärkeä Luhanskin alueen joukkojen huollon kannalta. Ukrainalaiset ovat saaneet sillanpään Oskil-joen itärannalle Kupijanskin alueella ja jatkavat siellä hyökkäystä kaakkoon. Lyman suunnassa olevat joukot pyrkivät puolestaan saartamaan Lyman kaupungin idästä ja lännestä pakottaakseen venäläiset vetäytymään, mikä loisi edellytykset jatkaa hyökkäystä Luhanskin suuntaan. Ukrainalaiset ovat myös tunkeutuneet Lysyntsanskin kaupungin lähistölle, alueelle, josta joutuivat vetäytymään heinäkuussa. Ukrainalaisten hyökkäystä rajoittaa käytössä olevien joukkojen ja tulen määrä. Painopiste on edelleen Hersonin suunnassa eikä sieltä todennäköisesti tule vahvennuksia itään, joten ukrainalaisten eteneminen on suhteellisen hidasta.
Venäläiset ovat saaneet käyttöönsä iranilaisia vaanivia lennokkeja ja MALE-luokan lennokkeja, ja näillä on jo aiheutettu jonkin verran tappioita etenkin Ukrainan tykistölle. Toistaiseksi tappiot eivät ole niin suuria, että ne vaikuttaisivat operaatioiden toteuttamiseen, mutta Ukraina on kuitenkin pyytänyt länsimailta pikaisesti apua lennokkien torjuntaan.
Donetskin suunnassa Bakhmutista Krasnohorivkaan venäläisillä on 25-30 ”kansantasavaltojen” 1. ja 2. AK:n pataljoonan taisteluosastoa, noin kymmenen pataljoonan taisteluosastoa 8. A:sta ja merijalkaväestä sekä muutama Wagnerin taisteluosasto. Joukot ovat hyvin kuluneita, 50-75% vahvuudessa.
Ukrainalaisilla on näitä joukkoja vastassa panssariprikaati, kolme mekanisoitua prikaatia, kaksi paikallispuolustusprikaatia, kaksi ilmarynnäkköprikaatia, neljä moottoroitua prikaatia ja joitakin erillisiä pataljoonia. Nämä kaksitoista prikaatia ovat varsin kuluneita pääosin 50-75% vahvuudessa. Joukkoja tukee täysvahva 26. TYKPR.
Venäläiset ovat jatkaneet syyskuun puolen välin jälkeen hyökkäyksiään etenkin Bakhmutin ja Donetskin kaupungin suunnissa. Näillä hyökkäyksillä on saavutettu hyvin vaatimattomia aluevaltauksia, joilla ei ole ollut mitään vaikutusta ukrainalaisten operaatioon pohjoisempana. Hyökkäyksissä ei ole juurikaan mitään sotilaallista järkeä. Vastassa ovat syvyyteen porrastetut linnoitetut asemat ja ukrainalaiset ovat jo osoittaneet kykenevänsä siirtämään tulenkäytön painopistettä ja joukkoja lohkolta toiselle nopeasti. Kuluneilla venäläisillä joukoilla ei ole realistisia mahdollisuuksia läpimurtoon alueella.
Eteläisellä rintamalla Zaporitzzjan ja Donetskin välillä venäläisillä on kahdeksannen, 36. ja 58. A:n joukkoja, maahanlaskujoukkoja ja merijalkaväkeä yhteensä kahdeksantoista pataljoonan taisteluosastoa, joilla on tukenaan kolme tykistöprikaatia ja kaksi tykistörykmenttiä. Lisäksi alueella on neljä pataljoonaa Wagnerin palkkasotilaita. Osa joukoista on varsin kuluneita, pääosa alle 75% vahvuudessa. Tykistöjoukot ovat lähes täysvahvoja.
Ukrainalaisilla on alueella kaksi mekanisoitua prikaatia, paikallispuolustusprikaati, jääkäriprikaati, kansalliskaartin turvallisuusprikaati ja joukko erillisiä pataljoonia. Joukkoja tukee vahva tykistöryhmä. Pääosa joukoista on kuluneita, mutta yksi mekanisoitu prikaati ja jääkäriprikaati ovat täysvahvoja.
Venäläiset ovat tehneet jonkin verran hyökkäyksiä alueen itäreunassa saamatta suurempaa menestystä. Molemmat osapuolet ovat kuluttaneet toisiaan tykistötulella. Venäläiset ovat tulittaneet etenkin asutuskeskuksia ja energiahuollon kohteita käyttäen tässä myös S-300 ilmatorjuntaohjuksia.
Krimin pohjoispuolella Hersonin suunnassa on tällä hetkellä venäläisten painopiste. Alueella on 8. ja 49. A, 22. AK:n, 7. Ilmarynnäkködivisioonan ja merijalkaväen joukkoja yhteensä neljäkymmentäseitsemän pataljoonan taisteluosastoa. Näistä noin 20-25 on Dnipro-joen pohjoispuolella, loput joen eteläpuolella. Joukkoja tukee neljä tykistöprikaatia, kolme tykistörykmenttiä, kaksi raketinheitinprikaatia, kaksi ilmatorjuntaohjusprikaatia ja kaksi ilmatorjuntaohjusrykmenttiä. Venäläiset pataljoonat ovat 3-4 pataljoona lukuun ottamatta kuluneita, noin kolmannes on alle 50% vahvuudessa ja loput alle 75% vahvuudessa. Tykistö ja ilmatorjuntajoukot ovat myös muutamaa rykmenttiä lukuun ottamatta 50-75% vahvuudessa.
Ukrainalla on alueella kaksi erikoisjoukkoprikaatia, panssariprikaati, kaksi mekanisoitua prikaatia, moottoroitu prikaati, jääkäriprikaati, kuusi paikallispuolustusprikaatia, kaksi merijalkaväkiprikaatia ja yksi kansalliskaartin turvallisuusprikaati. Näitä kuuttatoista prikaatia tukee kolme tykistöprikaatia, joista yksi on varustettu ranskalaisilla Cesar-haupitseilla ja toinen amerikkalaisilla M777-haupitseilla. Lisäksi joukkoja tukee 208. ja 301. ITOPR. Joukot ovat pääosin 50-75% vahvuudessa, pois lukien panssariprikaati, jääkäriprikaati ja neljä jalkaväkiprikaatia, jotka ovat täysvahvoja. Myös tykistö on määrävahvuista.
Ukrainalaiset ovat jatkaneet alueella hyökkäyksiään samalla kun venäläisiä on kulutettu syvyyteen tehdyillä täsmäiskuilla, joiden kohteina ovat olleet komentopaikat, kasarmit ja ammusvarastot. Siltojen katkaisu ja iskut lauttauspaikkoja vastaan ovat vaikeuttaneet venäläisten huoltoa ja eräiden tietojen mukaan joen pohjoispuolella alkaa jo olla pulaa elintarvikkeista ja muusta materiaalista, samalla kun venäläisten tykistön käyttö on vähentynyt. Ukrainalaiset ovat kyenneet etenemään etenkin sillanpään keskivaiheilla Stepoven suunnassa, mikä uhkaa katkaista venäläiset joukot kahteen osaan. Venäläisillä on kuitenkin alueella enemmän ja paremmin koulutettuja joukkoja kuin Harkovassa, joten ukrainalaisten eteneminen on toistaiseksi ollut hidasta.
Venäläiset ovat viime päivinä iskeneet Odessaan, Mylolajeviin ja Dniproon pitkän kantaman ohjuksilla, Mykolajeviin myös raketinheittimillä. Ohjusiskuissa on käytetty edelleen myös epätarkkoja S-300 ilmatorjuntaohjuksia. Venäläiset myös linnoittavat asemia Dnipro-joen etelärannalle varautuen ilmeisesti sillanpää menettämiseen ja ukrainalaisten hyökkäyksen jatkoon kohti etelää.
Venäjän ja Ukrainan operaatioiden jatko syys-lokakuussa
Venäjän hyökkäys Donbassissa on nyt täysin pysähtynyt ja Putinin käsky Donbassin valtauksesta syyskuun puoleen väliin mennessä on osoittautunut nöyryyttäväksi epäonnistumiseksi. Aloite on täysin ukrainalaisilla, jotka pyrkinevät laajentamaan hyökkäystään Kupianskin ja Lymanin suunnissa ottaakseen haltuunsa Luhanskin oblastin. Venäläiset pyrkivät luomaan uuden puolustuslinjan Luhanskin suojaamiseksi ja pitämään hallussaan vallattuja alueita. Venäläisille joukoille on ilmeisesti annettu kielto perääntyä ja käsketty pitää asemansa kaikissa olosuhteissa, joka sekin muistuttaa Hitlerin käskyjä toisen maailmansodan loppukahinoissa. Tämä voi parantaa ukrainalaisten edellytyksiä saartaa puolustavia venäläisiä joukkoja ja vapauttaa uusia alueita.
Venäjä pyrkii eteläisellä rantamaalla pitämään saavuttamansa alueet ja kuluttamaan sekä sitomaan ukrainalaisia joukkoja. Dnipron pohjoispuolella pyritään pitämään sillanpääasema ja jos Ukraina etenee, pitämään ainakin Hersonin kaupungin keskusta hallussa sillanpäänä Stalingradin taisteluiden tapaan. Venäläiset näyttävät kuitenkin valmistautuvan järjestelmällisempään vetäytymiseen joen eteläpuolelle. Ukraina jatkanee venäläisten heikentämistä pitämällä sillanpäässä olevat joukot eristyksissä pyrkien ottamaan joen pohjoispuoliset alueet haltuunsa syys-lokakuun kuluessa joukkoja säästäen.
Venäjä pyrkii eräiden tietojen mukaan luomaan vapaaehtoisista uutta operatiivista reserviä, 4. Armeijakuntaa. Ottaen huomioon 3. Armeijakunnan heikon menestyksen ja entistä vaikeamman kalustotilanteen tästä ei ole odotettavissa mitään nopeaa apua Venäjän reservien täydentämiseen.
Tappioiden vertailua
Seuraavassa on Ukrainan puolustusministeriön ilmoitus ja suluissa hollantilaisen Oryxin ilmoitus Venäjän tappioista 21.9. mennessä:
Kaikkiaan 2216 (1155) panssarivaunua, 4724 (2633) panssariajoneuvoa, 1323 (318) tykkiä ja kranaatinheitintä, 318 (109) raketinheitintä, 168 (102) ilmatorjunta-asetta/-järjestelmää, 3587 (1611) pyöräajoneuvoa, 925 (128) lennokkia, 252 (56) taistelulentokonetta, 217 (49) helikopteria, risteilijä (1), korvetti, 6 (3) maihinnousualusta, 6 (5) veneluokan partioalusta ja hinaaja (1).
Venäjän todelliset tappiot lienevät jossain mainittujen lukujen välimaastossa, todennäköisesti yli 1500 panssarivaunua, lähes 3500 panssariajoneuvoa, yli 550 tykkiä ja raketinheitintä jne.
Ukrainan mukaan Venäjä on menettänyt kaikkiaan noin 54 810 sotilasta kaatuneina. Tämä sisältää myös palkkasotilaat ja Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltojen” joukot. Tietoa ei ole kyetty vahvistamaan, vaikka tietyt vuodetut Venäjän puolustusministeriön dokumentit tukevat arviota. Tämä tarkoittaisi todennäköisesti yli 150 000 sotilaan kokonaistappioita. Osa lievemmin haavoittuneista on tosin jo takaisin palveluksessa.
Venäjän kalustotappiot alkavat olla panssarikaluston osalta jo yli 70% ja tykistön osalta lähes 40% taistelevien joukkojen materiaalista. Materiaalitäydennyksiä on saatu joukko-osastojen kotivaruskuntien varastoista ja liikekannallepanovarastoista, mutta ei ilmeisesti riittävästi täydentämään kaikkia tappiota. Lisäksi korvaava kalusto on vanhempaa modernisoimatonta kalustoa. Venäjä lienee menettänyt kyvyn toteuttaa suurempia operaatioita useammassa kuin yhdessä suunnassa kerrallaan.
Hollantilaisen Oryxin arvio Ukrainan tappioista (suluissa ulkomaisena apuna saadun kaluston tappiot) on 21.9. iltaan mennessä:
Kaikkiaan 266 (12) panssarivaunua ja 671 (68) panssariajoneuvoa, 105 (11) tykkiä ja kranaatinheitintä, 22 raketinheitintä, 51 (1) ilmatorjunta-asetta/-järjestelmää, 344 (5) pyöräajoneuvoa, 34 (18) lennokkia, 47 (1) taistelulentokonetta, 14 helikopteria, merivoimien hävittäjä, 4 tykkivenettä, 12 (1) partiovenettä, miinanraivaaja, hinaaja ja komentoalus.
Ukrainan maavoimien johdon mukaan Ukraina on menettänyt noin neljäsataa panssarivaunua, 1300 panssariajoneuvoa ja seitsemänsataa tykistöasetta, mikä merkitsisi 30-50% tappioita. Lännen aseapu ja sotasaalismateriaali tosin ovat jo korvanneet pääosan tappioista. Pelkästään venäläisiä panssarivaunuja Ukraina on saanut sotasaaliiksi toimintakunnossa noin neljäsataa. Lännestä saatu kalusto on pääosin modernimpaa kuin mitä Venäjä saa käyttöönsä.
Ukrainan henkilöstötappioiksi on myönnetty yli kymmenentuhatta kaatunutta, todennäköisesti todellinen luku on kuitenkin suurempi – yhteensä ehkä jopa lähes satatuhatta kaatunutta, haavoittunutta ja sotavankia. Kokonaisuutena Ukraina on tappioista huolimatta suhteellisesti Venäjään nähden hieman vahvempi kuin heinäkuussa.
Osapuolten voiman kasvu
Venäjän rekrytointiponnistelut alkavat saada jo epätoivoisia sävyjä. Rekrytoiduille luvataan entistä parempia palkkoja ja muita etuja. Käytännössä kaikki hallinnollisten alueiden kokoamat pataljoonat ovat kuitenkin olleet merkittävästi vajaita. Joukoista koottiin operatiiviseksi reserviksi 3. Armeijakunta, jota koulutettiin Mulinon harjoitusalueella Moskovan lähistöllä. Kyseinen joukko varustettiin osin parhaalla kalustolla, kuten T-90M panssarivaunuilla, mikä oli erikoinen ratkaisu ottaen huomioon joukon heikon koulutustason. Joukko lyötiinkin nopeasti, kun sitä yritettiin käyttää vastahyökkäykseen Harkovan suunnassa.
Luhanskin ja Donetskin oblasteissa mitään venäläisen väestön rekrytointitavoitteita ei ole saavutettu ja venäläiset miehitysviranomaiset pyrkivät pakolla rekrytoimaan jopa Ukrainan kansalaisia muilla miehitetyillä alueilla. Palkkasotilasyhtiö Wagner lisäsi elo-syyskuun aikana ponnistelujaan vankien värväämiseksi sotaan, ja eräiden tietojen mukaan tavoitteena on jopa 28 000 vangin värvääminen. Vangit edustavat käytännössä hyvin huonoa ja kuritonta ainesta, jonka taisteluarvo on vähintäänkin kyseenalainen.
Venäläisten heikkoa henkilöstötilannetta kuvaa myös se, että kadettien valmistumista upseerikouluista on nopeutettu ja heitä ylennetään kesken opiskeluiden luutnanteiksi ja lähetetään Ukrainaan täydentämään suuria upseeritappioita. Lisäksi erikoiskoulutettuja tykistöohjussotilaita ja merimiehiä on siirretty jalkaväkeen korvaamaan suuria tappioita.
Uusin osoitus Venäjän vaikeasta henkilöstötilanteesta ovat duuman 20.9. hyväksymät lait, joilla määrättiin pitkiä vankeusrangaistuksia antautuville tai palvelusta pakoileville sotilaille.
Tätä täydensi Putinin 21.9. julistama osittainen liikekannallepano. Tällä pyritään puolustusministeri Shoigun mukaan saamaan riviin kolmesataatuhatta reserviläistä.
Osittainen liikekannallepano ei juurikaan tuo helpotusta Venäjän vaikeaan tilanteeseen. Venäjällä on jakaa joukoille vain vanhaa 1970-80 -luvun modernisoimatonta ja pääosin huonokuntoista materiaalia. Joukoille ei riitä edes henkilökohtaista suojavarustusta. Ja koska liikekannallepanojärjestelmä puuttuu, uusien joukkojen kokoaminen, varustaminen ja kouluttaminen tulee kestämään kuukausia, varsinkin kun kouluttajahenkilökuntaa ei enää ole paljoakaan varuskunnissa jäljellä. Todennäköisesti riviin saadaan huomattavasti vähemmän reserviläisiä. Näistä suuri osa todennäköisesti lähetetään mahdollisimman nopeasti Ukrainaan täydentämään siellä jo olevia kuluneita joukkoja. Uusien vastentahtoisten reserviläisten taisteluarvo lienee kyseenalainen.
Sisäasiainministeriön turvallisuusjoukot ovat myös lisänneet rekrytointiaan, todennäköisesti koska niitä aiotaan käyttää myös taistelutehtäviin. Moskovan OMON-joukot lupaavat muun muassa rekrytoitavilla asunnon Moskovan kaupungista. Ratkaisut, joissa uusille äkkiä kasaan laitetuille vapaaehtoisjoukoille annetaan parasta kalustoa tai muodostetaan uusia taistelujoukkoja asevoimien ulkopuolelle kansalliskaartista ja sisäisen turvallisuuden joukoista muistuttavat niin ikään natsi-Saksan loppuvaiheita. Asevoimien johtoon pettynyt Hitler antoi suosikkiensa perustaa uusia joukkoja ja näille kokemattomille sekä osaamattomille joukoille annettiin usein paras kalusto kokeneiden asevoimien joukkojen jäädessä nuolemaan näppejään. Muun muassa Göring perusti yhdessä vaiheessa ilmavoimien maataisteludivisioonia, joissa maasodankäynnistä mitään tietämättömät ilmavoimien upseerit yrittivät johtaa sotatoimia parhaalla mahdollisella kalustolla. Tuloksena oli lähinnä vain resurssien hukkaamista.
Venäjän aseteollisuuden kyky tuottaa uusia aseita tai modernisoida kalustovarastoista vedettyä kalustoa on hyvin rajallinen, vaikka Putin alkuviikosta käski tehostaa toimintaa. Pääosa resursseista mennee varastoista vedetyn huonokuntoisen kaluston korjaamiseen käyttökuntoiseksi sekä taisteluissa vaurioituneen kaluston korjaamiseen. Aseteollisuuden henkilöstö on vapautettu liikekannallepanosta.
Asevoimien heikkoa varustelutilannetta kuvaa se, että korvatakseen pitkän kantaman ohjusten puutetta Venäjä on siirtänyt entistä enemmän vanhempaa S-300 ilmatorjuntaohjuskalustoa Ukrainaan, missä tätä kalustoa käytetään myös maamaalien tulittamiseen. Ohjuspatteristoja on siirretty jopa Suomen lähialueelta, Pietaria suojaavista ilmatorjuntadivisioonista.
Ukraina saa edelleen lännestä koulutusapua suuren reservinsä kouluttamisessa. Tavoitteena oli alun perin kouluttaa kymmenentuhatta jalkaväkisotilasta joka neljäs kuukausi kolme viikkoa kestävillä kursseilla. Ensimmäiset viisituhatta taistelijaa on saatu koulutettua, mutta kurssin pituutta on päätetty kasvattaa viiteen viikkoon, mikä hieman hidastaa uusien jalkaväkitaistelijoiden saamista riviin.
Ukraina on saanut tai saamassa länsiapuna raskasta sotamateriaalia noin 8-10 prikaatin varustamiseksi. Ukrainan asevoimien johto on kuitenkin esittänyt, että maa tarvitsisi kalustoa 10-20 prikaatin varustamiseen voidakseen ajaa venäläiset maasta ensi vuoden aikana.
Näillä näkymin sota jähmettynee asemasodaksi lokakuun aikana säiden huonontuessa ja maaston pehmetessä. Molemmat osapuolet pyrkinevät vahventamaan ja täydentämään joukkojaan talven aikana ja varautumaan taistelujen kiihtymiseen keväällä.
Artikkelikuva: Sodan tuhoja Harkovan alueella. (Main Directorate of the State Emergency Service of Ukraine in Kharkiv Oblast – https://www.facebook.com/photo/?fbid=450162620486570&set=pcb.450162990486533 (the whole post), CC BY 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=122628098)
