Sergei pudotti Suhoin!

Artikkelit
Jarmo Sinkkonen

Vanha sotaratsu, 23 mm:n ilmatorjuntakanuuna, näytti jälleen kyntensä.

 

Ukrainalaistietojen mukaan sen joukot ovat pudottaneet vast’ikään venäläisten Su-30 -koneen Sergei-ilmatorjuntakanuunalla, virallisemmin meillä 23 ItK 61:llä. Kansainvälisesti tämä ilmatorjuntakanuuna tunnetaan nimellä ZU-23-2. Kalusto on nähty maailmalla lähes kaikissa kriisipesäkkeissä hyvin sekalaisten käyttäjien käsissä. Suomi on lahjoittanut näitä tykkejä varusteineen ja ampumatarvikkeineen Ukrainalle.

 

Nyt yli 60-vuotias veteraaniase näytti kyntensä modernia suihkukonemaalia vastaan. Suomeen tykkimallia ostettiin aikoinaan Neuvostoliitosta ja myöhemmin kalustoa tuli Suomeen ns. Itä-Saksan kauppojen kautta.

 

Monilukuiset suomalaiset varusmiehet ja reserviläiset on ampunut aseella Lohtajan ampumakenttäalueella sekä pienemmissä joukko-osastojen harjoituksissa saaristoalueilla ja ampumakentillä eri puolilla Suomea. Merivoimien henkilöstölle tykki on tuttu alusten ilmatorjuntakalustona erilaisina versioina. Maavoimillekin on aseesta tehty modernisoitu versio, 23 ItK 95, jossa on moottoroitu suuntaus, tietokonepohjainen ammunnanhallintajärjestelmä ja pimeätoimintakyky.

 

Tykissä on kaksi 23 mm:n asetta rinnakkain. Tykin tulinopeus on huimat 34 laukausta sekunnissa, joten maalia kohti lähtee melkoinen kranaattipilvi. Molemmille aseille on omat 50 patruunan vyölaatikot, joten tulta riittää kertalatauksella noin kolmeksi sekunniksi. Uudelleen lataaminen harjaantuneelta miehistöltä vie vain reilut 5 sekuntia. Sergei on puolustusvoimien käytössä olevista aseista vanhimmasta päästä, mutta omassa luokassaan suorituskykyinen ja erittäin luotettava ase.

Ukrainalaiset kalustokoulutuksessa. Moni reserviläisemme tunnistaa suomalaismerkinnät, heijastimet ja huollossa tehdyn kotimaisen vihreän maalauksen.

Ammusilmatorjunta-aseistus on edelleen tarpeen ilmatorjunnan osatekijänä näin ohjusaikanakin. Siten tykit ja konekiväärit ovat edelleen osa kalustoa. Ammusaseistuksen etuina on nopea reagointikyky ja niillä paikataan ohjuskaluston katveita ja muita rajoitteita, eli käytetään maalitilanteisiin, joihin ohjuskalusto ei kykene.

 

Sergein tehokas ampumaetäisyys on 1800 metriä. Se on lyhyehkö, mutta ilmatorjunta onkin kokonaisuus. Alueellisesti taistelukentällä toimii ammus- ja ohjusjärjestelmät tehokkaana kokonaisuutena. Sergei on tehokas helikopterimaaleja vastaan, vaikka osin helikoptereita on suojattu panssaroinnilla herkimpien rakenteiden osalta. Helikopteri on kuitenkin hidas maali ja helppo saalis, kun se on tehokkaalla ampumaetäisyydellä. Samoin kohti lentävä suihkukonemaali on pudotettavissa helpohkosti, kun se lentää kohti. Tällöinhän se on ampujan katselukulmasta lähes paikallaan, ja koneen nopeus ei tarjoa suojaa lentäjälle. Ja ilman yhtään pudotustakin ilmatorjunnan läsnäolo pakottaa vihollisen toimimaan varovaisemmin ja välttämään sille itselleen tehokkaimpia toimintatapoja.

 

Noin tonnin painoinen tykki on poikkeuksellisen toimintavarma, jota kuvastaa varusmiesten huumori: ”Ase toimii hyvin, jos koneistossa on vähän hiekkaa” tai ” häiriötilanteet korjataan vasaralla lyömällä”. Tuo viimeinen jopa pitää monissa tapauksissa paikkaansa!

 

Suomessa tykkiä käytetään normaalisti maassa tai se on kiinnitetty asennuspukkien varaan maastokuorma-auton lavalle. Jälkimmäisellä ratkaisulla saadaan aseelle liikkuvuutta ja ampumavalmius on lähes välitön. Samalla katveet pienenevät, kun tykki on korkeammalla. Suomalaisessa taistelutekniikassa maaleja tulitetaan aina jaoskokonaisuutena, jolloin kolme tykkiä ampuu samaa maalia. Se tarkoittaa teoriassa noin 100 laukausta sekunnissa maalia kohti.

 

Ammuttaessa perus-Sergeillä, asettaja, yksi tykkimiehistön jäsenistä, säätää jatkuvasti ampuma-arvoja mekaaniselle Zap-23 laskimelle, jolla määritetään ennakko. Laskimelle asetetaan maalin liikesuunta, syöksy- tai nousukulma, sekä maalin etäisyys ja nopeus. Suomessa ennakkovaroitus ja maalin nopeus lähestyvistä maaleista saadaan mm. tutkavalvonnan perusteella tuliasemapäätteen kautta.  Etäisyys saadaan tuliasemassa olevalta etäisyyden mittaajalta. Suuntaajan ei siten tarvitse huolehtia ennakoista, vaan hän tähtää maalia tähtäimen hiusristikolla. Kun maali on ”piikillä” suuntaaja laukaisee sarjan laukaisupolkimella. Ukrainalaiset tykkimiehistöt arvioivat maalin nopeuden ja etäisyyden, mikäli mittauskalustoa tai -tietoa ei ole saatavilla.

 

Ampumatarvikevalikoimassa on panssarisytysammuksia tai iskusytytteisiä sirpalekranaatteja. Ensimmäiseksi mainittu tunkeutuu syvälle maalin rakenteisiin ja aiheuttaa paloja, jälkimmäinen taas silpoo maalia sirpalevaikutuksella. Taistelutoiminnassa patruunavyöt täytetään siten, että joka neljäs ammus on panssarilaukaus.

 

Hyvää aseistusta ukrainalaisten tarpeisiin Suomesta. Tykki on luotettava ja täyttää paikkansa tehtävissä, joihin se on tarkoitettukin.

 

 

Kuvat: Twitter ja Jerry Riipinen, puolustusvoimat