Tätä ei monikaan osannut odottaa, vaikka strategian hyödyt ovat ilmeiset: maahyökkäyksen sijaan – tai edellä – Ukraina ei ole keskittynyt tuhoamaan ainoastaan huoltokuljetuksia ja ammusvarastoja Hersonin lähistöllä ja pitkin Dnipron rantaviivaa, vaan iskenyt siekailematta Krimin niemimaalle.
Arviot venäläisten kärsimien materiaalitappioiden määrästä vaihtelevat, mutta ilmeisesti viimeisen parin viikon sisällä on tuhottu valtava osa ammusvarastoista ja alueelle sijoitetusta ilmavoimien kalustosta, vaikeutettu huoltoa merkittävästi sekä isketty moskoviittien moraaliin ja ”kunniaan” pahemman kautta.
Venäjän helmikuisen suurhyökkäyksen jälkeen länneltä otti aikansa sopeutua käytännössä tilanteeseen, jossa Minskin tulitaukosopimukset olivat menettäneet täydellisesti merkityksensä. Siksi aseavun ehtona onkin ollut vähintään hiljainen vaatimus siitä, ettei miehitetylle Krimille isketä.
Tämä on nyt muuttunut ja asia on myös sanottu erittäin suoraan – eikä pelkästään amerikkalaisten, vaan varovaisemmin jopa Saksan liittokansleri Olaf Scholzin suulla.
Sota on tullut näkyväksi venäläisten suosimalla lomaseudulla, mikä lisää kansalaisten ymmärrystä siitä, että Ukrainassa on käynnissä jotain suurempaa kuin pelkkä paikallinen erikoisoperaatio.
Krimin symbolista merkitystä Vladimir Putinin vallan säilymisen, saati venäläisten operointikyvyn suhteen ei kannata aliarvioida.
Helpotuksesta ei silti ole syytä huokaista. Venäjä on ennenkin osoittanut kykynsä ”kaatua eteenpäin”. Toivottavasti se ei tapahdu tällä kertaa esimerkiksi ”ydinvoimalaonnettomuuden” varjolla.
