Suomi sai Madridista sen minkä tahtoi – ainakin melkein.
On silti täysin mahdollista, että Turkki tai jokin muu Nato-maa heittäytyy vielä hankalaksi jäsenyytemme ratifioinnin suhteen.
Vähintään Ankarassa tullaan seuraamaan tarkasti länsinaapurimme toimia – sikäli kun kyse Turkin jarrutuksessa oli yleensäkään terrorismista eikä F-16 -hävittäjäkaupoista, jotka nyt Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin arvovallalla näyttävät etenevän.
Vaikka jäsenyyskutsu – jonka Suomi ja Ruotsi nyt vastaanottavat – ei vielä viidennen artiklan mukaisia turvatakuita sisälläkään, asia on kaukana merkityksettömästä. Kyseessä on vahva poliittinen sitoumus ja signaali halusta nähdä maamme osana läntistä puolustusliittoa. Viestin lähettäjiä ovat järjestön tämänhetkisten jäsenmaiden johtohenkilöt taustalla toimivine valtiokoneistoineen.
Uuteen Naton Strategiseen konseptiin emme päässeet vielä äänivaltaisena jäsenenä vaikuttamaan, mutta asiakirjan sisältö karuine sanamuotoineen vastaa pitkälti Suomen inhorealistista tilannekuvaa ja toimintalinjaa. Nato-jäsenyyskään ei sen mukaan välttämättä estä Venäjää yrittämästä hyökkäystä, mutta nostaa kyllä kynnystä moiseen – saati sitten menestykselliseen aggressioon.
Muun muassa Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola on toistuvasti puhunut Pohjolan linnoittamisesta sodan Euroopassa, jollaiseksi mantereemme viimeistään helmikuussa 2022 muuttui. Linnakkeen rakentaminen lienee myös Suomen valtiojohdon keskeisin tavoite, jonka tärkeänä – muttei suinkaan ainoana – osana Nato-kortti vedettiin optiokaapista esiin Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen.
Kanadan pääministeri Justin Trudeaun rinnalla esiintynyt Sauli Niinistö muistutti erikseen, että Suomi ei ole ainoastaan hakemassa Natosta turvaa, vaan kysyy itseltään ja liittolaisiltaan myös, mitä maa voi tehdä muiden hyväksi. Tämä sopii hyvin maamme linjaan, jonka keskeinen elementti on jo vuosikymmeniä ollut turvallisuuden tuottajana esiintyminen.
Vaikka yllätyksiin on syytä lähikuukausina varautua, viimeistään nyt tulee aloittaa myös syvällinen pohdinta ja keskustelu siitä, millainen Nato-maa Suomesta halutaan. Sitä kannattaisi ehkä kysyä myös ratifiointikierrostaan suorittavien parlamenttien edustajilta. Yleensä niin ihmiset kuin valtiot tykkäävät kuuntelevista liittolaisista ja kumppaneista.
