Sota Ukrainassa on varmasti yllättänyt monella tavalla. Venäjän hyökkäys laajamittaisena oli yllätys. Sen jälkeen Venäjän armeijan ongelmat ovat olleet suurempia kuin yleisesti osattiin odottaa. Länsi on myös ollut yhtenäisempi ja päättäväisempi kuin moni odotti. Ukrainan taistelutahtoon toki saatettiin uskoa, mutta silti maan taistelukyky on ylittänyt monen asiantuntijankin odotukset. Nyt näyttää jopa siltä, että Venäjä joutuu ainakin joiltain alueilta vetäytymään. Edelleen on silti epäselvää, mitä tästä kaikesta seuraa. Sodan kokonaisvaikutukset heijastuvat kauas Ukrainan rajojen ulkopuolelle.
Kun tilanteessa on ollut odottamattomia tai ainakin vaikeasti ennustettavia käänteitä jo tähänkin saakka, on turha edes yrittää tehdä mitään kattavia ennustuksia. On kuitenkin järkevää tarkastella, mitkä ovat sellaisia alueita, joilla voimme odottaa muutoksia tai jälkiseuraamuksia Venäjän hyökkäyksen ja sodan takia. Näihin liittyen koostin oheisen kymmenen kysymyksen listan.
- Millainen rauha voisi olla mahdollinen? Lähtökohtaisesti ensimmäiset viikot arvioitiin sitä, millaisia myönnytyksiä Ukraina joutuu tekemään. Sotamenestyksen ainakin toistaiseksi käännyttyä Ukrainan on kuitenkin vaikea tehdä rauhaa, jossa se antaisi periksi. Se olisi paitsi sisäpoliittisesti hankalaa, myös antaisi väärän signaalin Venäjälle, joka ryhtyisi luultavasti pian revanssiin. Toisaalta Ukrainan tilanne on edelleen hyvin vaikea ja asetelma saattaa kääntyä eri rintamilla vielä monta kertaa. Muistamme Suomen talvisodasta, että esimerkiksi kansalaisilla, poliitikoilla, armeijan johdolla ja eturintamassa oli erilainen tilannekuva käsitys siitä, millaiseen rauhaan kannattaa suostua.
- Mitä kaikkea voi seurata Venäjällä? Keskeisin kysymys on varmaan Putinin asema. Mutta sota voi muuttaa Venäjää monella tavalla. Taloudellisesti se tulee heikkenemään ja viimeistään nyt suuri osa maailmaa on oppinut, ettei Venäjän tuonnista kannata olla riippuvainen. Myös Venäjän armeijan suorituskyky voi muuttaa tilannetta sen raja-alueilla. Venäjällä riittää pientä potentiaalista konfliktia monessa suunnassa, alkaen vanhoista kiistoista Japanin kanssa päätyen aina moneen entiseen neuvostotasavaltaan, joilla voi olla halu päästä irti Venäjän dominanssista. Moni on voinut nyt huomata, ettei Venäjä ole enää edes sotilaallinen suurvalta, kun taloudellisesti se ei ole ollut sitä aikoihin.
- Miten muu maailma aikoo ja voi käsitellä Venäjän sotarikokset ja ihmisoikeusloukkaukset? Voittajien ja suurvaltojen sota- ja ihmisoikeusrikkomuksia on historiassa monta kertaa vaiettu kuoliaaksi. Ei ollut kukaan laittamassa Stalinia tilille tekemisistään. Mutta onko tänä päivänä tässä tilanteessa enää mahdollista vain unohtaa Venäjän tekemisiä? Mitä seuraa siitä, jos ne unohdetaan?
- Mitä tapahtuu Euroopan puolustukselle? Moni maa on herännyt panostamaan siihen, mutta oikeiden tulosten saavuttaminen vie vuosia tai vuosikymmeniä. Esimerkiksi Saksalla on sellainen takamatka, ettei tilanne oikeasti muutu neljän vuoden ohjelmalla: kyseessä on ainakin kymmenen vuoden projekti. Trumpin kausi oli kuitenkin muistutus, että myös Yhdysvaltojen rooli Euroopassa voi muuttua nopeastikin. Siksi omaa sotilaallista kyvykkyyttä pitää miettiä.
- Mitkä ovat vaikutukset energian, raaka-aineiden ja ruuan osalta? Etenkin ruuan tapauksessa keskeistä on myös sodan jatko, koska nimenomaan Ukraina on ravinnon merkittävä tuottaja. Syksyllä näemme paremmin satotilanteen. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ruokaa riittää, mutta jos nälänhätä alkaa vaivata köyhempiä valtioita, sillä on omat vaikutuksensa kriiseihin ja pakolaisvirtoihin.
- Onko Euroopassa muita kriisipesäkkeitä tai sodan uhkia? Voiko tämä tilanne ja Venäjän toiminta vaikuttaa niihin? Yksi mahdollinen esimerkki on ainakin Bosnia ja Hertsegovina, jossa Bosnian serbitasavalta on alkanut haastaa liittovaltion asemaa. Jopa sodan uhka on noussut taas keskusteluihin. Keskeisessä roolissa ovat myös serbipuolen paljolti Venäjällä koulutetut poliisivoimat. Jos tilanne pahenisi, voisiko se avata muitakin haavoja Balkanilla ja olisiko Venäjällä intressiä puuttua tilanteeseen.
- Miten tämä kaikki vaikuttaa maailman suurvaltapeliin, etenkin Yhdysvaltojen ja Kiinan asetelmaan? Taloudellisesti toki myös EU on suurvalta ja ehkä jonakin päivänä siitä voi tulla myös sotilaallisesti merkittävä. Myöskään Intiaa ei pidä sivuuttaa. Venäjä on vain pelinappula, ei toimija. Energian, luonnonvarojen ja ydinaseen kanssa se voi olla kuitenkin tärkeä pelinappula.
- Muuttaako tämä tilannetta joillakin muilla alueilla? Kun esimerkiksi Venäjän öljyä ei haluta, Lähi-idän öljyn hallitseminen on jälleen tärkeämmässä roolissa ja jopa suhteet Venezuelaan ja Iraniin ovat nousseet uuteen tarkasteluun.
- Mitä tapahtuu ”länteen kuuluville” valtioille ja johtajille, joilla on ollut lämmin Putin-suhde? Esimerkiksi Unkari ja Israel kuuluvat näihin, mutta myös Suomessa on ollut tähän kategoriaan kuuluvia johtajia. Voisiko heidän aikansa nyt oikeasti olla ohi?
- Miten uskonto ja kirkot liittyvät tähän? Venäjän ortodoksinen kirkko on ollut Venäjän sodan tukija. Ehkä voisi jopa sanoa, että kirkosta on tullut Putinille tärkeä sisäpoliittinen työkalu. Tämä on eristänyt Venäjän kirkon muista ortodoksista kirkoista. Myös paavi on harvinaisen selkeäsanaisesti ottanut kantaa Venäjän toimiin. Uskontojen ja kirkkojen roolia voi harvoin yliarvioida sodissa.
Kuten näemme, meillä on toistaiseksi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Sota muuttaa globaaleja asetelmia ja turvallisuuspolitiikkaa. Vaikutukset heijastuvat myös talouteen. Tulevaisuuden ennustamiseen liittyy aina epävarmuutta, mutta selvää on, ettei turvallisuuspolitiikkaa voi enää sivuuttaa missään. Olimme kolmekymmentä vuotta tilanteessa, että esimerkiksi talouden ja yritystoiminnan nähtiin usein olevan täysin oma, itsenäinen alueensa, mutta nyt taas on aika tuoda turvallisuuspoliittinen osaaminen ja ymmärrys myös talouden suunnitteluun, jopa yrityksiin.
