Saksan liittokanslerin Olaf Scholzin johtama hallitus ehdotti 100 miljardin euron lisäbudjettia Saksan liittotasavallan puolustusvoimille (Sondervermögen Bundeswehr, SB) sunnuntaina 27. helmikuuta 2022. Saksan liittopäivät hyväksyivät tämän lisämäärärahan suurella enemmistöllä. Samalla päätettiin, että tulevaisuudessa puolustusbudjetti tulisi olla yli kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta. Molemmat olisi kirjoitettava myös perustuslakiin. Lisämääräraha olisi käytettävissä jo vuoden 2022 aikana.
Tätä on kutsuttu ”täyskäännökseksi” tai ”aseistusohjelmaksi” saksalaismedioissa. Mitä nämä Ukrainan sodan tilanteen takia puhaltavat uudet tuulet tarkoittavat päivänvalossa tarkasteltuna?
Saksan vuodelle 2021 tarkoitettu puolustusmääräraha (”Einzelplan 14”) oli vuoden alussa 49,93 miljardia euroa. Saman vuoden aikana Merkel IV-hallitus korotti tätä budjettia 7,2 prosentin verran; 50,33 miljardiksi euroksi. Tarkoitus oli, että pikkuhiljaa Bundeswehr saisi kasvatettua rahoitustaan. Täällä rahamärällä Saksan ns. NATO-kiintiö (osuus bruttokansantuotteesta) oli ollut 1,5 prosenttia. Entiset Yhdysvaltain presidentit Barack Obama sekä erityisesti Donald Trump olivat monta kertaa painostaneet Saksaa, että taloudellisesti vahvan Saksan NATO-kiintiö pitäisi olla samalla tavalla kaksi prosenttia, kuten on pienten maiden tavoite. Trump uhkasi jopa, että US Army Europen päämaja siirrettäisiin Saksasta Puolaan. Tämä estettiin, kun Joe Biden valittiin presidentiksi. Saksassa tämän jälkeen tapahtunut budjetin 7,2 prosentin kasvu voidaan nähdä osana uutta hyvän tahdon politiikkaa Bidenin aikakaudella.
Bundeswehria oli käytetty jo pidemmän aikaa Saksan ”säästöpossuna”. Tämä alkoi toden teolla, kun asevelvollisuus lakkautettiin vuonna 2009 ja samalla ryhdyttiin keskittymään Afganistaniin. Tästä oli ennen kaikkea kärsinyt Saksan kyky oman maan tai NATO-alueen puolustamiseen, eli NATO-kielellä A2AD (Anti-Access Area Denial). Tammikuussa 2022 tilastot kertoivat, että 71:stä pääasejärjestelmästä vain 76 prosentilla olisi ollut riittävä valmiustaso. Tämäkin luku on tietenkin melko teoreettinen. Esimerkiksi alkuperäisesti siviilikäyttöön tarkoitetuissa rekoissa – eli vain ”vihreäksi maalatuissa” rekoissa – valmiusaste on kuitenkin 90 prosenttia, kaikissa helikoptereissa yhteensä valmiusaste on 40 prosenttia ja merivoimien Sea Lion helikopterissa vain 19 prosenttia. Taistelupanssarivaunuissa valmiustaso taas on vain 37 prosenttia, koska vain 183 kokonaismäärästä (289) on uusinta Leopard A7V-mallia ja vaunujen modernisointi on hidasta ja kallista – pitkälti käsityötä. Vuosien varrella rahat upposivat Afganistaniin. Suuria määriä taisteluvaunuja ei tarvittu siellä – kyse oli siis priorisoinnista tai Schwerpunkt-ajattelusta. Vuonna 2021 rahaa keskitettiin selvästi seuraaviin lippulaivahankkeisiin: Future Combat Aircraft System (FCAS), Type 212CD Submarine ja Naval Strike Missile. FCAS on kuudennen sukupolven taistelulentokone ja Saksan, Ranskan ja Espanjan yhteinen projekti, jolla on tarkoitus lentää vuonna 2027 ja käyttää puolustusvoimissa vuonna 2040. Type 212CD on norjalais-saksalainen sukellusvenehanke Norjan Ula class ja Saksan Type 212A seuraajaksi. Kuudesta ThyssenKrupp Marine Systemsin sukellusveneestä Saksa on tilannut kaksi vuodelle 2032 ja 2034. Norjalaiset Naval Strike Missile-ohjukset tulevat jo lähitulevaisuudessa korvaamaan AGM-84 Harpoon ohjuksia Sachsen-luokan (Klasse 124) ja Baden-Württemberg-luokan (Klasse 125) fregateissa.
Miten siten uudet rahat vaihdetaan turvallisuudeksi? Tämänhetkisen sodan yhteydessä on liian aikaista tietää mihin tämä lisäbudjetti tulee kohdistumaan. Todennäköisesti yllä mainitut valmiusongelmat tullaan korjaamaan mahdollisimman nopeasti. Lisäksi liittokansleri Scholz mainitsi kolme hanketta:
1) Tornadojen seuraajaksi ydinaseelliseen osallistumiseen F-35 (nukleare Teilhabe) saksalaisena aseenkantajana,
2) Eurofighterin ELSO-ominaisuudet ja aseistetut lennokit ja
3) henkilöstö, erityisesti sen määrän nostaminen.
Tällä hetkellä Bundeswehrilla on 183758 sotilasta ja tavoite on tähän ollut 203000 sotilasta vuoteen 2025 mennessä. Mahdollisesti tämä tavoite siirretään ajallisesti lähemmäksi – kuitenkin esimerkiksi koulutusajat määrittelevät tämän prosessin aivan yhtä lailla kuten rahakysymykset.
Suurin heti tuntuva vaikutus ei koske siis Bundeswehrin sotilaita tai aseita vaan ilmapiiriä sekä poliittista yhtenäisyyttä Natossa. Pitkäaikainen kiista kaksiprosenttisesta NATO-kiintiöstä, – Saksan ja Yhdysvaltojen ”sotakirves”, on nyt ainakin haudattu.
Kirjoittaja on Suomen Sotilaan vakituinen avustaja, sotilasasiantuntija, sotahistorioitsija ja Bundeswehrin reservin everstiluutnantti.
