Nuoruuden kulta-aikaan Ukrainan kautta

Kolumnit
Jouko Ahvenainen

Ukrainan tilannetta voi arvioida ja pyrkiä selittämään monella tekijällä. Voimme arvioida Venäjän sisäpolitiikkaa, maan historiaa, taloustilannetta, Valko-Venäjän asemaa tai energiapolitiikkaa. Kaikki nämä ovat oleellisia asioita. Mutta monet suuretkin asiat ovat lopulta myös henkilökohtaisia. Ehkä Vladimir Putinin ja hänen lähipiirinsä henkilöhistoriakin voi osaltaan selittää nykytilannetta: kaipuu nuoruuden hyviin vuosiin manifestoituu Ukrainan valtausyrityksenä.

Georgian entiseltä presidentiltä Mikheil Saakashvililtä kysyttiin eräässä haastattelussa, miksi hän uskoo osan ihmisistä Georgiassa ja muissa entisissä neuvostovaltiossa haikailevan takaisin kommunismiin ja Neuvostoliiton aikaan. Hän vastasi, eivät nämä ihmiset kaipaa Neuvostoliittoa tai kommunismia, vaan omaa nuoruuttaan – aikaa, jolloin he olivat kauniita ja terveitä. Tässä kommentissa on paljon totuutta, vaikka ei se tietenkään kaikkien ihmisten käyttäytymistä selitä. Myös monessa muussa maassa ihmiset kaipaavat niitä aikoja, jotka kokivat henkilökohtaisesti onnellisina – Suomessa esimerkiksi suomettumisen ja Urho Kekkosen kautta.

Kirjoitin keväällä Suomen Sotilaaseen arvion Cathrine Beltonin kirjasta Putin’s People: How the KGB Took Back Russia and then Took on the West (nyt kirja on ilmestynyt myös suomeksi nimellä Putinin sisäpiirissä — Kuinka KGB valtasi Venäjän ja kääntyi länttä vastaan). Teos tarjoaa johdonmukaisen historiallisen kuvauksen siitä, miten Venäjä on tullut nykyiseen tilanteeseensa ja millainen KGB-miesten rooli tässä kehityksessä on ollut. Kyse ei ole vain vakoilijoista. Oikeastaan KGB-ihmiset näkivät, että he ovat mahdollistaneet kapitalistisen Venäjän, joten kapitalismin hedelmätkin kuuluvat heille. Kokonaisuudessaan kirja on mielenkiintoinen yhteenveto Neuvostoliiton ja Venäjän tapahtumista viimeisen 35 vuoden aikana.

1980-luvun puolivälissä Neuvostoliitto oli lähestymässä lopullista romahdustaan. Maan tilanteesta hyvin perillä olleet KGB-toimijat ymmärsivät sen toivottomuuden monia muita paremmin. Nämä ihmiset katsoivat, että selviytyäkseen maan tuli saada käyttöön modernia teknologiaa ja alkaa kehittää tehokkaampaa talousjärjestelmää. KGB:n siipien suojissa alettiin sallia kokeiluja, joilla kehitettiin yksityisiä yrityksiä. Tässä vaiheessa astuu kuvaan myös nuori upseeri Vladimir Putin tuolloisella komennuksellaan DDR:n Dresdenissä. Tärkeä osa hänen tehtäviään oli operoida näiden peiteyritysten kanssa sekä hankkia tietoa ja teknologiaa lännestä. Putin rakensi suhteita KGB:ssä, Neuvostoliitossa ja myös länsimaissa salaisiin liiketoimiin osallistuneisiin.

Sitten seurasi Neuvostoliiton romahdus, jota Putin itse on kuvannut elämäänsä eniten vaikuttaneeksi asiaksi. Putin oli kuitenkin nopeasti jaloillaan ja takaisin kotikaupungissaan Pietarissa. Yhdessä paikallisten rikollisjärjestöjen kanssa alettiin harjoittaa kauppaa länteen, muun muassa Sveitsiin ja Luxemburgiin rekisteröityjen erilaisten peiteyritysten kautta. Tänä aikana Putin myös rakensi omaa lähipiiriään, josta on tullut tärkeä osa Venäjän eliittiä hänen valtakautensa aikana.

Miten tämä liittyy nykyiseen Ukrainan tilanteeseen? Monellakin tavalla.

Ensinnäkin Putin näkee, että Neuvostoliiton hajoaminen oli virhe ja suuri tragedia. Ukraina oli oleellinen osa Neuvostoliittoa ja siksi se tuntuu menetetyltä osalta valtakuntaa. Mutta kaipaavatko Putinin miehet oikeasti takaisin vain Ukrainaa?

Ehkä Venäjän presidentti ja hänen lähipiirinsä kaipaavat kylmän sodan aikaa. Putinin miehille se oli kultainen nuoruus. Oltiin osa isoa, jännittävää peliä. Saatiin suorittaa merkityksellisiä tehtäviä. Koko maailman piti seurata, ottaa vakavasti ja pelätä, mitä Neuvostoliitto ja KGB tekisivät seuraavaksi.

Nyt Venäjä on jo uhkauksillaan, joukkojen siirroilla sekä mystisillä väitteillä ja vaateilla saanut suuren osan tuosta asemasta takaisin. Koko maailma puhuu, pelkää ja koittaa arvioida Venäjän seuraavia siirtoja. Venäjän johdon sanomisia ja sanomatta jättämisiä arvioidaan tarkasti. Kremlologeille on taas tarvetta.

Venäjä rakentaa ympäri maailmaa verkostoja erilaisten kapinallisten, rikollisten ja populistien kanssa. Internet on tuonut tähän paljon uusia mahdollisuuksia. Maan taloutta pyöritetään myymällä energiaa ja ohjaamalla rahat asevoimille sekä johdon lähipiirille.

Voimme sanoa, että monessa mielessä vanhat KGB-ihmiset ja Putinin lähipiiri ovat päässet takaisin nuoruutensa kultaisiin vuosiin. Siihen ei tarvita Ukrainan valtausta – riittää, että naapurit ja länsimaat tarkkailevat, pelkäävät ja joutuvat reagoimaan Venäjän jokaiseen siirtoon. Maailma pelkää Venäjää, ja KGB-miehille pelko tarkoittaa kunnioitusta. He ovat taas pelikentällä eikä kukaan voi heitä unohtaa.

Todellisuudessa nuoruus ei tietenkään palaa takaisin. Voi toki tehdä kaikkensa, että siltä tuntuisi, mutta se ei ole silti todellista. Ja enemmin tai myöhemmin ne, jotka luulevat elävänsä uudelleen nuoruuttaan, alkavat näyttää naurettavilta ja todellisuus iskee kasvoille tavalla tai toisella. Ja silloin asiat alkavat näyttää samankaltaisilta kuin Leonid Brežnevin lähipiiri ja Neuvostoliitto viimeisinä vuosinaan.

Kuva: Putin Pietarissa. (By Kremlin.ru, CC BY 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=5303836)