Teknologia on aina ollut oleellinen osa ihmiskuntaa, taloutta, tuotantoa ja sodankäyntiä sekä siihen varautumista. Mutta vasta nyt olemme siirtymässä vaiheeseen, jossa itsenäiset laitteet ja ohjelmistot osaavat toimia myös ilman ihmisen ohjausta myös sodankäynnissä.
Tekoäly, robotit, autonomiset aseet ja miehittämättömät laitteet tulevat asevoimiin vauhdilla. Kehitystä ei voi pysäyttää. Sivuun siitä voi toki hypätä ja valita samalla häviäjän tien.
Kaikkien aseiden tavoin tekoäly ei ole ongelma, jos se ei ole väärissä käsissä. Mutta entä jos se onkin niin älykäs, että se oppii ja kääntyy meitä vastaan? Entä jos rengistä tulee isäntä?
Tekoälyä kehitetään ennen kaikkea auttamaan ihmistä tehtävissä, joissa se on parempi kuin ihmiset. Tällaisia tehtäviä ovat etenkin sellaiset, joissa tulee kerätä ja analysoida paljon dataa nopeasti, tarkasti, turvallisesti ja väsymättä mahdollisesti riskialttiissa tai hengenvaarallisessa ympäristössä ja tehdä sen perusteella tarvittaessa äärettömän nopeita johtopäätöksiä. Taistelukentällä tekoälyn suuri vahvuus on kyky jatkuvasti kerätä ja analysoida tietoa ja tehdä nopeasti ja väsymättä päätöksiä. Ja pelotta.
Voiko tekoäly korvata hävittäjälentäjän? Viime vuonna Yhdysvaltain puolustushallinnon tutkimusyksikkö (DARPA, Defense Advanced Research Projects Agency) järjesti kokeen, jossa F-16-simulaattorilla lentäjä ja tekoäly taistelivat toisiaan vastaan. Tekoäly voitti 5–0. Kokonaiskuva ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen kuin lopputuloksesta voisi päätellä. Taistelusimulaatio perustui puhtaasti kahden koneen kaksintaisteluun ja visuaaliseen toimintaan, eli toista ammuttiin, kun se saatiin näkökenttään. Sensoritietoa ja ohjuksia ei taistelussa käytetty. Kyseessä oli vain yksittäisen koneen toiminta, eli koneet eivät toimineet ryhmänä tai edes osana ilmatilannekuvaa.
Ensimmäinen tekoälyn käyttökohde ilmavoimissa ei siis ole taistelulentäjän korvaaminen. Suomen Sotilaan lukijoille tuttu toiminta-ajatus on hävittäjää seuraavat ja tukevat miehittämättömät alukset (wingman drone), jotka voivat toimia tekoälyn ohjauksessa. Niiden tehtävänä on tukea isäntäkonetta ja sen lentäjää.
Myös Kiina kertoi aiemmin viime vuonna, että sen hävittäjälentäjätekoäly oli voittanut ihmisen taistelusimulaatioissa. He kertoivat hävittäjänsä oppineen ihmisvastustajan tekemistä valinnoista ja taistelutyylistä ja sen perusteella muokanneen omia toimintatapojaan.
Sotilaskäytössä tekoälyn kehitys nähdään usein Kiinan ja Yhdysvaltojen kilpajuoksuna. Näillä mailla onkin ylivoimaisesti suurimmat kehitys- ja tutkimusresurssit.
Lokakuussa Pentagonin aiempi ohjelmistopuolen johtaja (chief software officer) Nicolas Chaillan kommentoi Kiinan jo voittaneen kybersodan ja tekoälyn varustelukisan. Se on kova väite, johon ei voi suhtautua olankohautuksella.
Tällä hetkellä merkittävää teknologian kehitystä tapahtuu usein entistä hajautetummin ratkaisuin, joissa esimerkiksi älykkyyttä ja dataa tuodaan lähemmäksi käyttäjää ja itsenäistä laitetta. Verkottuneemmin, hajautetummin, vapaammin, älykkäämmin ja tehokkaammin. Kehitysvauhti on kova.
Tiedämme tämän päivän taistelukentiltä, että muutaman satasen tienvarsipommi voi tuhota miljoonien ajoneuvon. Tekoäly ja kyberympäristö avaavat myös tällaisia mahdollisuuksia. Jopa yksittäinen ohjelmistokehittäjä voi tehdä viruksen, joka soluttautuu tekoälyjärjestelmään, tai toisaalta joku voi tehdä lennokista, kameroista, räjähteistä ja jopa avoimena lähdekoodina löytyvistä ohjelmistopalasista laitteen, joka tunnistaa kohteen tai henkilön ja lentää räjäyttämään sen.
Tekoälyn käytöstä aseissa on noussut kansallista ja kansainvälistä yhteiskunnallista keskustelua ympäri maailmaa. Autonomisista aseista ja niiden käytöstä on myös järjestetty hallitusten välisiä kokouksia, ja ne ovat tulleet yhdeksi aiheeksi aserajoitusneuvotteluissa.
Suomen Sotilaassa 3/2021 oli kybersota-artikkeli, jossa kerrottiin esimerkiksi viruksista, joita on onnistuttu ujuttamaan jopa Naton ja Yhdysvaltain puolustushallinnon järjestelmiin. Taustalla näyttää olleen valtiollinen toimija, Venäjä. Tänä päivänä ohjelmistoviruksia käytetään erityisesti vakoiluun, mutta on myös mahdollista levittää viruksia ja haavoittuvuuksia vaikkapa asejärjestelmiin tai tekoälyyn niiden takana. Tämä voi tarjota myös mahdollisuuksia pienelle toimijalle suurvaltoja vastaan. Pienellä maalla ei ole varaa laittaa kymmeniä miljardeja tekoälyllä toimivien suurien asejärjestelmien tekemiseen. Mutta ehkä muutaman kymmenen miljoonan panostuksella saakin hakkerit ottamaan vastapuolen laitteet haltuunsa. Tästä tulee uusi kilpavarustelun kenttä.
Oli kuinka hyvänsä, jokaisen valtion on pakko alkaa panostaa jollain tasolla tekoälypohjaisiin aseisiin ja niiden vastatoimiin. Huomisen taistelukentän käänteentekevä ase löytyy elektronisen vaikuttamisen, tekoälyn ja kybersodan maailmoista. Se ei kuitenkaan poista kineettistä vaikutusta.
Kaikkein tärkeintä onkin taas kerran tieto ja ymmärrys. Se, että päättäjillämme olisi nykyistä realistisempi kuva teknologiasta, sen käyttöympäristöstä, mahdollisuuksista ja uhkista sekä teknologian vaikutuksesta toimintaympäristöön.
Lue Suomen Sotilaan par’aikaa myynnissä olevasta numerosta 6/21 Jouko Ahvenaisen laaja juttu teköälystä ja sen tulosta taistelukentälle. Muutos tulee olemaan valtava.
