Pohjois-Korean jättiläismäisellä armeijalla on maailmanluokassakin poikkeuksellisen massiivinen joukko – noin 200 000 erikoisoperaatiosotilasta. Kovin paljoa näistä joukoista ei tiedetä, mutta varmasti erikoisyksiköt ovat saaneet erityisen vahvan poliittisen koulutuksen, maan mittatikulla katsottuna ravinto ja terveydenhuolto lienee huolehdittu ensiluokkaisesti ja sotilaskoulutus on ollut vaativaa. Pjongjang todennäköisesti sijoittaisi ne ennen sotaa tai sen alussa sabotoimaan ja taistelemaan Yhdysvaltain ja Etelä-Korean joukkoja vastaan.
Pohjois-Korean omasta vaikeasta taloudellisesta ja sosiaalisesta tilanteesta huolimatta Pjongjangilla on varmasti sotilaalliset valmiudet käynnistää sota, joka voi tappaa satoja tuhansia, ellei miljoonia. Ydinaseet, ballistiset ohjukset, tuhannet tykistöaseet ja miljoona-armeija ovat Pohjois-Korean uhkan ydin. Tämän lisäksi Kim Jong Unilla on toinen ässä hihassaan: kokoluokaltaan todella mittavat erikoisoperaatiojoukot.
Näistä joukoista ei tiedetä paljoa, mutta loikaneen pohjois-korealaisen vakoojan viimeaikaiset paljastukset tarjoavat jonkinlaisen käsityksen siitä, kuinka Pjongjangin kommandot harjoittelevat ja taistelevat.
Korean kansanarmeija on yksi maailman suurimmista, ja sen aktiivijoukot ovat noin 1,3 miljoonaa. Pjongjangin yli 200 000 vahvuiset erikoisjoukot on organisoitu prikaateiksi, rykmenteiksi, pataljooniksi ja osin pienempiin yksiköihin.
Pohjois-Korean erikoisoperaatioyksiköt voidaan jakaa erikoisalojen mukaan. Tiedusteluyksiköt kykenevät hyvin vaativaan tiedonhankintaan. Ilmakuljetteiset yksiköt voivat tunkeutua nopeasti vihollisen syvyyteen ja ottaa haltuunsa kohteita, kuten lentokenttiä tai liikenteen solmukohtia. Merelliset yksiköt soluttautuvat tarvittaessa sukellusveneistä tai laivoista ja ovat harjaantuneita toimimaan rannikon erityisolosuhteissa.
Pohjois-Korean kaikki joukot vaikuttavat hyvin varusteltuilta pääkaupungin paraateissa, mutta parhaat aseet ja varusteet jaetaan vain rajoitetusti tavanomaisille joukoille. Pohjois-Korean erikoisoperaatioyksiköt sen sijaan saavat varmastikin parhaat varusteet.
Äskettäisessä raportissa Yhdysvaltain puolustustiedusteluvirasto (DIA) sanoi, että “Pohjois-Korean erikoisjoukot ovat hyvin koulutettuja ja varustettuja muihin yksiköihin verrattuna. “Pohjois-Korealainen erikoisjoukkovarustus ei yllä muiden maiden erikoisoperaatioyksiköiden tasolle, mutta teknologisista tai logistisista puutteista huolimatta pohjois-korealaiset erikoisyksiköt ovat sitoutuneita ja tehtävälleen omistautuneita ja siten vaarallinen vihollinen”.
Yhdysvaltain armeijan mukaan Korean kansanarmeijan doktriini maaoperaatioissa on suurelta osin pysynyt samana kuin Korean sodan jälkeen 1950-luvulla.
Erikoisoperaatiojoukot ovat tärkeässä roolissa armeijan doktriinissa, jonka mukaan on pyrittävä hyökkäämään vihollisen kohteita vastaan samanaikaisesti useilla eri asejärjestelmillä ja menetelmillä. Pohjois-Korean erikoisoperaatiodoktriini korostaa nopeutta ja yllätystä. Erikoisjoukoilla on kaksi strategista tehtävää: soluttautua Etelä-Koreaan ja taistella konventionaalisin välinein sekä käydä epätavanomaista sodankäyntiä ja toteuttaa tuholaistoimintaa Yhdysvaltain ja Etelä-Korean selustassa. Lisäksi tehtävänä on vastaerikoisjoukkotoiminta Yhdysvaltain tai Etelä-Korean erikoisjoukkoja vastaan.
Jos täysimittainen sota syttyisi, Pohjois-Korea pyrkisi nopeasti ylittämään demilitarisoidun vyöhykkeen ja etenemään syvälle Etelä-Koreaan. Erikoisjoukot harjoittaisivat epätavanomaista sodankäyntiä selustassa ja hyökkäisivät esikuntia, huoltoa, komentopaikkoja ja muita merkittäviä kohteita vastaan.
Pohjois-Korean erikoisjoukot “olisivat kova vihollinen”, jos sota syttyisi, Etelä-Koreassa palvellut entinen yhdysvaltalainen erikoisjoukkojen edustaja arvioi. Kim Jong Unin hallinto on kasvattanut henkilökulttia joukkojen ja sotilaseliitin julkisten uskollisuuslupausten myötä. “Meillä on tekninen etu, ilma-aseemme ja ohjusarsenaalimme voivat pommittaa heidät takaisin kivikaudelle, mutta he tulevat taistelemaan johtajansa puolesta”, entinen vihreä baretti toteaa. “He ovat syntymästään asti kasvatettu tässä kulttiympäristössä, jossa ylin johtaja on heidän “jumalansa”. He ovat fanaattisia ja kovia. Korean talvet eivät ole vitsi, ja nämä kaverit on koulutettu selviytymään ja toimimaan kaikissa alueen olosuhteissa. He taistelevat viimeiseen mieheen asti.”
Vuonna 2010 46 merimiestä kuoli, kun etelä-korealainen alus upposi epäillyn pohjois-korealaisen sukellusvenehyökkäyksen yhteydessä. Muutamaa kuukautta myöhemmin Pohjois-Korean tykistö ampui Etelä-Korealaisen saaren lähellä kahden maan merirajaa tappaen neljä ihmistä. Äskettäisessä BBC:n haastattelussa Etelä-Koreaan loikannut korkea pohjoiskorealainen tiedustelu-upseeri Kim Kuk-song kuvaili, kuinka Kim Jong-un käyttää Pohjois-Korean armeija- ja tiedusteluresursseja henkilökohtaiseen rikastumiseen tai kostoon todellisia tai kuviteltuja vihollisia vastaan. Pohjois-Korean erikoisjoukot voivat myös toteuttaa tällaisia peitettyjä, “jengityylisiä” operaatioita.
Sodan puhjetessa Etelä-Korean kanssa, pohjois-korealaiset kommandot yrittäisivät myös todennäköisesti iskeä Etelä-Korean poliittisia johtajia ja johtamispaikkoja vastaan, yrittäen eliminoida Etelä-Korean johdon ja johtamisjärjestelmän kylväen hämmennystä heti konfliktin alussa.
Pohjois-Korean erikoisjoukkojen soluttautumisen ja iskujen uhka on tilanteen vakavasti kriisiytyessä erittäin todennäköistä. Pohjois-Korea saattaa liioitella sotilaallisia voimavarojaan propagandassaan, mutta sen erikoisoperaatiojoukot eivät ole mikään vitsi.
