Etupiiri pieni pyörii

Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoitti haluavansa saada länsimailta kirjalliset takuut siitä, ettei ”Nato laajene itään”. Myös Yhdysvaltain Joe Biden on omalta osaltaan myös kaivannut ”stabiilia, ennustettavaa” suhdetta Venäjään.

Nyt tiedetään, mitä Putin yrittää esittää tämän tavoitteen ehdoksi – eikä Kremliin ole syytä luottaa tässä yhtään enempää kuin missään muussakaan asiassa. Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg ja Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesivat aivan oikein, ettei muiden maiden Nato-jäsenyys ole Venäjän päätettävissä.

Käytännössä asia ei kuitenkaan ole yksinkertainen: uusien jäsenten hyväksyminen puolustusliittoon vaatii nykyisten jäsenmaiden tuen.

Unkari ja luultavasti Turkkikin olisivat poliittisella kaupankäynnillä saatavissa laajenemisen kannalle eikä niiden aiheuttamaa riskiä ole syytä yliarvioida. Erilainen tilanne syntyisi, jos esimerkiksi Yhdysvallat päättäisi ”liennytyksen nimissä” sitoutua olemaan tukematta Ukrainan (tai jonkin muun valtion) Nato-jäsenyyttä. Toistaiseksi tällaista sopimusta ei ole näköpiirissä, mutta ei sen mahdollisuutta voi täysin sulkea poiskaan. Julkilausutun, jopa epämääräisenkin, sitoumuksen rikkomisesta voisi Venäjä ottaa kaiken propagandahyödyn irti – sen mielestähän vain lännen tulee pitää sopimukset. Sellaisetkin, joita länsi ei ole tehnyt.

Sattumaa tai ei, Yhdysvaltain National Security Archive julkaisi hiljattain merkittävän määrän Bill Clintonin ja Boris Jeltsinin käymiä keskusteluita koskevia asiakirjoja. Venäjä on pitkään – valheellisesti – väittänyt amerikkalaisten sitoutuneen 1990-luvulla siihen, ettei Nato laajenisi enää itäisempään Eurooppaan.

Toisaalta Venäjä tavoitteli itse Nato-yhteistyötä, ehkä jopa kutsua jäseneksi – kuten liittoneuvoston puhemies Vladimir Shumeiko Iltalehden mukaan suomalaisille kertoi, estääkseen liiton laajenemisen sisältä käsin, rauhankumppanuusohjelmaa hyväksikäyttäen. Suomen poliittinen johto puolestaan auttoi venäläisiä heidän pyrkimyksessään pitää itäisen Keski-Euroopan ja Baltian maat Naton ulkopuolella, mutta tuki maiden EU-jäsenyyttä.

Venäjä aiheuttaa tällä hetkellä ongelmia paitsi keskittämällä joukkojaan Ukrainan rajoille, myös tukemalla vaalivoiton itselleen väärentänyttä, turvapaikanhakijakriisiä EU-rajoille provosoivaa Valko-Venäjän diktaattori Aljaksandar Lukashenkaa. Aivan hiljattain Lukashenka totesi avoimesti, ettei hänen käskyvallassaan oleva armeija pysyisi neutraalina Ukrainan ja Venäjän välisessä sodassa sekä väitti Krimin niemimaan kuuluvan Venäjälle.

Myös Balkanilla on esiintynyt epävakauden merkkejä, joihin liittyen Kremlin roolista taustapiruna on esitetty paljon arvioita.

Miksi Putin hämmentää? Luultavasti siksi, että kokee aikansa lähestyvän loppuaan. Kokonaistilannetta ymmärtääkseen kannattaakin vilkaista myös länteen.

Saksassa on nousemassa valtaan uusi hallitus, joka ainakin puheissaan on ottanut aiempaa tiukemman kannan suhteessa Venäjään ja Kiinaan. Nord Stream 2 -kaasuputken tulevaisuus on entistä epävarmempi paitsi saksalaisten itsensä, myös Yhdysvaltain senaatissa todennäköisesti pian käsiteltävän uuden pakotepaketin vuoksi. Lakiesitysten joukosta löytyy myös muun muassa Aleksei Navalnyin ehdottamien, Venäjän nykyeliittiin kuuluvien kolmenkymmenenviiden henkilön asettaminen pakotelistalle.

EU ilmoitti uusista Valko-Venäjä -pakotteistaan jo eilen. Australia puolestaan hyväksyi Kremlin syvästi inhoaman Magnitski -lain.

Myös viranomaistutkintojen saralla tapahtuu.

Venäjän ja Israelin tiedusteluoperaatioihin yhdistetty Ghislaine Maxwell on vastannut syytteisiin tuomioistuimessa.

Donald Trumpin lähipiiriä koskevat tutkinnat ovat ottaneet harppauksia eteenpäin. Amerikassa pidätettiin taannoin entisen presidentin suututtaneeseen Christopher Steelen muistioon tietoja antanut analyytikko Igor Dantshenko, jonka Steelelle syöttämän disinformaation uskottiin lopullisesti tuhonneen Trumpin ja tiedusteluyhteisön välit. Osaltaan juuri tämä antoi Venäjälle poikkeuksellisen syvän vipuvarren pääasiallisena vastustajanaan pitämänsä maan politiikkaan.

Kaiken kukkuraksi Suomessa vähälle huomiolle jääneen, mutta Moskovassa shokkireaktioin vastaanotetun, molempien puolueiden edustajien tukeman lakiesityksen mennessä läpi USA kieltäytyisi tunnustamasta Vladimir Putinin presidenttiyttä enää vuoden 2024 vaalien jälkeen. Esityksessä vedotaan Venäjän perustuslakiin. Tämä ei toki estäisi Putinia hallitsemasta Venäjää, mutta vaikeuttaisi hyvin paljon hänen kansainvälistä toimintaansa.

Näin vaikeassa tilanteessa takeet – vaikka vain sellaiseksi tulkitut epämääräiset kommentit – Naton laajenemisen päättymisestä voisivat olla Putinin viimeinen voitto. Kuitenkin tästä(kään) syystä voittoa ei ole hänelle mitään syytä tarjota: ei tarvitse, ei hyödytä.