Viron ja muiden balttien ponnistelut näyttävät melko vaatimattomilta verrattuna Puolan toimiin, joka ensimmäisenä ilmoitti puolustuslinjan rakentamisesta rajalle. Puolalaiset rakentavat suurta “Itäistä kilpeä” Venäjän ja Valko-Venäjän vastaisille rajoille, jonka on tarkoitus suojella Puolaa itseään ja tulevaisuudessa Viroa, Liettuaa ja Latviaa Venäjän hyökkäykseltä.
Puola käyttää puolustuksensa tueksi Venäjää ja Valko-Venäjää vastaan jalkaväkimiinoja. Näistä Ottawan sopimuksen kieltämistä aseista tulee osa “Itäistä kilpeä”, jonka tarkoituksena on estää Venäjän ja Valko-Venäjän suunnista tulevat hyökkäykset. Puolahan on irtautumassa Ottawan sopimuksesta Suomen ja kaikkien Baltian maiden tavoin.
Puolan linnoitustyöt kohdistuvat niin kutsutun Suwałkin käytävän, Puolan ja Liettuan raja-alueen, kahta puolen. Linnoitustyöt kattavat koko 400 km:n mittaisen rajan Valko-Venäjää vastaan sekä osia Kaliningradin vastaisesta rajasta. Erityisen vahvasti linnoitetaan Pomorskien, Warmińsko-Mazurskien, Lubelskien, Podlaskien ja Podkarpackien voivodikuntiin (vastaa karkeasti lääniä), joissa jo pitkään jatkunut kriisi on ollut pahin Valko-Venäjältä ohjatun pakolaisaseen käytön vuoksi.
Puola on rakentanut teräsbetonista ja teräsprofiilista raja-aitaa tai paremminkin muuria Valko-Venäjän vastaiselle rajalle. Muurin korkeus on 5–6 metriä, ja sen päällä on niin sanotusta Nato-langasta piikkilankalieriöitä. Rakenteessa on käytetty terästä yli 50 000 tonnia. Aidan pituus on noin 200 kilometriä, ja se kattaa yli 60% rajasta.
Aidan ensisijainen tarkoitus on estää laiton maahanmuutto ja hybridivaikuttaminen, mutta se toimii myös sotilaallisena esteenä.
Suomalaiset raja-aidat ovat Puolan teräsmuurin rinnalla varsin heppoisia. Lisäksi Puola rakennetaan panssariesteitä, uusia partiointiteitä ja asennetaan valvontateknologiaa. Rajojen valvontaan otetaan käyttöön edistyneitä valvontajärjestelmiä, joista osa hyödyntää tekoälyä. Näihin järjestelmiin kuuluvat erilaiset kamerat, radiosignaalien seuranta ja akustiset sensorit. Teknologinen valvonta alueella edellyttää erilaisten tukiasemien ja mastojen rakentamista.
Vaarallisimmilla alueilla teräsmuurin jälkeen tulee natolankaesteitä. Näitä seuraa panssarikaivanto. Syvyyteen johtavien teiden käyttö estetään ajoestein ja vaunujen liike estetään maastoitse panssariestein, ”lohikäärmeen hampain”, joina puolalaiset ovat käyttäneet kekseliäästi aallonmurtajissa käytettyjä betonielementtejä. Nämä ovat kytketty toisiinsa teräsvaijerein, jotta niitä ei voi puskea pois paikaltaan raskain työkonein tai panssarivaunujen puskulevyin. Otsikkokuvassa teräsvaijeri on nähtävissä. Panssariesteet vuorottelevat miinoitteiden kanssa ja estelinjan takana on linnoitetut puolustusasemat. Monipuolisella tulenkäytöllä estetään estelinjojen läpäisy.
Suunnitelmien mukaan Puola ja rakentaa useita linnoitusvyöhykkeitä, joissa käytetään satojatuhansia miinoja ja muita esteitä. Panssari- ja ajoneuvomiinojen tuotanto on käynnissä ja valmius käyttöönottoon on suunniteltu alkavaksi vuoden 2025 aikana. Miinat tiettävästi pidetään varastoissa, eikä niitä asenneta välittömästi maastoon. Miinat tullaan kuitenkin varastoimaan rajan läheisyyteen ja miinoitussuunnitelmat valmistellaan nopean toimeenpanon mahdollistamiseksi. Kun Puola on irtautunut Ottawan sopimuksesta myös henkilömiinat – sotilastermein ehkä tavanomaisemmin jalkaväkimiinat – tulevat olemaan osa torjuntakykyä.
Puola siis linnoittaa Kaliningradin alueen ja Valko-Venäjän vastaisia rajojaan. Tämä viittaa osaltaan siihen, että Puola pyrkii varmistamaan Suwałkin käytävän aukipysymistä omalta osaltaan sotatilanteessa. Puola on tärkeällä paikalla Naton itäisellä sivustalla, joten linnoitus- ja estehanke on linjassa Naton pyrkimysten kanssa parantaa liittokunnan puolustusta alueella.
Linnoitustöiden hinnaksi on arvioitu lähes kaksi ja puoli miljardia euroa.
Kuvat Puolan puolustusministeriö ja puolustusvoimat
