Ukrainan sota on osoittanut linnoittamisen merkityksen ja tarpeen. Linnoitteita tarvitaan vahvan puolustuksen varmistamiseksi. Pelkällä puolustamisella ei kuitenkaan taisteluita ja sotia voiteta, liikesodankäynti on edelleen ratkaisevassa asemassa. Mutta keskeisten paikkojen pitäminen omassa hallussa sekä vihollisen pääsyn estäminen kriittisille alueille luo edellytyksiä onnistuneille hyökkäysoperaatioille.
Asia on ajankohtainen, jopa kiireellinen. Useat valtionpäämiehet ja ministerit sekä korkea-arvoiset upseerit eri maista ovat viime aikoina varoittaneet useasti sodan mahdollisuudesta puolustusliiton ja Venäjän välillä 3–8 vuoden kuluessa.
Baltian maiden ja Puolan linnoitustyöt perustuvat teräs- ja betonirakenteisiin, panssariesteisiin, piikkilankaan ja miinoihin sekä elektroniseen valvontaan. Rakenteet sijoittuvat strategisesti tärkeimmille rajaosuuksille, erityisesti niille alueille, joilla hybridivaikuttamisen tai sotilaallisen hyökkäyksen uhka on suurin. Puolan ja Baltian maiden puolustuslinjat ovat laajempia ja kattavampia, mutta myös Suomessa on siirrytty selvästi aiempaa vahvempaan linnoittamiseen. Suomen linnoitustöistä ja valmisteluista jutun loppupuolella.
Baltian puolustuslinja
Baltian maat rakentavat yhteistä Baltic Defense Line -puolustuslinjaa, johon muodostuu taistelulinnoitteista, teräsbetonibunkkereista, betonisista panssariesteistä, joita ovat niin kutsutut ”lohikäärmeen hampaat” ja panssarikaivannot sekä piikkilankaesteet. Panssarikaivanto on leveä ja syvä jatkuva hauta, jota panssarivaunu ei pysty ylittämään. Puolustuslinjaan kuuluvat miinoitteet ja kaikki rakenteet suunnitellaan kokonaisuuksiksi, jotka yhdessä maksimoivat estearvon ja mahdollistavat tehokkaan taistelun. Koko kolmen maan yhdistävälle puolustuslinjalle on suunniteltu satoja bunkkereita kuhunkin maahan. Viron bunkkerit tai betonirakenteiset korsut ovat teräsbetonirakenteisia ja kukin kooltaan 35 m² majoittaen näin noin 10 sotilasta. Nämä suojarakenteet on suunniteltu kestämään tykistötulta.
Virossa linnoitus- ja estetöiden painopiste on Narvan alueella ja Peipsjärven eteläpuolella Piusan alueella. Näillä alueilla venäläisten joukkojen eteneminen olisi helpointa järvialueen puolestaan muodostaessa luonnollisen esteen. Latvia ja Liettua suunnittelevat ja valmistelevat bunkkeriverkostoa Viron mallin mukaisesti, mutta näiden teräsbetonikorsujen määrät olisivat suurempia johtuen pidemmistä rajoista. Latviassa linnoitustyötä on tehty Daugavpilsin eli suomalaisittain Väinänlinnan alueella aivan maan eteläosissa Valko-Venäjän vastaisella rajalla. Liettua on aloittanut rakentamisen viimeisenä Baltian maista. Työt aloitettiin viime vuoden lopussa.
Suomikin linnoittaa
Myös Suomi linnoittaa. Ei kuitenkaan pitkiä linnoitusketjuja itärajalle, kuten Baltit tai puolalaiset.
Verkkouutisissa viime vuonna Pääesikunnan entinen koulutuspäällikkö kenraalimajuri (evp.) Jukka Sonninen totesi, että taistelu pitää voida aloittaa jo rajalta vihollistulelta suojaavissa etuasemissa ja jatkoi: ”Myös Suomen kannattaa varautua aseellista hyökkäystä vastaan kenttälinnoitteilla”. Sonninen on taustaltaan pioneeriupseeri, joten hän tuntee asian hyvin.
Ukrainan sodan käynnistyttyä Puolustusvoimat sai lisärahoitusta, jota on käytetty myös valmiusrakentamiseen. Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen sotilaskohteitten ympärille on tehty betoniharkoista maanpäällisiä vartiolinnoitteita. Nämä vartiolinnoitteet ovat ehkä ulospäin näkyvin osa Suomen puolustusvoimien linnoittamista. Ne on pääosin tehty betoniteollisuuden valmistamista betonimoduuleista ja nämä linnoiteet on myös katettu. Vartiolinnoitteessa on ampuma ja tähystysaukkoja.
Keskeisten kohteiden ympärille on rakennettu myös taistelulinnoitteita kohteiden puolustusjärjestelyihin liittyen. Sotilaskohteisiin on laadittu myös linnoittamis- ja rakentamissuunnitelmat, jotka voidaan toteuttaa osin tai kokonaisuudessaan tilanteen niin vaatiessa. Mutta joka vuosi valmistuu uusia linnoitteita. Näihin kuuluu muun muassa vartiolinnoitteita, taistelijaparin poteroita, korsuja, esikuntien johtamispaikkalinnoitteita kaluston ja välineistän suojia. Kotimaisella teollisuudella on valmiudet tuottaa nopeasti puu- ja betonielementtejä linnoitteisiin. Paikoin on myös varattu linnoitusmateriaalia valmiiksi kohteille nopean toimeenpanon mahdollistamiseksi.
Mittavaa sodan ajan linnoittamista ei tehdä suunnitelluille toiminta-alueille. Täten voidaan salata sodan ajan operatiiviset suunnitelmat. Korsuja ja vastaavia suojia on kuitenkin rakennettu keskeisiä tehtäviä varten erityisesti lentotukikohtiin, sotasatamiin, varikoille, varuskuntiin ja harjoitusalueille. Julkisten tietojen mukaan näitä linnoitteita on satoja. Näitä linnoitteita on tehty vuosikymmenien ajan, mutta Venäjän sotatoimet ovat kiihdyttäneet varautumista.
Aitaa
Ja onhan meillä rakenteilla valvonta-aitaa rajalinjalle Venäjän käyttämän pakolaisaseen vuoksi. Suomi on rakentanut piikkilankalieriöin vahvistettua teräsverkkoaitaa ja vahvistanut rajavartioasemia itärajalla. Ensimmäinen osuus aidasta on jo valmistunut Kaakkois-Suomessa. Aidan kokonaispituudeksi on suunniteltu noin 200 km, painottuen Kaakkois- ja Itä-Suomen alueille, joissa laittoman maahantulon ja hybridivaikuttamisen riski on suurin. Panssarivaunuja ei aidalla estetä, mutta sillä on oma merkityksensä myös sotatilanteessa. Erityisesti niin kauan kuin valvontalaitteistot toimivat ja tuottavat tilannekuvaa alueelta. Ja siellä missä aitaa ei voi ajaa kumoon, se muodostaa hetkellisen hidasteen jalkaväkimiehille.
Linnoittamista koskevassa jutun toisessa osassa kerrotaan Puolan linnoitus- ja estetöistä.
Kuvat Nato, Viron ja Suomen puolustusvoimat
