Laajasti käytettyä venäläistä Pantsir-ilmatorjuntajärjestelmää on muokattu ja kehitetty kasvavaa lennokkiuhkaa vastaan. Kalusto on sikäli suomalaisia kiinnostava, että sitä on lähialueillamme ja kalustoa kehitetään jatkuvasti.
Pantsir on lyhyen ja keskipitkän kantaman ilmatorjuntajärjestelmä, jonka ensisijainen tehtävä on suojata pistemäisiä ja aluekohteita lentokoneilta, helikoptereilta, ohjuksilta, lennokeilta ja drooneilta. Se yhdistää ohjusten ja tykkien torjuntakyvyn yhdessä alustassa, minkä ansiosta se pystyy torjumaan erityyppisiä uhkia eri etäisyyksillä. Perusmalli Pantsir-S1 (Naton koodinimi SA-22 Greyhound) käyttää 57E6-ilmatorjuntaohjusta (maksimissaan 12 kpl lavetilla, kantama noin 20 km) ja kahta 30 mm:n 2A38M-automaattikanuunaa.
Alkuperäinen ja yleisin ajoneuvoversio pohjautuu panssaroituun KamAZ-6560 8×8-kuorma-autoon, joka tarjoaa hyvän liikkuvuuden sekä maantiellä että hieman vaihtelevammassa maastossa.
Pantsir-järjestelmät ovat toimineet Ukrainassa usein myös S-300 ja S-400 raskaiden ilmatorjuntaohjusjärjestelmien suojana, torjuen vihollisen ohjukset ja droonit ennen kuin ne pääsevät iskemään näihin pitkän kantaman ilmatorjuntajärjestelmiin. Sen kaksoisaseistus (ohjukset + tykit) tarjoaa joustavuuden: tykit ovat tehokkaita lyhyen kantaman drooneja vastaan, kun taas ohjukset torjuvat kauempana olevia ja uhkaavampia kohteita. Uusimmat versiot korostavat monimaalitilanteiden, muun muassa lennokkiparvien torjuntaa ja teknisillä ratkaisuilla on pyritty myös matalampaan hintaan.
Uusi uhka
Pantsir-järjestelmän uusin kehityssuunta on huomioinut lennokki- ja drooniuhan valtavan kasvun. Pantsir-SMD ja Pantsir-SM-D-E versiot on räätälöity torjumaan nimenomaan drooniryhmiä ja lennokkeja. Venäläiset esittelivät Pantsir-SMD-E:n ensimmäistä kertaa Armija-2024 -asemessuillaan ja kansainvälinen debyytti tapahtui IDEX 2025 -tapahtumassa Abu Dhabissa. Pantsir-SMD-E-ilmatorjuntajärjestelmä on Pantsir-perheen kiinteä versio.
Aseistuksena on maksimissaan 48 suhteellisen pienikokoinen TKB-1055 ohjusta korvaten perinteiset 57E6-ohjukset. Tämä nelinkertaistaa ohjuskapasiteetin. Nämä ohjukset ovat 2–3 kertaa pienempiä kuin alkuperäiset, jotakuinkin ns. olkapääohjusten kokoluokkaa. Pienet ohjukset mahdollistavat niiden kustannustehokkaamman tuotannon ja käytön halpoja lennokkeja, kuten esimerkiksi Shahed-tyyppisiä ”kamikazelennokkeja” vastaan.
Näiden uusien ohjusten kantama on 500 m – 7 km ja torjuntakorkeus 15 m – 5 km. Ohjukset ovat komento-ohjattuja, jolloin on päästy hinnalta edulliseen ratkaisuun. Uudempien Pantsir-versioiden asetorni voidaan ladata isompien ja näiden uusien pienten ohjusten yhdistelmällä, jolloin se kykenee torjumaan monipuolisemmin erityyppisiä maaleja. Kuitenkin uudessa ratkaisussa on jouduttu poistamaan automaattitykit, joka on hinnaltaan ohjuksiin nähden halpa torjuntavaihtoehto.
Myös teloilla
Pantsir-SM-SV on telalavettinen malli, joka on suunniteltu liikkuvien panssariyksiköiden suojaamiseen. Liikkuvuus maasto-olosuhteissa on keskeinen etu, kun vaunu pystyy liikkumaan panssarijoukkojen mukana vaikeakulkuisessa maastossa.
Pantsir-SM-SV:tä on uudistettu myös muilta osin. Vaunun AESA-tutka tunnistaa pienet kohteet (kuten droonit) 60 km:n päästä ja kykenee seuraamaan jopa 20 maalia. Vaunun kantama on kasvanut 40 km:en (vertaa vanha S1-malli, 20 km) ja ohjusten nopeus on parantunut maksimissaan Mach 6:en, joka on noin 2 km/s.
Näin naapurissa
Venäjä on sijoittanut Pantsir-ilmatorjuntajärjestelmiä Suomen lähialueille, erityisesti Pietarin alueelle sekä Karjalan kannakselle. Pietarin ympäristöön on perustettu liikkuva ilmatorjuntaohjusrykmentti, jonka kalustoon kuuluu Pantsir-järjestelmiä. Lisäksi alueen raskailla S-400-rykmenteillä on Pantsir-järjestelmiä omasuojana.
Venäjä on varustanut myös arktisen alueen joukkojaan Pantsir-kalustolla, joten näitä löytynee myös Lapin itärajan toiselta puolelta. Ylläoleva kuva arktisten joukkojen Pantsir-kalustosta.
Kuvat avoimista lähteistä, mm. Wikimedia Commons
