Ukrainan sodassa on havaittu taas innovatiivisuutta ja hyvää ideointia joukoissa. Tela- ja panssarimiinoja on naamioitu polyuretaanilla tai vastaavan kaltaisella vaahdolla, joka tarttuu ja kovettuu miinan pintaan. Vaahtoa voidaan muotoilla ja sitten sotkea mudalla, karikkeella tai tarvittaessa maalata. Vaahto rikkoo miinan säännöllisen muodon ja sen havaitseminen vaikeutuu. Vaahtokerros vaikeuttanee miinan havaitsemista lämpätöhystysvälineillä, esimerkiksi panssarivaunujen pimeäajolaitteilla.
Milloin tällaista tarvitaan? Onhan jokanen reserviläinen oppinut intissä, että jos miinaa ei voida kaivaa maahan, niin maata ja kariketta laitetaan pikanaamiointina päälle.
Ukrainan peltomaastossa, jossa multa ja muta on nyt pakkasen takia jäätynyt, miinoittaminen routaisen maan sisään on vaikeaa, nopeassa tilanteessa mahdotonta. Samoin kaikkialla ei ole maata ja kariketta saatavana. Miinan naamiointi on erityinen ongelma, jos miinoja viedään vihollisen puolelle drooneilla, jolloin suurehko drooni laskeutuu oletetuille kulkureiteille ja jättää miinan maan pinnalle.
Meillä Suomessa maasto on erityyppistä, mutta silti idea on hyvä ja käyttökelpoinen tietyissä tilanteissa meidänkin olosuhteissa. Routaiseen maahan miinan kaivaminen ilman valmisteluja on hyvin työlästä ja rakennetulla alueella asfalttipinnoille miina on jätettävä näkyviin. Tällöin epämääräisen muotoinen ja ympäristöönsä sulautuva miina on paljon vaikeampi havaita, kuin puhdaslinjainen, tasaisen vihreä miina.
Kuvat X ja Ukrainan puolustusvoimat. Otsikkokuvassa venäläinen taistelupanssarivaunu on juuri ajanut miinaan.
