Oheinen tiivistelmä antaa hyvän yleiskuvan selonteon sisällöstä, joka on hyvin erilainen verrattuna aiempiin selontekoihin. Syykin on ilmiselvä – Venäjän hyökkäyssota ja sen hybridioperaatiot Euroopan maissa sekä Suomen Nato-jäsenyys.
Allaoleva tiivistelmä löytyy selonteon alusta.
Laajamittainen ja pitkäkestoinen sodankäynti palasi Eurooppaan, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa helmikuussa 2022. Hyökkäys oli jatkumoa Venäjän aggressiivisille toimille Krimillä ja Itä-Ukrainassa vuonna 2014. Suomen puolustuksen toimintaympäristö on epävakaa ja vaikeasti ennakoitavissa, ja turvallisuustilanne voi heikentyä nopeastikin.
Venäjän ja lännen vastakkainasettelu näkyy Suomen lähialueilla erityisesti laaja-alaisena vaikuttamisena, joka on kohdistunut esimerkiksi kriittiseen infrastruktuuriin. Myös Kiinan vaikuttamispyrkimykset Suomessa ja Suomen lähialueilla ovat lisääntyneet.
Sodankäynnin kehitystä leimaavat viiden operatiivisen toimintaympäristön – maa, meri, ilma, kyber ja avaruus – yhä tiiviimpi kytkeytyminen toisiinsa sekä teknologian nopea kehitys. Samalla perinteisen rintamasodan ja asevelvollisuuteen perustuvan laajan reservin merkitys säilyy ja korostuu erityisesti sodan pitkittyessä.
Suomi on Naton ulkorajavaltio, joka sijaitsee sotilasstrategisesti merkittävällä alueella osana sekä Itämeren aluetta että arktista aluetta. Suomella on oltava jatkuva kyky vastata laaja-alaiseen vaikuttamiseen, pitkäkestoiseen sotilaalliseen painostukseen sekä vuosia kestävään laajamittaiseen sodankäyntiin kansallisin voimavaroin ja osana Natoa.
Kehittyvä asevelvollisuus, laaja ja koulutettu reservi sekä korkea maanpuolustustahto ovat Suomen puolustuksen perustana myös Naton jäsenenä. Kokonaismaanpuolustuksen periaatteen mukaisesti Suomen puolustus nojaa yhteiskunnan tukeen. Kokonaismaanpuolustusta ja sen yhteensovittamista vahvistetaan selontekokaudella.
Suomen puolustuspoliittista ja sotilaallista roolia Natossa muodostetaan tilanteessa, jossa liittokunnassa on käynnissä suurin muutos pelotteen ja puolustuksen vahvistamiseksi sitten kylmän sodan. Suomi ei ole asettanut Nato-jäsenyydelle kansallisia rajoitteita ja osallistuu laaja-alaisesti liittokunnan toimintaan. Suomelle on keskeistä erityisesti liittokunnan kyky vastata Venäjän uhkaan. Suomi sitoutuu Naton pelotteeseen ja yhteiseen puolustukseen 360 asteen turvallisuusperiaatteen mukaisesti koko liittokunnan alueella kaikki uhat huomioiden.
Nato-jäsenyys on suurin muutos Suomen puolustuksessa sotien jälkeen. Suomi ottaa puolustuksensa kehittämisessä huomioon Naton yhteiset tavoitteet, ja Suomen puolustuksen keskeiset toiminnot on kytketty osaksi liittokunnan yhteisiä rakenteita ja toimintamalleja. Suomen puolustuksen yhteensovittamista Naton pelotteeseen ja puolustukseen jatketaan ja syvennetään selontekokaudella.
Suomen alue on liitetty osaksi Naton Euroopan-joukkojen komentajan vastuualuetta, jonka puolustaminen on suunniteltu kokonaisuutena. Suomen alueen sotilaallinen puolustus kytkeytyy maan rajoja laajempaan kokonaisuuteen, joka käsittää Itämeren alueen sekä arktisella alueella Pohjoismaat, Jäämeren ja Pohjois-Atlantin. Selontekokaudella korostuu Naton operatiivisten suunnitelmien toimeenpantavuuden varmistaminen sekä suunnitelmien säännöllinen harjoittelu.
Kaikki Pohjoismaat kuuluvat jatkossa Norfolkin yhteisoperaatiojohtoportaan alaisuuteen. Tiivis koordinaatio ja yhteistyö yhteisoperaatioesikuntien välillä on keskeistä. Suomen tavoitteiden mukaisesti Nato perustaa Norfolkin alaisuuteen maakomponentin johtoportaan ja eteentyönnettyjen maavoimajoukkojen läsnä[1]olon Suomeen.
Yhteisen puolustuksen toimeenpanolle, joukkojen keskittämiselle ja ylläpidolle luodaan edellytykset Suomessa ja alueellisesti. Näillä järjestelyillä mahdollistetaan Naton alueellisen suunnitelman, yhteispohjoismaisen tukeutumisverkoston sekä Suomen ja Yhdysvaltojen välisen puolustusyhteistyösopimuksen (Defence Cooperation Agreement, DCA) toimeenpano.
Selontekokaudella kehitetään sotilaallista liikkuvuutta, logistiikkaa, isäntämaatukea sekä ennakkovarastointia ja niiden edellyttämää infrastruktuuria. Tämä edellyttää poikkihallinnollisen ja viranomaisyhteistyön kehittämistä osana kokonaismaanpuolustusta sekä tiivistä yhteistyötä yhdessä Ruotsin, Norjan ja muiden liittolaisten kanssa. Sotilaallista huoltovarmuutta ja puolustuksen edellyttämää infrastruktuuria tulee parantaa erityisesti Pohjois-Suomessa, mukaan lukien rajanylittävät yhteydet Ruotsiin ja Norjaan.
Puolustusta kehitetään kaikissa operatiivisissa toimintaympäristöissä yhteistoiminnassa liittolaisten kanssa. Puolustusvoimien kehittämisessä otetaan huomioon puolustushaara- ja toimintaympäristörajat ylittävä kokonaisvaltainen toimintamalli. Kansallisen puolustuksen vaatimukset sekä Naton puolustussuunnitteluprosessin suorituskykytavoitteet ohjaavat Puolustusvoimien suorituskykyjen kehittämistä.
Puolustusvoimien materiaalisen kehittämisen painopiste siirtyy maapuolustukseen, jonka uudistaminen on monitahoinen, pitkäkestoinen ja koko puolustusjärjestelmään vaikuttava kokonaisuus. Maavoimien suorituskyky muodostuu liikkuvuudesta, tulivoimasta ja suojasta. Maapuolustuksen torjuntakyky perustuu moderneja teknologioita hyödyntävään tiedusteluun ja tilannekuvaan, maalinosoituskykyyn, monikerroksiseen ja ulottuvaan tulivoimaan, alueellisen kattavuuden mahdollistavaan joukkorakenteeseen ja liikkuvuuteen sekä johtamisjärjestelmään.
Meripuolustuksen suorituskyky perustuu kattavaan toimintaympäristötietoisuuteen sekä taistelunkestävään tilannekuvaan ja johtamiseen. Meripuolustuksen kehittämisessä korostuu liikkuvuus, taistelunkestävyys ja tulivoima. Pohjanmaa-luokan alukset otetaan käyttöön ja niitä hyödynnetään täysimääräisesti osana puolustusjärjestelmää, erityisesti tiedustelu- ja valvontakyvyn sekä tulivoiman osalta. Rannikkojoukkojen tulivoimaa, valvonta-, suojaus- ja liikkumiskykyä kehitetään vastaamaan merellisten hyökkäysten torjunnan ja kohteiden suojaamisen vaatimuksia osana yhteisen puolustuksen järjestelyitä.
Ilma- ja ohjuspuolustuksen joukkojen korkea valmius mahdollistaa tarvittaessa nopeasti käynnistettävät ilmasta kohdistuvien hyökkäysten torjunnat ja osallistumisen maa- ja meripuolustukseen sekä kansallisesti että yhdessä liittolaisten kanssa. Selontekokaudella otetaan käyttöön F-35 -monitoimihävittäjät ja David’s Sling -ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, jotka tukevat koko puolustusjärjestelmää. Tavoitteena on myös parantaa ilmavalvonnan ulottuvuutta ja havainnointikykyä sekä ballististen ohjusten havaitsemis- ja seurantakykyä. Selontekokaudella kasvatetaan ilmatorjunnan alueellista kattavuutta, kerroksellisuutta ja maalinosoituskykyä sekä jatketaan ilmapuolustuksen liikkuvan taistelutavan kehittämistä.
Kansallisen ja sotilaallisen kyberpuolustuksen kehittämisellä turvataan Suomen valtiollista itsenäisyyttä ja kansan turvallisuutta sekä turvataan Suomen puolustuskykyä erityisesti valtiollisten toimijoiden aiheuttamia kyberuhkia ja -häiriöitä vastaan kaikissa turvallisuustilanteissa. Informaatiopuolustuksen suorituskyvyillä tuetaan toimintaympäristön informaatioylivoiman saavuttamista ja ylläpitoa yhdessä kyberpuolustuksen suorituskykyjen kanssa.
Avaruustoimintaympäristön nopea kehittyminen ja sen hyödyntäminen huomioidaan osana puolustusjärjestelmän kehittämistä. Suojautuminen avaruudessa tapahtuvilta tai sieltä käsin kohdennettavilta uhkilta edellyttää uutta osaamista ja suorituskykyjen kehittämistä tulevaisuudessa. Puolustushallinto laatii puolustuksen avaruusstrategian.
Puolustusvoimien yhteisiä suorituskykyjä kehitetään tukemaan kansallista puolustuskykyä ja liittokunnan tarpeita. Sotilastiedustelujärjestelmää kehitetään mahdollistamaan ennakkovaroitus ja valtiojohdon tukeminen ja syvä ja suunnitelmallinen tulenkäyttö sekä hyödyntämään liittokunnan tuki. Kaukovaikuttamiskyvyn korkealla valmiudella ja ulottuvuudella ennaltaehkäistään ja rajoitetaan hyökkääjän mahdollisuuksia toimeenpanna, johtaa ja ylläpitää operaatioita. Puolustusvoimien erikoisjoukkojen kykyä operoida yhdessä Puolustusvoimien sisällä sekä muiden viranomaisten ja liittolaisten kanssa kehitetään. Logistiikkajärjestelmän valmiuden ja suorituskykyjen kehittämistä jatketaan kiinteänä osana Naton logistiikkajärjestelmää. Integroitumisella Naton johtamisjärjestelmään ja komentorakenteeseen mahdollistetaan jatkuva yhteisoperointikyky.
Puolustusvoimat tutkii ja kehittää uutta teknologiaa hyödyntäviä miehittämättömiä ja autonomisia järjestelmiä, joita voidaan käyttää monipuolisesti eri toimintaympä[1]ristöissä ja tehtävissä. Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksia ja korkeaa valmiustasoa hyödynnetään puolustusjärjestelmässä alueellisen koskemattomuuden valvonnassa ja turvaamisessa. Tarvittaessa rajajoukkoja voidaan liittää Puolustusvoimiin.
Naton yhteisen puolustuksen ohella Suomen puolustuskykyä tukevat Euroopan unionin jäsenyys ja kansainvälinen puolustusyhteistyö. Suomi tukee EU:n työ – kalujen hyödyntämistä laaja-alaisesti unionin ja sen jäsenmaiden puolustuskyvyn vahvistamiseksi. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on synnyttänyt merkittäviä uusia toimintalinjoja unionille, jotka painottuvat jäsenvaltioiden puolustuskyvyn kehittämiseen sekä Ukrainalle annettavaan sotilaalliseen tukeen. Useissa EU:n aloitteissa tavoitteena on itsenäisemmän ja kriisinkestävämmän Euroopan kehittäminen. Suomen näkökulmasta EU:n puolustusteollisuuspolitiikka tuo merkittävää lisäarvoa teollisuuden tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan yhteistyön tukemiseen.
Suomi jatkaa kansainvälisen puolustusyhteistyön vahvistamista. Puolustusyhteistyön eri järjestelyt täydentävät toisiaan. Nato-jäsenyys luo edellytyksiä syventää ja laajentaa kahdenvälistä ja monenvälistä puolustusyhteistyötä erityisesti Nato-maiden kanssa. Yhteistyössä painottuvat erityisesti Suomen ja sen lähialueen puolustuksen kannalta merkittävimmät maat.
Suomi on sitoutunut tukemaan Ukrainan itsenäisyyttä, täysivaltaisuutta ja alueellista koskemattomuutta sen vuonna 1991 kansainvälisesti tunnustettujen rajojen mukaisesti. Suomi jatkaa koulutus-, neuvonanto- ja materiaalitukea Ukrainalle.
Suomen puolustuksen keskeiset toimintaedellytykset turvataan. Toimintaympäristön muutos ja Nato-jäsenyys ovat tuoneet uusia lisätarpeita Puolustusvoimien henkilöstörakenteeseen. Tämä aiheuttaa aikaisemman 500 henkilötyövuoden lisäyksen ohella 1 500:n henkilötyövuoden lisätarpeen kuluvalle ja seuraavalle vaalikaudelle. Myös puolustusministeriön henkilöstövahvuutta on tarve lisätä selontekokauden aikana. Henkilöstömäärällä on kriittinen vaikutus työssä jaksamiseen.
Suomen puolustusjärjestelmän yhteensovittaminen Natoon ja liittolaisvelvoitteiden täyttäminen aiheuttavat puolustukselle merkittäviä lisäkustannuksia. Näihin sisältyvät suorituskykytavoitteiden toimeenpano ja liittolaismaiden joukkojen toimintaedellytysten luominen Suomen alueelle sekä maapuolustuksen uudistaminen.
Suomi on sitoutunut liittokunnan taakanjakoon ja se edellyttää ylivaalikautisesti puolustusbudjettia, joka asettuu vähintään Naton yhteisesti määrittämälle tavoitetasolle. Puolustusbudjetin on mahdollistettava puolustuskyvyn pitkäjänteinen ylläpito ja kehittäminen siten, että henkilöstö, toiminta sekä materiaali-investoinnit ovat keskenään tasapainossa.
Puolustusministeriön hallinnonalalla jatketaan lainsäädännön päivittämistä Nato-jäsenyyden velvoitteiden täyttämiseksi ja Puolustusvoimien toimintaedellytysten varmistamiseksi ottaen huomioon muuttunut turvallisuusympäristö. Keskeisimmät Nato-jäsenyyteen liittyvät muutostarpeet koskevat Puolustusvoimien tehtäviä ja toimivaltuuksia, Puolustusvoimien henkilöstön ja asevelvollisten osallistumista Naton pelotteen ja puolustuksen tehtäviin sekä näissä tehtävissä toimivien oikeudellista asemaa.
Datan ja verkostojen tehokas hyödyntäminen edellyttää osaamisen, kulttuurin, prosessien ja teknologioiden systemaattista kehittämistä ja henkilöstön kohdentamista. Naton tiedonhallintaa ja tietoturvallisuutta koskevia vaatimuksia ja standardeja sovelletaan täysimääräisesti kansallisessa kehittämisessä, ja tätä työtä tuetaan Puolustusvoimien itsenäisellä tietojärjestelmien ja salaustuotteiden arviointikyvyllä.
Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa (TKI-toiminta) korostuvat puolustushallinnon oma teknologinen tilanneymmärrys, sille pohjautuvat strategiset valinnat sekä järjestelmällinen osaamisen hallinta. Hallinnonalan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopolitiikkaa kehitetään kokonaisuutena kansallisista lähtökohdista vastaamaan toimintaympäristön muuttuneisiin vaatimuksiin, mikä edellyttää resurssien vahvistamista. Teknologisen kyvykkyyden ja hallinnan merkitys strategisena resurssina korostuu kansallisesti, EU:ssa, Natossa ja kahdenvälisesti.
Sotilaallisella huoltovarmuudella tuetaan Puolustusvoimien ja Suomessa toimivien liittolaisten toimintaedellytyksiä sekä turvataan Puolustusvoimien kriittisten järjestelmien toimintakyky. Sotilaallinen huoltovarmuus perustuu normaalioloissa rakennettuun riittävään teolliseen kapasiteettiin, osaavaan henkilöstöön ja etukäteen varastoituihin materiaaleihin. Puolustusvoimien kumppaneilla alihankintaketjuineen on merkittävä ja vakiintunut asema puolustusjärjestelmässä. Puolustusvoimilla ja sen kumppaneilla on oltava kyky reagoida nopeasti toimintaja turvallisuusympäristön muutoksiin yhteistoiminnassa liittolaisten ja erityisesti Pohjoismaiden kanssa.
Toimiva, elinkelpoinen ja kansainvälisesti kilpailukykyinen kotimainen puolustusteollisuus on merkittävässä roolissa sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamisessa. Suomalaisen puolustusteollisuuden vientiedellytyksiä ja kansainvälistymistä on tuettava, sillä samalla vahvistuvat kansallisesti sekä sotilaallinen maanpuolustus että huoltovarmuus.
Maanpuolustusta tukevan infrastruktuurin kehittämiseen panostetaan merkittävästi. Painopisteitä ovat Naton yhteisen puolustuksen, mukaan lukien Naton ja Nato-maiden läsnäolon, ja DCA-sopimuksen edellyttämä infrastruktuuri sekä toimitilojen käytettävyys, tehokkuus ja terveellisyys. Sotilaallisen maanpuolustuksen kannalta kriittisen infrastruktuurin suojaamisen ja jatkuvuuden hallinnan tarpeet arvioidaan puolustusministeriön johdolla poikkihallinnollisessa yhteistyössä.
Energiasiirtymä otetaan huomioon Puolustusvoimien tukeutumisen järjestelyissä ja suorituskykyjen rakentamisessa. Tuulivoimarakentamisen ja maanpuolustuksen yhteensovittamisen edistämistä jatketaan. Ympäristöriskien tehokas hallinta ja haittojen ennaltaehkäisy otetaan huomioon kaikessa Puolustusvoimien kansallisessa ja kansainvälisessä toiminnassa. Puolustuskyvystä ei kuitenkaan tingitä.
Puolustushallinnossa on kehitettävä edelleen valmiuksia informaatiovaikuttamisen havaitsemiseen, informaatioympäristön analyysiin ja strategiseen viestintään. Uhkiin vastaaminen edellyttää viranomaistoiminnan ennakoivaa koordinointia sekä kansallisen sotilasstrategisen viestinnän yhteensovittamista Naton ja tärkeimpien liittolaisten kanssa.
Selonteko kokonaisuudessaan löytyy Puolustusministeriön nettisivuilta:
Valtioneuvoston puolustusselonteko
