Mediassa kuuluu taas kummia. Ei ole pitkä aika siitä, kun asevastaisuus oli huipussaan EU:ssa terrori-iskujen takia. Tuli direktiiviä ja kansallisia lakimuutoksia. Lyijykielto vaanii edelleen nurkan takana, vaikka jo Norjan kokemusten perusteella tiedetään, että vaihtoehtoiset luodit saattavat olla käyttäjälleen vaarallisia (teräsvaippa => hitsaajan tauti).
Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti asenteet ja nyt hallituskin kaipailee lisää ampumaratoja Suomeen. No tässä, melkein tilaustyönä, Savonmaalla sitten kärähti salametsästysrinki, joka vaarallisia suurpetoja kuten joutsenia ja ilveksenpoikasia ammuskeli.
Itse olen myös pienellä paikkakunnalla asunut. Yli kymmenen suden lauma liikkui parinkymmenen kilometrin säteellä kodista, lähin oma ilveshavainto oli linnuntietä 600 m päässä kotiovesta ja ketut kävivät öisin pihalla. Kesäpaikan takaniityltä löytyi villisian ulosteita. Tästä huolimatta ei käynyt mielessäkään hakea kaapista torrakoita (soveltuvaa kalustoa kyllä olisi löytynyt) ja lähteä niitä yön selkään räiskimään.
Metsästäjät ja reserviläiset! Jos ja kun teillä alkaa ratojenne tai lupienne kanssa tökkimään tämän touhun muodostaman yleisen mielipideilmaston seurauksena niin muistakaa lähettää kiitokset niille, joille ne kuuluvat!
Valistuneista yliopistoista ovat tutkijat ehtineet poikkeamaan Panssarimuseossa. Kovin ahdistavaa on ollut, kun aikakauden vaunuissa edelleen ovat sodanaikaiset tunnukset maalattuina. Perin on ollut natsistinen koko museon ilmapiiri.
Historian tuntemus on kuitenkin eräänlainen sivistyksen mittari. Museoissa historia pitää myös esittää sellaisena kuin se on, vaikka itäisessä naapurissamme harrastetaankin luovaa ja tilannesoveltuvaa historiankirjoitusta.
Hakaristi symbolina on tuhansia vuosia vanha kelttien ja roomalaisten auringonkehrän symboli ja sen tapaa buddhalaisissa luostareissa. Pohjolassa se on tavattu merovingiajalta 600–800 luvulta lähtien ja se on pitkään esiintynyt esimerkiksi arkkitehtuurissa koristekuviona.
Puolustusvoimiin hakaristi tuli kreivi Eric von Rosenin lentokonelahjoituksen myötä. Koneen siipiin oli maalattu Rosenin henkilökohtainen onnentunnus, joka oli hakaristi. Ilmavoimien tunnukseksi sininen hakaristi valkoisella pohjalla määrättiin maaliskuussa 1918. Samalla tunnus otettiin käyttöön maavoimien panssaroiduissa ajoneuvoissa.
Kuriositeettina mainittakoon, että ensimmäisen maailmansodan häviön ja sen myötä seuranneen laman sekä työttömyyden katkeroittamat sodan häviöstä juutalaisia porvareita syyttävät ainekset perustivat Saksan Työväenpuolueen 1919, josta 1920 tuli Kansallissosialistinen Saksan Työväenpuolue, kommunistien kanssa kilpailevaksi ryhmittymäksi. Hitler nousi puolueen johtoon vuonna 1921. Alun perin lippu oli täysin punainen ja kärjellään seisova hakaristi valkoisella pohjalla tuli myöhemmin käyttöön.
Puolustusvoimien symboleissa ei siis taustalla ollut kansallissosialistinen ideologia, vaikka sodan jälkeen hakaristikuvioista käytännössä luovuttiinkin.
Kun nyt historiaa tarkastellaan, niin otetaan muutama esimerkki suomalaisia kohdanneista hirmuteoista eri symbolien ja tunnusten alla:
Venäläiset ryöstivät suomalaisia ja suomen sukuisia jo keskiajalla ja heitä myytiin orjiksi Persiaan, Kaukasiaan ja Intiaan saakka. Orjat kuljetettiin vesitse ja koska tämä aiheutti kuluja, kannatti ryöstää pikkulapsia ja naisia, joista sai paremman hinnan. Lähi-Idässä ja Keski-Aasiassa valkeat orjat olivat mustia arvostetumpia ja heistä myös maksettiin paremmin.
Mainittakoon, ettei tällöin Suomessa, eikä viikinkiajan jälkeen myöskään Ruotsissa ollut orjuutta eikä orjamarkkinoita.
Suuren Pohjan Sodan yhteydessä historiassa Isona Vihana tunnetussa kansanmurhassa Pietari Suuren käskystä suomalaisia tapettiin ja ryöstettiin orjiksi alemman arvion mukaan noin 50 000, joista arviolta 20 000–30 000 oli orjia. Pelkästään Pohjois- Pohjanmaalla murhattiin 6 000 ihmistä, joista Hailuodossa vuonna 1714 yhden yön aikana 800 siviiliä. Suomen väestön laskettiin 1700-luvun alussa olleen noin 400 000. Mainittakoon että Pietari Suuri on yksi Venäjän nykyjohdon idoli.
Stalinin, joka myös on mainittu Venäjällä esikuvana, vainoissa surmattiin 9 000–11 000 suomalaissiirtolaista ja noin 13 000 inkerinsuomalaista. Paratiisia rakentamaan tulleita amerikansuomalaisia meni myös noin pari tuhatta. Heitä ei pidetty luotettavina ja henkiin jääneitä pakkosiirrettiin Siperiaan ja Kazakstanin alueelle. Koko vainojen uhrien osalta, joka kaikissa arvioissa lasketaan miljoonaluokassa, määrä on pieni, mutta etnisen ryhmän kannalta enemmän kuin merkittävä.
Saksan kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen ja etupiirijaon avulla liittoutunut Neuvostoliitto hyökkäsi 30.11.1939 Suomeen ja aamulla pommikoneet iskivät kaupunkeihin päämaaleina Helsinki, Turku ja Viipuri. Talvisodan terroripommituksissa kuoli 957 siviiliä.
Jatkosodan aikana Neuvostoliiton partisaanit hyökkäsivät 45 kertaa kyliä ja taloryhmiä ja yksittäisiä henkilöitä vastaan. Hyökkäykset raportoitiin parhaan suunnitelmatalouden periaatteita noudattaen iskuina ”huoltotukikohtiin” (ties vaikka olisivat kahvia suojeluskuntalaisille keittäneet). Iskuissa kuoli 181 siviiliä ja näiden lisäksi ihmisiä kaapattiin vangeiksi. Partisaaneja koulutti muista yhteyksistä myöhemmin tutuksi tullut Juri Andropov.
Ohessa siis muutama ote historiasta. En itse pidä saksalaisen työväenpuolueen lipun kantamista marsseilla asiallisena toimintana, mutta ei se kuitenkaan ole syy lähteä museoissa historiallisten sotakoneiden tunnuksia sensuroimaan. Historia on polku, joka meidät on johtanut nykypäivään ja sen kieltäminen tai uudelleen ”soveliaammaksi” kirjoittaminen on itsensä pettämistä.
*Lapsena Huurukko kuunteli, kun isän tarinoita Tapani Löfvingistä sekä Rothista ja Spoofista. Isä oli pikkulapsena joutunut katsomaan, kun pommikoneen konekiväärimies oli juuri häntä kohti konekiväärillä tähtäillyt.
Myöhemmin kun Huurukko oppi itse lukemaan, luettiin Esa Anttalan kirjoja kaukopartiomiehistä ja siitä kuinka Kollaa kestää. Se mikä päähän jäi, oli että aina tuolta idästä on tultu ja kun on tultu niin siinä on kansa kärsinyt.
Kun sitten aika tuli niin sinne mentiin – varusmiespalvelukseen. Sille tielle jäätiin yli kolmeksi vuosikymmeneksi. Se miksi siellä oltiin, oli Huurukolle selviö, vaikka ei siitä sopinut puhua. Olihan tiedossa, että yksi kenraaliylennys oli jäänyt pöydälle, kun eversti oli ikävästi rauhaa rakastavasta naapuristamme puhunut.
Sotaa ei tarvinnut pelätä, riitti kun kriisejä vaan hallittiin.
