Suomi oli sotiemme jälkeen Neuvostoliiton paineen, puristuksen ja pakonkin alla. Itsenäisyytemmekään ei ollut näin jälkikäteen tarkasteltuna ’ihan kokonaan’ sitä mitä sanalla oikeasti tarkoitetaan.
Pitkään pidättäydyimme kaltaistemme tuesta ja avusta pysyttäytymällä Naton ulkopuolella. Luotettiin naapuriin, niin kuin olimme oppineet selkäydintä myöten parin-kolmen sukupolven ajan. Suomen johto ja kansalaiset elivät osin jonkinlaisessa todellisuusvääristymässä. Se mikä aikoinaan oli normaalia, vaikkapa ”kotiryssäjärjestelmä” oli ihan ok – ystävyyden, luottamuksen ja yhteistyön vuoksi.
Maailmalla näkyi varoitusmerkkejä. Putin piti puheitaan Münchenissä, sotajoukot kävivät Georgiassa – ja jäivät sinne. Krimille saapui venäläisen termistön mukaan ”kohteliaita miehiä”. Heti perään Venäjä rakensi pysyvää konfliktia Itä-Ukrainaan. Keikkailtiin Kazakstanissa, kun meno ei miellyttänyt siellä.
Ja me yltäkylläisyyden pöhöttämät EU-kansalaiset – emme pelkästään me suomalaiset – kieltäydyimme aktiivisesti lukemasta merkkejä karusta tulevisuudestamme.
Venäjän karu, muista piittaamaton geopoliittinen valtapeli paljasti lopulta vastenmieliset kasvonsa, kun raakalaismainen hyökkäyssota Ukrainassa alkoi.
Ja meille tuli hätä! Natoon haluttiin heti. Pääosa suomalaisista oli tähän hetkeen saakka halunnut olla ”puolueettomia” ja uskoivat sen pelastavan hädän hetkellä. Ollaan kilttejä, niin meillekin ollaan kilttejä. Kun Venäjä sitten hieroi naamaamme sitä naapurisopua ja ystävyyttä, havahduimme ja valtaosa suomalaisista halusi liittyä Natoon välittömästi. Niin se mieli muuttuu!
Nato
Nato muodostaa meille kolmikerrospanssarin kovan ulkokuoren. Maailman vahvin puolustusliitto, jossa on mukana jopa kolme ydinasevaltaa. Sotilaiden määrän, teknologian ja jokaisella mittarilla suorituskyvyn näkökulmasta maailman mahtavin koalitio. Emmehän me tarvitse fyysisen turvallisuuden takaamiseksi enää mitään! Vai?
Pientä epäilystä voi kuitenkin herätä valveutuneen lukijan mielessä, kun katsoo Naton päätöksentekojärjestelmää ja yhtenäisyyttä. Hyvänä esimerkkinä Ruotsin roikkuminen löysässä hirressä, kun Natoa käytetään tiettyjen jäsenmaiden sisä- ja ulkopoliittisiin tarkoituksiin. Tämä suhmurointi tapahtuu piittaamatta vahingoista ja mainehaitasta liittoumalle ja yksittäsille maille. Nato on vahvin mahdollinen kaveri, mutta päätöksenteko kestää ja päätöksen sisältökin voisi teoriassa yllättää. Josko jossain tilanteessa ulkokuori rakoilisi?
JEF
Seuraava suojauskerros on JEF. Tämä Joint Expeditionary Force on Brittien johtama kymmenen maan muodostama nopean toiminnan joukko. Joukkoihin kuuluu johtovaltion lisäksi Tanska, Ruotsi, Suomi, Islanti, Viro, Latvia, Liettua, Norja ja Alankomaat. Joint Expeditionary Force on tilanteen mukaan koottava joukko, eikä sillä ole pysyviä, korvamerkittyjä taisteluyksiköitä.
JEF:n tavoitteena on kehittää sotilaallista suorituskykyään, ennaltaehkäistä kriisejä ja tehdä tarvittaessa yhteistyötä kriisitilanteissa. Sen pääasiallista toiminta-aluetta on Pohjois-Eurooppa ja Itämeren alue.
Mikä tärkeintä, millään osaanottajamaista ei ole veto-oikeutta, jota käyttämällä pystyisi estämään joukkojen toimintaa. Maat osallistuvat operaatioihin oman päätöksensä mukaisesti. Siis jos joku osallistujamaista empisi, niin muut toimivat suunnitellulla, valmistellulla ja harjoitetulla tavalla. Tässä suojakerroksessa on uskottavuutta vaikeinakin aikoina.
Suomi – USA
Puolustusyhteistyösopimusta Yhdysvaltain kanssa (DCA) on neuvoteltu elokuusta 2022 alkaen. Kyseessä on uusi kahdenvälinen sopimus. Ja nyt se on eduskunnan hyväksyntää ja Yhdysvalloissa vastaavia hallinnollisia toimia vaille valmis.
Sopimus vahvistaa Suomen turvallisuutta merkittävästi. Tämä on kolmas kerros Suomen tulevassa kolmikerrospanssarissa. JEF:n tavoin tämäkään panssarikerros ei vaadi raskasta ja siten mahdollisesti hidasta päätöksentekoa. Sopimus on siten toimeenpanovarmuudeltaan monin kerroin Naton päätöksentekoa parempi.
Suomen ja Yhdysvaltojen välinen sopimus tuo käytännössä rauhankin aikana Suomeen Yhdysvaltojen kalustovarastoja, vierailevia joukkoja ja lisääntyvää harjoitustoimintaa maidemme välillä. USA:n ilmavoimat alkaa vierailla ja tukeutua Suomessa ilmavoimiemme tukikohdissa. Yhdysvallat onkin Suomen keskeisin ja sotilaallisesti uskottavin kahdenvälinen liittolainen. Ja siten myös merkittävä turvallisuuden lisääjä nykymaailman turbulentissa tilanteessa.
Suomen Nato-jäsenyys ei vähennä Yhdysvaltojen kanssa tehtävän kahdenvälisen yhteistyön merkitystä, vaan avaa sille uusia mahdollisuuksia ja edistää osallistumista Naton yhteisen puolustuksen toimeenpanoon.
Meillä on siis pukeuduttu hiljakseen monikerroshaarniskaan sitä mukaa kun maailman kriisimittarit ovat alkaneet näyttää punaista. Ja hyvä niin. Vaikeina aikoina pitää olla uskallusta ja toimeenpanokykyä. Nyt on ollut.
