Elokuun 23. päivänä 1943 eli 80 vuotta sitten upposi miinalaiva Riilahti Suomenlahdella Kotkan edustalla. Alus oli suorittamassa sukellusvenekuuntelua pysäytetyin konein, kun venäläiset moottoritorpedoveneet pääsivät yllättämään sen. Liikuntakyvytön alus sai torpedon kylkeensä ja upposi vieden mukanaan 23 merisotilasta. Päällikkö, Mannerheimristin ritari, komentajakapteeni Osmo Kiianlinna pelastettiin, mutta hän menehtyi vammoihinsa myöhemmin. Riilahden menetys oli Merivoimiemme suurin alustappio sotien aikana panssarilaiva Ilmarisen jälkeen.
Suomenlahdelle oli kesäksi 1943 laskettu Porkkalan ja Naissaaren välille sukellusveneverkko, joka sulki neuvostoveneet Keski- ja Itä-Suomenlahdelle. Suursaaren länsipuolella oli toinen miinoista tehty yli Suomenlahden ulottuva sulku. Neuvostoliittolaiset lähettivät useita sukellusveneitä yrittämään sulkujen murtamista päästäkseen häiritsemään elintärkeitä meriyhteyksiämme Saksaan ja Viroon. Näissä yrityksissä tuhoutuikin monta neuvostovenettä.
Sukellusveneentorjuntaan suunniteltuja aluksia ei pienellä laivastollamme ollut, joten oli käytettävä kahta miinalaivaamme, Ruotsinsalmea ja Riilahtea. Ne olivat noin 50 metriä pitkiä, ja niiden uppouma oli vähän yli 300 000. Suurvaltojen kaikuluotaimia ei niissä ollut lainkaan, mutta kuitenkin vesikuuntelulaitteet sekä tehokas puolustusaseistus pinta- ja ilmatorjuntaan.
Miinalaiva Riilahti lähti sukellusveneiden etsintätehtävään illalla 22. elokuuta mukanaan varmistusaluksena vartiomoottorivene VMV-1. Neuvostoliittolainen torpedoveneosasto tunkeutui samana yönä ohi Suursaaren keskiselle Suomenlahdelle. Matkalla ne ohittivat tykkivene Hämeenmaan ja yhden vartiomoottoriveneen muodostaman varmistusosaston ja kävivät lyhyen tulitaistelunkin. Vihollisalukset siis varmasti huomattiin, mutta jossain vaiheessa havainto matkalla muuttuikin lentokoneiksi. Torpedoveneissähän on kyllä lentokoneen moottorit, mutta tuohon aikaan oli hyvin poikkeuksellista, että yöllä lennettiin.
Siten saadusta ennakkovaroituksesta huolimatta miinalaiva Riilahti oli pysäytetyin konein taistelun tapahtumapaikasta länteen suorittamassa vesikuuntelua. Torpedoveneosaston tullessa Riilahden näkyviin ei sammutettuja koneita ehditty enää käynnistää. Eräiden lähteiden mukaan miehistö tähysti pääasiassa itäsuuntaan, mutta vihollinen tulikin lännestä. Keskelle alusta osunut torpedo katkaisi laivan kahtia, ja se upposi kahdessa minuutissa. Miehistötappioiden määrään vaikutti se, ettei yöllä oltu taisteluhälytystilassa, vaan suurin osa miehistöä nukkui majoitustiloissa.
Voi pohtia, olisiko pitänyt olla valmiudessa. Jälkeenpäin on tietysti helppo sanoa oikea toimintatapa.
Kirvelevästä tappiosta on sen merkittävyydestä huolimatta kirjoitettu hyvin vähän Merivoimiemme historiassa. Tämä johtunee siitä, että turma olisi ollut täysin vältettävissä. Näin voi sanoa edellisestä poiketen ilman jälkiviisauden sivumakua, sillä operaatiolle ei ollut asetettu maissa sijaitsevaa johtoporrasta. Se olisi varmasti varoittanut Riilahtea vaarallisista vihollisaluksista viimeistään niiden kanssa käydyn tulitaistelun jälkeen. Ylempi johto asetti siten laivojen päälliköille vastuun sotahistoriastamme valitettavan tuttuun tapaan: ”Sopikaa yhteistoiminnasta keskenänne.” Liikkuvaan pieneen laivaan ei nimittäin torpedolla osuta kuin poikkeuksellisella onnella.
Aluksen hylky on myöhemmin löydetty 70 metrin syvyydestä, ja sille on tehty tutkimussukelluksia. Miinalaiva Riilahden menetys haittasi Merivoimia vielä sotien jälkeenkin. Lähes samoilla piirustuksilla rakennettiin 1950-luvulla uusi miinalaiva Keihässalmi. Siihen voi käydä tutustumassa Turun Forum Marinum -museossa.
