”Mittava työ puolustuksemme yhteensovittamiseksi osaksi Naton yhteistä puolustusta on käynnissä. Se vie vielä aikansa, mutta voimme katsoa tulevaisuuteen luottavaisin mielin”, toteaa ylipäällikkömme tuoreessa päiväkäskyssään numero 4.
Mutta eikös ennen jäsenyyttä puhuttu, että ollaan valmiit Natoon ja kotiläksyt tehtynä? Suomen sotaväki Nato-iskussa Horneteineen? Yhteensopivuus kunnossa ja valmiina astumaan Nato-kerhoon sisään? Nyt sitten onkin presidentin sanoin ”mittava työ käynnissä”. No, totta toki kaikki. Puolustusvoimien kalusto on pääosiltaan Nato-yhteensopivaa, samoin joukkojen toimintatavat. Puolustusvoimien materiaalihankkeissa yhteensopivuus on ollut vaatimuksena jo pitkään. Ja suorituskyky on erinomaisessa kunnossa. Paremmassa kuin monella jo vähän vanhemmalla jäsenmaalla. Tästä puhuttiin ja tätä tarkoitettiin vuosia ennen jäsenyyttä ja tältä osin puhe on paikkaansa pitävää.
Jäsenyys tuo kuitenkin mukanaan paljon asioita, joita voidaan valmistella ja toteuttaa täysimääräisesti vasta kun on päästy jäseneksi. Ja tähän työhön ylipäällikkömmekin varmasti viittasi päiväkäskyssään. Suomen Sotilas avaa nyt hieman tuota ”mittavaa työtä”. Tuo urakka voidaan jakaa karkeasti kolmeen koriin: 1) jäsenyyden edellyttämän organisaatio- ja työskentelykehyksen rakentaminen ja toimeenpano, 2) oman näkemyksemme muodostaminen jäsenyyden tuomiin velvoitteisiin ja mahdollisuuksiimme sekä 3) toiminnan aloittaminen Naton eri prosesseissa. Katsotaan näitä tarkemmin.
Työskentelykehys Natossa
Jotta koneemme Natossa kykenee toimimaan aktiivisen jäsenen tavoin, on meidän tietenkin lisättävä osaavaa henkilöstöä niin poliittiselle, kuin sotilaalliselle puolelle. Suomen Nato-edustusto vaatii poliittista, sotilaallista ja erikoisalojen asiantuntemusta. Naton komentorakenteeseen lähetetään eri esikuntatasoille niin upseereita kuin aliupseereita. Varmasti joihinkin sotilastehtäviin sijoitetaan reserviläisiäkin tulevaisuudessa. Natolla on myös laajasti erilaisia toimialakohtaisia laitoksia ja keskuksia, joissa asiantuntijatarvetta on. Suomelle on edullista olla laajasti mukana, jolloin olemme tiedon alkulähteillä ja siten myös mahdollisuudessa vaikuttaa asioihin heti alusta alkaen.
Oman lainsäädäntömme sopeuttaminen jäsenyyden vaatimuksiin on oma tärkeä osaalue, jonka kanssa työskennellään kiivaasti täällä kotimaassa. Hyvänä esimerkkinä laki Puolustusvoimista, johon jäsenyys ja sen velvoitteet on kirjattava. Nyt Puolustusvoimien tehtävät ovat: 1) Suomen sotilaallinen puolustaminen, 2) muiden viranomaisten tukeminen, 3) Euroopan unionin puitteissa kansainvälisen avun antamiseen, yhteistoimintaan sekä 4) osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan. Nämä tehtävät eivät täytä Nato-jäsenyyden velvoitteita. Lainsäätämistyötä on paljon muutakin ja Nato edellyttää tämän juridisen puolen olevan kunnossa vuoden kuluttua jäsenyyden alkamisesta.
Muita tehtäviä löytyy myös tukuittain: kansalliset tietojärjestelmät pitää saattaa yhteentoimiviksi tarvittavilta osin, Naton tietojärjestelmiä otetaan käyttöön, turvallisuusjärjestelyt pitää toimeenpanna, jäsenmaksut, raportointi henkilöstön kouluttaminen uuteen sekä Naton laaja standardointi tulee istuttaa meille – onneksi tämä työ on jo käytössä monilla aloilla.
Suomen kanta
Aiempaan rauhankumppanuusstatukseemme verrattuna meillä nyt jäsenmaana pitää olla selvä näkemys ja kanta moniin asioihin. Mediassa on ollut esillä näkyvästi komentorakennekysymys: toimimmeko Brunssumin vai Norfolkin operatiivisen esikunnan alaisuudessa? Samoin esillä julkisuudessa on painittu Suomen kannasta ydinasepelotteeseen ja siihen liittyvään harjoitteluun. Kuinka osallistumme yhteiseen puolustukseen ja millä joukoilla? Mitä joukkoja tai suorituskykyjä toivomme saavamme liittolaisiltamme? Mikä on panoksemme Naton nopean toiminnan joukkoihin. Nato Response Force (NRF) sisältää kaikkien puolustushaarojen joukkoja ja siihen osallistutaan rotaatioperiaatteella, kuten meille tuttuun EU:n taisteluosastoihin. Tai mikä on kontribuutiomme NRF:n keihäänkärkeen, Very High Readiness Joint Task Force (VJTF):ään, jonka valmiusvaatimukset ovat todella tiukat. Osallistutaanko ilmatilan valvontaan Baltiassa Horneteillamme ja myöhemmin F-35:lla?
Entäpä julkisuudessa keskustellut tukikohdat? Liittolaisten osallistuminen ja panos Suomessa voi ilmetä monin tavoin. On esikuntaorganisaatioita, liittolaisten varuskuntia, pysyviä merivoimaosastoja, eteentyönnettyjä valmiusosastoja, kalusto- ja ampumatarvikevarastoja jne. Yksityiskohtaista tietoa näistä mahdollisuuksista Suomen Sotilaan blogissani 26.5.: ”Ydinsotaharjoituksia ja tukikohtia Suomeen?”.
Mitkä ovat tavoitteemme Naton puolustussuunnittelussa (NATO Defence Planning Process) ja miten tämä ohjaa kansallista kehittämistä.
Analyysiä, resurssipohdintaa, kansallisia priorisointeja ja muuta työtä riittää, jotta meillä on perustellut kantamme ja tavoitteemme Naton täysjäsenenä.
Osallistuminen työskentelyyn
Naton eri prosesseihin pitää liittyä taysipainoisesti. Silloin meillä on oma sanamme sanottavana asioihin ja olemme agendamme kanssa ajoissa liikkeellä. Ja meitä varmasti kuullaan paljon herkemmällä korvalla kuin mitä väkilukumme tai BKT:mme antaisi olettaa. Sillä: Suomi on Natossa kokoaan suurempi toimija. Meillä on natolaisittain vahva kansallinen puolustus takaamaan muidenkin turvallisuutta ja Venäjän lähialueiden strategiset kohteet, Kuolan tukikohtaverkosto ja Pietarin alueen merkitys, ovat ihan vierellämme. Samoin arktisen alueen merkityksen kasvu tuo painoarvoa meille. Lisäksi olemme kokonaisvaltaisessa puolustuksessa ja viranomaisyhteistyössä lipunkantajia.
Osallistumme liittouman yhteiseen puolustuksen suunnitteluun, puolustussuunnitteluprosessiin (NATO Defence Planning Process, NDPP). Naton puolustussuunnitteluprosessi on jatkuvasti käynnissä ja siinä suunnitellaan liittouman puitteissa jäsenvaltioiden ja Naton yhteisten suorituskykyjen kehittämistä.
Omalla, pykälää alemmalla tasolla, tehdään operatiivista suunnittelua. Helppotajuisesti sanottuna ja yksinkertaistaen se on paikkaan, aikaan, joukkoihin ja muihin suorituskykyihin liittyvää sotasuunnittelua – kuinka puolustus toteutetaan käytännössä.
Kuten jo aiemmin todettiinkin, kun erilaiset johtamisrakenteet, miehitys, tekniikka ja salaamisen kannalta välttämätön turvallisuus on kunnossa, me liitymme täysimääräisesti eri tasoilla Naton johtamisjärjestelmään ja annamme panoksemme yhteisen puolustuksen suorituskykyihin. Näissä toiminnoissa ja prosesseissa pitää olla aktiivinen ja osaava osallistuminen. Omia osakokonaisuuksia ovat tässä ovat Naton yhteinen ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmä.
Nato on todennut, että artikla 5 voidaan ottaa käyttöön myös kyber- tai muun hybridihyökkäyksen tilanteessa, joten nämä uutta osaamista ja ajattelua vaativat puolustuksen osa-alueet nousevat yhä tärkeämmiksi. Venäjä menettää sotilaallista suorituskykyään Ukrainassa, mutta se on osoittanut jatkuvasti taistelevansa länttä vastaan hybridisodankäynnin menetelmin. Meillä Helsingissä onkin monikansallinen Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus, joten valmiuksia on jo luotu.
Työn mittakaava
Töitä siis on, vaikka monissa isoissa asioissa ollaankin jo valmiita! Kuten puolustusministeri Antti Kaikkonen on todennut elokuussa 2022: ”Suomen kansallisen puolustuksen sovittaminen osaksi Naton yhteistä puolustusta on suurin muutos Suomen puolustuksessa sitten sotien”.
Iso urakka, tärkeä työ.
