Tänään julkaistussa kirjassa Jälkisuomettumisen ruumiinavaus (Docendo 2023) nostetaan tikunnokkaan maamme puolivirallinen Venäjä-diplomatia, jota valtiojohdon katseen alla harjoittivat erityisesti idänkaupan lobbausorganisaatiot yhteisenä johtajanaan Sberbankin hallintoneuvostoonkin kuulunut entinen pääministeri Esko Aho.
”Jos SDP:n vasemmistosiipi Kalevi Sorsan johdolla harjoitti Kekkosen loppukauden aikana eräänlaista ’rinnakkaisulkopolitiikkaa’, josta valtiojohdon oli pakko olla vähintäänkin tietoinen, 2010-luvun loppupuolella East Office näyttää päässeen vastaavaan asemaan”,
tietokirjailija Pekka Virkki kuvaa järjestelyn roolia osana maamme ulkopoliittista rakennelmaa, joka romahti viimeistään vuosi sitten helmikuussa Venäjän aloitettua suurhyökkäyksensä Ukrainaan.
Vaikka kaksoispelistä ei juuri julkisuudessa puhuttu, ei se varsinainen salaisuuskaan ollut.
Asiasta nimittäin kirjoitti avoimesti valtakunnan päälehti Helsingin Sanomat – jota koskeville kysymyksille kirjassa on muuten omistettu kokonainen luku – 19.3.2016 julkaistussa artikkelissaan:
”Aho ei ole liikkeellä yksityisenä konsulttina. Hän on suomalaisen elinkeinoelämän Venäjän-suhteiden keskeinen veturi.
(…)
Ajatus on, että Aho hoitaisi suhteita niin pitkälle, että seuraavalla tasolla olisivat enää presidentit.
Suomi on pyrkinyt tasapainottamaan osallistumistaan lännen tiukkaan Venäjän-politiikkaan elinkeinoelämän epävirallisella diplomatialla.”
Ahon ja hänen taustajärjestöjensä rooli oli puolivirallisesta asemastaan huolimatta monin tavoin ongelmallinen.
Virkki valottaa asiaa:
”Marraskuussa 2022 Ilta-Sanomat julkaisi laajan selvityksen Ahon toiminnasta korkean teknologian kehittämiseen keskittyvän Skolkovon säätiön parissa sekä opetustyöstä presidentillisessä kansantalouden ja julkishallinnon akatemiassa Ranepassa. Haastattelijalle avoimesti kiroillut Aho kertoo toimineensa ensiksi mainitussa Nokian toimeksiannosta vuoteen 2017 saakka ja jälkimmäisessä luennoineensa opiskelijoille, joista osa tulisi kaikella todennäköisyydellä työskentelemään Krimin miehityshallinnossa.
Venäjän media ei arkaillut käyttää muun muassa pakotteiden merkitystä vähätelleen entisen pääministerin nimeä propagandassaan.”
Enemmän julkisuudessa on käsitelty Ahon nimitystä Venäjän valtion omistamaan Sberbankiin, jonka siunasi keväällä 2016 hänen pitkäaikaisen työnantajansa – Nokian – alihankkijana aikanaan rikastunut puoluetoveri, pääministeri Juha Sipilä.
Aho ei suinkaan ole ainoa politiikan ja diplomatian huipulle yltänyt suomalainen, jonka vahva tausta idänkaupan lobbausorganisaatioissa on herättänyt kysymyksiä. Virkin teoksessa on varattu omat alalukunsa myös esimerkiksi suurlähettiläänä toimineelle René Nybergille sekä kokoomuspoliitikko Kai Mykkäselle, jotka molemmat ovat niin ikään toimineet East Officen yhteydessä.
Muita aiheeseen liittyviä juttuja:
KGB:n liituraitaliikemiehet (2.3.2023)
Suomi – Nord Streamin kätilö (2.3.2023)
