Maailma on käymistilassa. Suomen Sotilaan verkkosivuston Maailma tänään -juttusarjassa seurataan Ukrainan, Venäjän, Iranin, Kaukasian ja Keski-Aasian (tai minkä hyvänsä kiinnostavan alueen) tapahtumia globaalien valtasuhteiden järjestyessä nopeasti uudelleen. Juttuja ilmestyy silloin kun tapahtuu – ainakin niin kauan kuin nykyinen ”hulina” jatkuu. Lue eteenpäin ja olet askeleen edellä!
Venäjän taannoinen paluu Mustanmeren viljasopimukseen on jälleen erinomainen osoitus kansainväliselle yhteisölle siitä, minkä tasavallan presidentti Sauli Niinistö ilmaisi puheessaan pian Krimin niemimaan miehityksen jälkeen: kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni. Ajatelman julkilausumattomana, mutta selvänä alatekstinä kun on, että hyvin kiinnitettyihin kasakka ei koske. Kremlin kanssa ei auta kuin päättäväisyys.
Mitä seuraavaksi?
Menestyksekkään Harkovan offensiivin jälkeen Ukraina ei ole kyennyt vastaaviin nopeisiin sotilasvoittoihin, mutta ruusuisilta eivät Venäjän näkymät siltikään näytä. Hersonin suunnalla maan joukot vaikuttavat hitaasti nääntyvän ja taistelut saattavat yllättävän nopeasti siirtyä Dnipron eteläpuolelle. Ukrainan Sevastopoliin tekemä isku on niin ikään muistutus venäläisten haavoittuvuudesta – Krimiltä on väitetysti jo poistunut merkittävä määrä miehittäjävallan virkamiehiä.
Kuinka pian Ukraina voisi aloittaa Krimin takaisinvaltaamisen? Emme tiedä, paitsi että tavallaan operaatio on jo käynnissä. Yksi mahdollisuus olisi Kertshinsalmen sillan tuhoamisen jälkeen pyrkiä katkaisemaan Venäjän maayhteys hyökkäämällä Melitopoliin, mutta ukrainalaiset ovat toistuvasti osoittaneet nojaavansa ennen muuta yllätyksiin.
Heijastusvaikutuksia
Sodan vaikutukset heijastuvat entistä selvemmin myös sen hyökkääjävaltion ja puolustajan ulkopuolelle. Iranilaisdroonien lisäksi Ukrainassa operoi tiettävästi myös Iranin vallankumouskaartin Quds-erikoisjoukkoja, mikä pahentaa kansannousuaan tukahduttavan shiialaisen pappisregiimin kansainvälistä eristystä. Syyriassa Israel on iskenyt toistuvasti maan sotateollisen kompleksin tuotantolinjastoihin ja siten auttaa välillisesti myös Ukrainaa.
Venäjän osalta keskustelua on herättänyt ”Putinin kokki” Jevgeni Prigozhinin johtaman Wagner -palkkasotilasyhtiön roolin kasvu ja suhteellisen hyvä menestys Ukrainan taistelukentillä. Venäjän tiedustelu on tunnettu valtataisteluita ja kaikkea muutakin koskevan disinformaation levittämisestä, joten kaikkeen maasta kantautuvaan tietoon on syytä suhtautua varauksella, mutta omaa kieltään – ainakin jostain – kertovat jatkuvasti kiihtyvät huhut grilliyrittäjänä aloittaneen entisen katurikollisen Kremlille muodostamasta uhasta. Historiansa lukeneet muistavat SA:n johtaja Ernst Röhmin kohtalon – ehkä Prigozhinkin jää jossain vaiheessa kiinni venäläisten perhearvojen halveksunnasta.
Kiina ja Intia jatkavat aidalla istumista, mutta omaa asemaansa edeltäjänsä näyttävällä ulosheitolla alleviivannut Xi Jinping on ilmaissut selvästi vastustavansa Moskovan aikeita turvautua taktiseen ydinaseeseen. Venäjä voi toki näin silti tehdä, ei niinkään voittaakseen, vaan hävitäkseen Ukrainan sijaan lännelle – tämä saattaisi olla Putinille lopulta kunniallisempi ulospääsy tilanteesta.
Horistontti vuoteen 2024?
Arviot Ukrainan sodan kestosta vaihtelevat suuresti.
Monet ukrainalaiset – joiden arviot ovat osuneet varsin usein oikeaan – uskovat sodan voivan olla ohi jo tulevan vuoden aikana, ehkä jopa ennen kesää. Monasti tähän skenaarioon liittyy jonkinlainen vallanvaihdos Venäjällä.
Toisaalta Venäjä on osoittanut sitkeytensä myös epätoivoiselta vaikuttavissa tilanteissa ja mikäli Euroopan poliittinen tahto Ukrainan tukemiseen kestää talven pakkaset – kuten nyt näyttäisi kestävän – Putin laittanee toivonsa Donald Trumpin paluuseen vuonna 2024. Gallupien valossa tämä ei ole mahdotonta.
Niin taistelukentillä kuin kabineteissa onkin siirrytty väsytystaktiikkaan. Ukrainalta ja koko länneltä vaaditaan nyt kärsivällisyyttä sekä materiaaliavun lisäämistä. Tulevaisuuteen ei kukaan näe, mutta tässä vaiheessa ei parempaakaan linjaa ole näköpiirissä.
