Maailma on käymistilassa. Suomen Sotilaan verkkosivuston Maailma tänään -juttusarjassa seurataan Ukrainan, Venäjän, Iranin, Kaukasian ja Keski-Aasian (tai minkä hyvänsä kiinnostavan alueen) tapahtumia globaalien valtasuhteiden järjestyessä nopeasti uudelleen. Juttuja ilmestyy silloin kun tapahtuu – ainakin niin kauan kuin nykyinen ”hulina” jatkuu. Lue eteenpäin ja olet askeleen edellä!
Ukraina ja Kreml
Ukrainan sota on entistä selvemmin leviämässä maan rajojen ulkopuolelle, vaikkei Venäjä ole salamurhia ja sabotaaseja tavoitteidensa saavuttamiseksi kaihtanut ennenkään.
Taustalla vaikuttaa luultavasti ukrainalaisten erinomainen menestys rintamalla. Kreml ei katso enää voivansa reagoida tilanteeseen muuten kuin sellaisilla uhkailuilla sekä terroriteoilla kuin vaikkapa jatkuvat ydinasekortin heiluttelut ja tämänpäiväiset ohjusiskut Kiovaan sekä muihin ukrainalaiskaupunkeihin.
Todellisuudessa tässä kaikessa on vähemmän uutta kuin äkkiseltään luulisi.
Venäjä on pyrkinyt hyödyntämään röyhkeää ydinasekiristystä jo vuosia ja näyttänyt myös saavuttaneen sillä tavoitteitaan. Siviiliväestön joukkotuhonta sekä asuintalojen, sairaaloiden ja koulujen pommitukset ovat kuuluneet maan repertuaariin koko Ukrainan sodan ajan.
Uutta on lähinnä se, että nyt Venäjä näyttäisi tähdänneen tarkoituksellisesti useisiin läntisiin kohteisiin, kuten esimerkiksi Saksan diplomaattiseen edustustoon.
Kiovan katuja tallatessaan on ulkomaisten toimittajien jatkossa entistä vaikeampi unohtaa majailevansa sotaa käyvässä maassa.
Samankaltaisesti vaikuttanee myös Valko-Venäjän diktaattori Aljaksandar Lukashenkan ilmoitus Venäjän kanssa perustettavista yhteisjoukoista. Maasto ei ole Ukrainan pohjoisrajan yli hyökkäävälle kovinkaan edullinen ja miehet tuskin ovat juuri koulutusta nähneet, mutta jonkinlaisia resursseja – vähintään ajatuksia – on ukrainalaisten sekä heitä tukevien asialle uhrattava.
Samaan aikaan Venäjällä niin sotaa aktiivisesti kannattavissa piireissä kuin laajemminkin väestössä on havaittu viitteitä kasvavasta tyytymättömyydestä ennenaikaiset voitonjuhlat ja surkuhupaisat alueliitosten julistajaiset järjestänyttä Putinia kohtaan.
Millä aikavälillä tämä voi mahdollisesti johtaa vallanvaihdokseen ja millaiseen, ei tiedä kukaan. Se saattaa kuitenkin olla kestävän rauhan vähimmäisvaatimus.
Palavat putket ja savuavat sillat
Tuskin olisi Venäjän ja Euroopan suhteiden tilasta voitu symbolisempaa kuvaa saada kuin Itämeren pohjasta pulppuavat maakaasukuutiometrit Nord Stream -putkiin kohdistuneiden ilmiselvien tuhotöiden jäljiltä.
Sittemmin on raportoitu ympäri Eurooppa useista erikoisista häiriöistä, kuten Saksan rautateihin kohdistuneista hyökkäyksistä sekä sähkökatkoista Tanskaan kuuluvalla Bornholmin saarella.
Myös mahdollisista iskuista Suomen energia- ja tietoliikenneinfrastruktuuriin on varoiteltu. Pian saatetaan nähdä, realisoituvatko venäläisten kiinteistöomistuksiin usein yhdistetyt riskit ja jos näin käy, kuinka kriittisesti. Yöt pimenevät ja kylmenevät nopeasti.
Turun pormestari Minna Arve reagoikin jo tilanteeseen ehdottamalla kaupungissa sijaitsevan Venäjän konsulaatin lopettamista.
Lähiviikkojen suuriin kysymyksiin lukeutuvat lännen vastaus Venäjän toimiin niin Ukrainassa kuin muualla ja toisaalta Kremlin valmius testata enenevässä määrin transatlanttisen yhteisön kärsivällisyyttä.
Kuinka pitkälle Nato-maat, EU ja USA ovat valmiita menemään sotilaallisen avun suhteen ja toisaalta esimerkiksi toissijaisten pakotteiden asettamisessa? Muiden muassa Turkki, Intia ja Arabiemiraatit ovat edelleen Moskovan-vastaisen rintaman murheenkryynejä, joita ei tärkeän strategisen asemansa vuoksi haluta liikaa painostaa.
Muun muassa Yhdysvalloissa ja Virossa on tuotu kansanedustuslaitoksiin myös ehdotukset Venäjän julistamiseksi terroristivaltioksi. Ensimmäisen osalta toimenpiteellä olisi paljon itse julkilausumaa kauaskantoisemmat seuraukset ja se asettaisi Kremlin Pohjois-Koreaan verrattavaan paaria-asemaan.
Irlannin rannikon tietoliikennekaapelit, kaasutoimitukset Norjasta Keski-Eurooppaan sekä monet muut kohteet voivat ainakin teoriassa kokea Nord Stream -putkien kohtalon. Tästä on varoittanut muun muassa arvostettu amerikkalaistutkija James Sherr.
Viime aikoina on jälleen herännyt myös keskustelu länsimaiden mahdollisuudesta asettaa Ukrainan ylle lentokieltoalue.
”Taivaan suojaaminen” edesauttaisi ukrainalaisia palauttamaan maan nopeammin hallintaansa ja toisaalta jouhevoittaisi sen integroimista Naton ja Euroopan unionin rakenteisiin heti sodan jälkeen.
Vielä tähän tuskin löytyy poliittista valmiutta, mutta mitä pidempään Kremlistä kuullaan katteettomia uhkauksia ja uhoa, sitä epäuskottavammaksi ne käyvät ja tätä myöten halukkuus kovaotteisempaankin Ukrainan tukemiseen lisääntynee.
Iran
Samaan aikaan maailmanlaajuisessa demokratioiden ja diktatuurien välisessä kamppailussa on aktiivisena toinenkin rintama, Venäjän liittolainen Iran. Lennokkeja Ukrainaa vastaan käytettäväksi toimittanut Lähi-idän häirikkö, Pohjois-Korean Kim Jong-unin ja Venezuelan Nicolas Maduronkin kanssa yhteistyötä tekevä islamistinen teokratia horjuu savijaloilla laajojen mielenosoitusten ja vallankumouksellisen toiminnan jatkuttua jo noin kuukauden.
Usein väärinymmärretystä ns. ”historian loppu” -teesistään tunnetuksi tullut kansainvälisen politiikan tutkija Francis Fukuyama kysyikin sarkastiseen sävyyn Twitterissä, oliko hän sittenkään väärässä – kuten monet Venäjän aggression ja Kiinan viimeaikaisen kehityksen perusteella ehtivät julistaa.
Varmaa on, että Venäjän ja Iranin hallintojen samanaikainen romahdus poistaisi maailmasta leijonanosan epävakauden ja terrorismin lähteistä, pakolaisvirtojen aiheuttajista sekä rikollisverkostojen tukijoista.
Suomi, Ruotsi ja Nato
Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden toteutuminen on enää kiinni vain Unkarista sekä Turkista, jotka ovat aiemminkin osoittaneet valmiutensa erilaisiin käännöksiin ja kaupantekoon. Nyt käsiteltävä kysymys tuskin on poikkeus.
Samalla jäsenyyden käytännön toimeenpano etenee, mistä kertoo muun muassa Naton Euroopan-joukkojen komentajan, kenraali Christopher G. Cavolin tämänpäiväinen vierailu Suomessa.
Epävarmuutta Itämeren alueella luovat edelleen Venäjän merenpohjassa aiheuttamat riskit, mutta toisaalta juuri niiden kohdalla tulkinta Artikla 5:n avunantovelvoitteen perusteista ja ”konfliktin” määritelmästä on joustavin. Tämä takaa länsiliitolle pelivaraa tilanteessa, jossa Kreml voisi periaatteessa viime hetkellä pyrkiä estämään maidemme jäsenyyden vetämällä jommankumman tai molemmat mukaan sodan kaltaiseen kriisiin.
Toistaiseksi paras turvatakuu niin Suomelle kuin Ruotsille on kuitenkin se, että Venäjän kalusto ja joukot tuhoutuvat hyvää vauhtia Ukrainassa. Näin asia tulee olemaan jatkossakin, ainakin niin kauan kuin nykymuotoinen Venäjä ylipäänsä on olemassa.
Artikkelikuva otettu Kiovan alueella Venäjän iskujen jälkeen. (Dsns.gov.ua, CC BY 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=124000851)
