Jyväskylän yliopisto on tarjonnut vuodesta 2019 maisteriohjelmaa nimeltään turvallisuus ja strateginen analyysi. Maisteriohjelman opettaja, Martti J. Karin, Venäjä-luento on niittänyt mainetta ympäri Suomea ja maailmaa. Kari ei ole kuitenkaan ohjelmassa opettavista ainoa sotilastiedustelutaustainen evp-upseeri. Ohjelmasta vastaava Panu Moilanen on aktiivinen myös vapaehtoisen maanpuolustuksen kentällä.
Koulutusohjelman esittely nettisivuilla kuulostaa yhtä salamyhkäiseltä kuin puolustusvoimien tiedustelulaitoksen virallinen esittely. Onko siis sattumaa, että tällainen salamyhkäinen koulutusohjelma toteutetaan Jyväskylässä, josta löytyy myös puolustusvoimien tiedustelulaitos? Suomen Sotilas selvitti. Suomen Sotilas haastatteli yliopistonopettaja, eversti evp., FM, Jyrki Isokangasta, koulutusohjelmasta vastaavaa KTT Panu Moilasta sekä koulutusohjelmassa opiskelevaa Ottoa (nimi muutettu opiskelijan pyynnöstä).
SS: Miksi ohjelmasta löytyy niin vähän tietoa?
Moilanen: Kyllä ohjelmasta löytyy tietoa, jos sitä osaa hakea. Esimerkiksi opintopolku nimisestä palvelusta löytyy koulutusohjelmasta kattavasti tietoa (Linkki: Turvallisuus ja strateginen analyysi -maisteriohjelma, filosofian maisteri (2 v) – Opintopolku) Monelle palvelu ei välttämättä ole tuttu.
SS: Miksi turvallisuus ja strateginen analyysi -maisteriohjelma perustettiin?
Moilanen: Lähti kysynnästä. Useammastakin suunnasta tuli viestiä, että turvallisuus ymmärretään Suomessa aika kapeasti. Jyväskylän yliopistossa sitten heräsi ajatus, että meillä olisi monitieteisenä yliopistona mahdollisuus muuttaa tätä tilannetta esimerkiksi koulutuksen avulla. Alun perin ajatuksena oli suuntautua enemmänkin geopolitiikkaan ja siihen liittyviin asioihin. Päädyttiin sitten kuitenkin painottamaan enemmän tätä turvallisuutta. Varmaankin tämä informaatioteknologian tiedekunnan suuntautuminen kyberturvallisuuteen on tähän vaikuttanut. Lisäksi Jyväskylän seudulla on muutenkin paljon sellaista toimintaa, joka liittyy nimenomaan digitaalisaatioon ja sen vaikutuksiin mm. turvallisuuteen.
Isokangas: Kun katson kokonaisuutta, Jyväskylän yliopisto on ennakoinut turvallisuuden ja strategisen analyysin osaamisen tarvetta yhteiskunnallisesti tosi hyvin. Venäjän hyökkäys Krimille ja sodan laajentaminen tänä vuonna näyttävät, että ohjelmassa opetettavalle osaamiselle on tarvetta.
SS: Ohjelman kuvaus vaikuttaa varsin ylimalkaiselta ja muistuttaa tiedustelulaitoksen esittelyjä. Mitä ohjelman sisältö käytännössä tarkoittaa?
Moilanen: Itsehän olen sen kirjoittanut, eikä ole ainakaan tarkoituksella kirjoitettu sellaiseksi. En ole kyllä lukenutkaan sitä tiedustelulaitoksen kuvausta koskaan. Ylimalkaisuus johtuu siitä, että ei voida kovin tarkkoja esittelyjä antaa rekrytointisivuilla. Opinto-oppaassa on tarkemmat tiedot opetuksesta ja se muuttuu aika lyhyelläkin aikavälillä. Rekrytointi sivuilla pitää olla sellainen ohjeistus, että se kestää aikaa. Meillä nyt päivitetään opintosuunnitelmaa. Jos aikanaan tämä esittely olisi kirjoitettu tosi tarkkana kuvauksena, meillä olisi nyt aika vähän pelivaraa päivittää opintosuunnitelmaa paremmaksi.
SS: Onko tämä ohjelma siis akatemia vakoojille, Supolle tai tiedustelukeskukselle?
Isokangas: Tämä oli hauska kysymys. Ensinnäkin noissa organisaatiossahan ei ole vakoojia. Tiedustelu on laillista ja vakoilu laitonta, karkeasti sanottuna. Tällä maisteriohjelmalla ei ole mitään tekemistä sotilas- tai siviilitiedustelun kanssa, vaan lähtökohta on se, että teemme julkista yliopistotasoista tutkimusta ja annamme siinä opetusta. Erilaisten turvallisuusviranomaisten palveluksessa olevaa henkilöstöä on meillä opiskelijoina, mutta se ei millään lailla ohjaa meidän opintojen sisältöä, vaan tarkoituksena on opettaa kokonaisvaltaisesti turvallisuutta ja strategista analyysiä. Toki meille varmaan hakeutuu paljon opiskelijoita turvallisuusviranomaisilta, koska he näkevät, että koulutuksestamme on hyötyä.
Moilanen: No ei. Keskeinen missiomme on oikeastaan selventää Suomessa, että tiedustelu on toimintaa, jota tarvittaisiin loppujen lopuksi ihan kaikkialla. Jos ajatellaan esimerkiksi suomalaisia suuryrityksiä, niin löytyy hyvinkin valitettavia esimerkkejä tapauksista, joissa ei olla ajateltu asioita monesta näkökulmasta, vaan esimerkiksi pelkästään taloudellisesta näkökulmasta. Esimerkiksi Fortum. Ei olisi tarvinnut olla kovinkaan kummoinen tiedusteluanalyytikko, jotta olisi voinut sanoa 2015, että näissä investoinnissa on aika suuret riskit, joita ei ehkä pitäisi ottaa.
Lähtökohtana siis meillä on loppujen lopuksi, ettei kytketä tätä meidän prosessia mihinkään sotilaalliseen, valtiolliseen tai vastaavaan päätöksentekoon. Samaa prosessia voi soveltaa oikeastaan missä tahansa.
Mielestäni tästä on tosi hyvä esimerkki, että maailman suurimpia, ellei jopa suurin, tiedusteluorganisaatio on kansainvälisen Punaisen ristin komitea. Heillä on todella laajat informaation keräysverkostot, analyysikyvykkyydet sekä analyysikeskukset, jotka varmistavat, että punainen risti voi toimia tehtävissään ja kohteissaan mahdollisimman turvallisesti ja tehokkaasti.
“… väittäisin, että turvallisuus on myös kaikkialla.”
Panu Moilanen
SS: Mitä turvallisuus ja tiedustelu sitten tarkoittavat?
Isokangas: Tiedustelulle ei ole yksiselitteistä määritelmää vaan se riippuu asiayhteydestä. Se voi tarkoittaa tiedon keräystä, keräykseen osallistuvia henkilöitä, tiedusteluorganisaatiota, tiedustelun tuotteita, prosessia ja niin edelleen. Eli konteksti ratkaisee.
Opetamme täällä, että tiedustelu on toimintaa, joka tuottaa tietoa kohteesta ja toimintaympäristöstä päätöksenteon tueksi. Olennaista on se, että tieto kerätään aktiivisesti ja systemaattisesti. Tietoa kerätään oman organisaation ulkopuolelta, eikä siis omasta organisaatiosta. Ja tietoa siis kerätään kohteesta tai toimintaympäristöstä. Kohde voi olla vaikka kilpaileva yritys, vastustaja tai sodan aikana vihollinen. Kun tietoa on kerätty, sitä jalostetaan sellaiseen muotoon, että se tukee päätöksentekoa. Yrityksissä siis voidaan toteuttaa yhtä lailla tiedusteluprosessia. Prosessia saatetaan kuitenkin kutsua toisin.
Moilanen: Itse vastaan sellaisesta opintojaksosta kuin Turvallisuuden käsite ja sen muutos. Toivon ainakin, että vaikutan tällä siihen, miten opiskelijamme ajattelevat turvallisuudesta. Olen itse opiskellut ensin markkinointia ja sieltä lipunut pikku hiljaa sosiologian, turvallisuustutkimuksen ja sotatieteiden suuntaan. Mielestäni turvallisuutta ei voi täysin määritellä. Perinteinen määritelmähän on jotakin sen suuntaista, että turvallisuus on tila, jossa tietyt riskit ja vastaavat ovat hallinnassa tai eivät toteudu. Meillä käytetään enemmän esimerkiksi Pariisin ja Kööpenhaminan koulukuntien ajatuksia turvallisuudesta. Mikä tahansa asia voi siis muuttua turvallisuusasiaksi. Joko siten, että se turvallistetaan nimeämällä se tai sitten siten, että ulkoiset olosuhteet muuttuvat. Hyvä esimerkki on esimerkiksi koronapandemia, joka on herättänyt meidät tajuamaan, että moni asia, jota emme ole ennemmin nähneet turvallisuusasiana, voikin olla sitä. Samoin Ukrainan sota kaikkine osin hyvin yllättävinekin seurannaisvaikutuksineen.
Esimerkkinä poliittisesta turvallistamisesta on vaikkapa turvapaikanhakijoiden massasaapuminen Suomeen 2015. Puhuminen turvapaikanhakijoiden tulvasta tai maahanmuuttajista asettaa tilanteen ihan eri kontekstiin. Jos sitten katsotaan vaikka 2015 vuoden maahanmuuttoa ja verrataan sitä siihen, paljonko turvapaikanhakijoita on saapunut nyt Ukrainasta, niin Ukrainasta on saapunut jo tämän puolen vuoden aikana enemmän turvapaikanhakijoita kuin kolmen vuoden aikana 2015. Eikä meillä nyt puhuta mistään turvallisuusuhasta ukrainalaisten yhteydessä. Se, mitä me siis nähdään turvallisuutena, on siis aika pitkälti meidän omassa päässämme. Se on ehkä meidän keskeinen viestimme; me ei tiedetä, mikä on turvallisuus tai turvallisuuteen liittyviä asioita, vaan ne ovat hyvin usein sellaisia mustia joutsenia, jotka purjehtivat esiin.
Musta joutsen on siis sellainen vertaus, että yleensä oletetaan, etteivät joutsenet ole mustia vaan valkoisia. Mutta sitten, kun nähdään ensimmäinen musta joutsen, niin todetaan että mustia joutsenia on olemassa. Se on siis semmoinen ennakoimaton asia, joka jostakin putkahtaa.
Ei kukaan esimerkiksi ajatellut, että voi kun tuo saksalaisten maakaasun osto on meille riski. Mutta kun nyt pohjoismaiden energiaverkko on tosi hyvin kytketty Keski-Eurooppaan, niin kun Saksassa onkin yhtäkkiä kova tarve sähkölle ja sitä ostetaan kovalla hinnalla, se vaikuttaa suoraan myös meihin.
SS: Miten opettamanne prosessi eroaa sitten esimerkiksi siitä, miten kansainvälisen politiikan professori arvioi tulevaisuutta?
Isokangas: Kun en ole sen alan asiantuntija, en osaa suoraan ottaa kantaa. Mutta varmaan erot vaihtelevat. Kyse on varmaan enemmän siitä analysoitavasta aiheesta ja minkä tyyppistä päätöksentekoa varten sitä tiedustelua tuotetaan. Analysoitava aihe voi tiedustelussa olla hyvinkin tarkka. Aiheen, josta tietoa halutaan, sekä ajan, jolloin tiedustelun pitää olla valmis, on päätöksentekijä voinut määrittää – teen päätöksen tähän aikaan, ja tarvitsen tietoa tästä aiheesta. Yleisesti akateemiseen tutkimukseen verrattuna tiedusteluanalyysiä joudutaan tekemään vajailla tiedoilla. Meillä ei yksinkertaisesti ole aikaa kerätä kaikkea aiheeseen liittyvää informaatiota. Todennäköisesti tiedustelun kohde myös salaa ja saattaa jopa tuottaa väärää tietoa tiedustelijoille. Menetelmät eroavat tältä osin varmaan aika paljon siitä, miten akateemisessa tutkimuksessa tehdään analyysejä. Akateemisessa työskentelyssä lähteet pitää myös merkitä, tiedustelussa taas lähteitä yritetään suojata eikä niitä ilmoiteta.
Tiedusteluanalyysit voi jakaa neljään kategoriaan:
Kuvaileva analyysi; kertoo mitä on tapahtunut. Esimerkkinä vaikka rikostutkinta.
Selittävä analyysi; miksi joku asia on tapahtunut, esimerkiksi kuvailevan analyysin perusteella.
Molemmat ovat selkeästi taaksepäin katsovia. Pyritään katsomaan, mitä on tapahtunut ja miksi.
Ennustava analyysi: Pyritään arvioimaan mitä tapahtuu tulevaisuudessa.
Ohjaava analyysi: Pykälä eteenpäin ennustavasta analyysistä, eli voi kertoa tai antaa suosituksia mitä meidän itse pitäisi tehdä siinä tilanteessa. Tiedustelun antamat toimenpidesuositukset ovat harvinaisia. Tiedustelu voi kuitenkin arvioida omien toimenpiteiden mahdollisia vaikutuksia toimintaympäristöön.
Moilanen: Eihän meidän tiedusteluprosessimme poikkea tieteellisestä ajattelusta kovinkaan paljon. Ei sitä ole niin hirmuisen montaa tapaa, kuinka ihminen voi kerätä tietoa ja jalostaa sitä eteenpäin. Prosessi on aika samanlainen, oli kyse sitten hermeneutiikasta tieteessä, markkina-analyysistä tai ihan mistä tahansa. Prosessissa saatetaan käyttää eri nimiä asioille, tiettyjä asioita painotetaan enemmän kuin toisia, mutta loppujen lopuksi aika samanlaisia ne ovat: kerätään tietoa, arvioidaan sitä, tehdään johtopäätöksiä ja aloitetaan alusta. Tätä yritämme ihmisille selittää juuri tiedustelusta, ei se sen ihmeempää kuin muu tiedon kerääminen ole.
SS: Miten turvallisuus ja strateginen analyysi opinto-ohjelman sisältö eroaa puolustusvoimien tai poliisin tiedustelusta?
Isokangas: En varsinkaan poliisin osalta kaikilta osin tiedä kuinka he toimivat, mutta käsittääkseni puolustusvoimat ja poliisi kouluttavat henkilöstöä omiin tarpeisiinsa, toimintaympäristöönsä ja tehtäviinsä. Meillä taas ei kouluteta mitenkään selkeästi tiettyyn toimintaympäristöön tai vastaavaan, vaan koulutetaan kokonaisvaltaisia asiantuntijoita. Ei siis suoraan valmistella mihinkään tiettyyn tehtävään, niin kuin ei moni muukaan yliopistotutkinto. Helpottaa koulutus toki turvallisuusviranomaisten tehtäviin sopeutumista pohjatietojen kautta, mutta emme suoraan niihin valmista.
Moilanen: Puolustusvoimillahan tiedustelu on omina opintoina vasta maisterissa, ja itse asiassa me tuotamme sinne tiedustelun perusopetuksen. Meillä puhutaan yleisellä tasolla menetelmistä ja muusta tiedustelussa, kun taas puolustusvoimilla materiaali on usein turvaluokitettua ja niin edelleen. Meillä se voi liittyä vaikka politiikkaan, talouteen tai johonkin muuhun.
SS: Miksi opettajina on sitten EVP-upseereita, jos ohjelma ei liity Supon tai tiedustelulaitoksen toimintaan?
Isokangas: Jos miettii Suomea, niin eihän tällaista turvallisuus- ja tiedusteluosaamista oikein muualla ole kuin puolustusvoimissa. Ja jos lasken yhteen oman ja Karin kokemuksen, niin meillä on noin viisikymmentä vuotta kokemusta sotilastiedustelusta. Sitä kautta meidän on hirveän helppo opettaa tätä prosessia, kun olemme niin monta vuotta eri prosessin osia itse toteuttaneet. Näkisin, että tässä on kyse välivaiheesta. Koulutusohjelma on alkanut 2019, ja jos haluaa nopeasti tiedustelun asiantuntijoita opettajiksi, Kari ja minä olemme sellaisia, joilla on prosessista kokemusta. Tulevaisuudessa näkisin, että varmaankin opettajina on myös meiltä valmistuneita entisiä opinto-ohjelman opiskelijoita.
Moilanen: Varmaan ehkä se, että puolustusvoimat on ollut ainoa organisaatio, joka on tiedustelutoimintaa tehnyt. Meille alun perin rekrytoitiin Mara ja Maran kautta sitten Jyrki. Mutta jos ajatellaan vaikka liiketoimintatiedustelua tai business intelligencea, niin kyllä tähän on oikeastaan tarkoitus jossain vaiheessa löytää joku opettaja. Mutta tällaisia asiantuntijoita ei Suomesta oikein hirmuisesti löydykään. Tähän tulee vielä lisänä, etteivät yliopistot pysty hirmuisesti ainakaan palkalla kilpailemaan yritysten kanssa.
SS: Miksi koulutusohjelma on IT-tiedekunnassa?
Moilanen: Ohjelmahan on IT-tiedekunnan ja humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan yhteinen. Mutta IT-tiedekunta koordinoi sitä. Tässä on myös byrokraattisia ja taloudellisia puolia. Esimerkiksi ns. Tutkintokiintiöiden vuoksi maisteriohjelman toteuttaminen IT-tiedekunnassa on perustellumpaa. Lisäksi on muistettava, että ehkä tärkein turvallisuutta viime vuosikymmeninä muuttanut tekijä on nimenomaan informaatioteknologian kehitys.
SS: Mihin analyysit tulevaisuudesta perustuvat?
Isokangas: Sensorit, joita voidaan käyttää, riippuuvat tietysti organisaatiosta, joka tiedustelee. Yksittäisellä kansalaisella on tietysti mahdollisuus OSINT:in (Open Source Intelligence – avointen lähteiden tiedustelu), joka on tietysti paljon muutakin kuin googlaaminen, joka on kaikista halvin saatavilla oleva keino. Juuri nyt näyttää olevan murros meneillään eri keräysmenetelmien suhteen. Tiedustelukaan ei ole enää pelkästään valtiollisten tiedusteluorganisaatioiden monopoli, vaan on paljon kaupallisiakin toimijoita. Valtiollisetkin toimijat saattavat tulevaisuudessa ehkä ostaa osan tiedustelumateriaalistaan yksityisiltä yrityksiltä.
Moilanen: Analyysi tulevaisuudesta perustuu hyvin pitkälti menneisyydestä oppimiseen, tämän datan käsittelyyn sekä jalostamiseen ja tietyllä tavalla valistuneeseen arvaukseen.
SS: Onko tulevaisuutta mahdollista ennustaa?
Isokangas: Ei tietystikään ole mahdollista ennustaa tulevaisuutta, muttei se tarkoita, että tulevaisuus olisi täysin pimennossa. Tai ettemmekö itse voisi vaikuttaa siihen tulevaisuuden kehitykseen, niin yksilöinä kuin esimerkiksi Suomen valtiona. Jos esimerkiksi mietitään mainitsemaani ennustavaa analyysiä, niin pyrimme ensin arvioimaan ilmiön kehittymisen eri vaihtoehtoja ja niitten mahdollista vaikutusta. Sitten kun ollaan arvioitu erilaisia kehitysvaihtoehtoja, voidaan sitten arvioida näiden eri vaihtoehtojen todennäköisyyksiä. Kun tiedämme kehitysvaihtoehtojen todennäköisyydet, selvitämme kehitysvaihtoehtojen indikaattorit. Indikaattorit kertovat meille mihin tämä ilmiö on kehittymässä. Tämän perusteella ruvetaan seuraamaan indikaattoreita ja keräämään niistä jatkuvasti tietoa. Jos löydämme paljon oman kehitysvaihtoehtomme indikaattoreita, vaihtoehtomme on varmaankin oikea. Jos taas saamme enemmän tietoa indikaattoreista, jotka liittyvät muihin kehitysvaihtoehtoihin, pyrimme päivittämään arviotamme tulevaisuudesta.
Jos tunnistamme, että meidän kannalta jokin asia kehittyy epätoivotusti, voimme pyrkiä korjaamaan epätoivottua kehitystä omilla toimenpiteillämme. Ajankohtainen esimerkki on Suomen Nato-jäsenhakemus. Nyt ehkä lopulta tajuttiin maailman kehittyvän meidän kannalta erittäin epäedulliseen suuntaan ja pyrimme lisäämään turvallisuuttamme Nato-jäsenyydellä.
Moilanen: Eihän tulevaisuutta ole mahdollista ennustaa. Jos mietitään vaikka Venäjän hyökkäystä Ukrainaan tämän vuoden helmikuussa, niin kukapa sen olisi voinut ennustaa vuosia sitten. Eihän siinä ollut rationaalisesti ajateltuna mitään järkeä. Riippuu tietysti myös siitä kuinka pitkälle pitää koittaa ennustaa. Jos minulta vaikka kysytään ensi vuoden sähkön hintoja, niin antavat ne futuurit minulle aika hyvän suunnan siitä sähkön hinnasta. Mutta sitten taas pidemmällä aikavälillä se on aika vaikeaa.
Esimerkkinä pitkältä aikaväliltä vaikka älypuhelimeni. Ei vuonna 2000 kukaan varmaan olisi voinut arvata, että kahdenkymmenen vuoden päästä kävelen tällaisen laitteen kanssa, jolla voin kuvata yleisradiotasoista kuvaa tai josta löytyy kaikki maailman musiikki. Teknologian merkitystä yleensä yliarvioidaan lyhyellä ja aliarvioidaan pitkällä aikavälillä. Se tyypillisesti vaikuttaa paljon tulevaisuuden kuvaamme.
SS: Samankaltaisia ohjelmia löytyy myös muualta, varsinkin ulkomailta. Miksi ohjelmaa kannattaisi opiskella juuri Jyväskylässä? Eräässä podcastissa opiskelijanne olivat alleviivanneet kansainvälisyyden tärkeyttä.
Isokangas: En tiedä toisten yliopistojen sisältöä, joten en osaa suoraan mainostaa Jyväskylän ohjelman ylivertaisuutta. Varmasti kansainvälisissäkin ohjelmissa on hyviä. Tärkeänä pitäisin, että Suomen kokonaisturvallisuuden konsepti, jossa viranomaiset ja yritykset tekevät yhteistyötä yhteiskunnan turvallisuuden edistämiseksi, on varsin ainutlaatuinen. Lisäksi meillä tietysti verkostoituminen on varmaan parempaa Suomen työmarkkinoille, ihan vain koska tutustuu muihin opinto-ohjelman opiskelijoihin. Sanoisin että olemme paras turvallisuuden ja strategisen analyysin opettaja Suomessa.
Moilanen: Ei tarvitse opiskella täällä. Jos haluaa, on hyvä lähteä ulkomaille. Mutta jos ajatellaan mitä tahansa koulutusta, niin se on aina kulttuurisidonnaista. Ymmärrämme siis myös turvallisuuden täällä Suomessa eri tavalla kuin se ymmärretään muissa maissa. Toisekseen Suomi ei myöskään ole maa vaan kerho, ja jos olet opiskellut jossain kerhossa, ne verkostot mitkä saat, ovat tärkeät. Jos olet opiskellut Suomessa ja tehnyt vaihdon ulkomailla työllistyminen on varmaankin parempaa täällä Suomessa. Jos taas tähtäät ulkomaille uralle, kannattaa hakea opiskelemaan sellaiselle suunnalle millä haluaa työskennellä.
Pitää ottaa myös huomioon, että suurimmalla osalla ei ole mahdollisuutta käydä ulkomailla opiskelemassa – esimerkiksi kielellisistä tai taloudellisista syistä.
Kenelle ohjelma sopii?
SS: Kenelle suosittelisit tätä ohjelmaa?
Isokangas: Lyhyesti; kaikille. Ohjelma on hyvä kaikille, joita kiinnostaa turvallisuus sekä tiedustelu ja jotka haluavat myöhemmin työskennellä näiden parissa. Eikä hakijan tarvitse välttämättä haluta työskennellä turvallisuusviranomaisilla. Jos kiinnostaa turvallisuus ja tiedon hakeminen, tähän koulutukseen kannattaa hakea.
Moilanen: IT-tiedekunnan mainoslause oli aikanaan: ”IT on kaikkialla”. Ja väittäisin, että turvallisuus on myös kaikkialla. Meillä ei ole soveltuvia pohjatutkintoja, vaan otamme mielellään kaikkia, joita ohjelma kiinnostaa. Lyhyesti; kaikki kiinnostuneet.
SS: Mitkä ovat hyvät pohjakoulutukset koulutusohjelmaan?
Isokangas: Ei mitään väliä. Omasta mielestäni sen parempi, mitä monipuolisempia opiskelijamme ovat. Tiedusteluanalyysejä toteutetaan ryhmänä eikä yksilönä ja sen heterogeenisempi ryhmä on, sen luotettavampia ovat analyysit. On hyvä, että eri vaihtoehtoja arvioidessa on mukana erilaisia ihmisiä. Sotilaalla ideat saattavat olla aivan toisenlaiset, kuin esimerkiksi kauppatieteilijällä. Sen takia on tärkeää, että opiskelijoidemme taustat ovat mahdollisimman monipuolisia.
Moilanen: Neuvoisin hyödyntämään suomalaisten yliopistojen suurinta hyötyä; vapautta. Koska Suomessa saa opiskella niin vapaasti sitä mitä opiskelee. En sanoisi, että opiskeltava pääaine pitäisi jotenkin tietyllä tapaa valita. Tietyllä tapaa valtiotieteellinen osaaminen auttaa opinnoissamme alkuun. Mutta ihan sama mitä opiskelee, kaikkialla puhutaan samoista asioista, ehkä vähän eri termein ja erilaisista perspektiiveistä. Sivistynyt renessanssi-ihminen on hyvä opiskelija. Olen iloinen, jos opiskelija tietää, että Tukholma on Ruotsin pääkaupunki. Jos vielä tietää, että Saksan jälleenyhdistymisellä ei tarkoiteta vain DDR:n ja BRD:n yhdistymistä, niin olen enemmän kuin tyytyväinen.
SS: Kenelle et suosittelisi ohjelmaa.
Isokangas: Eipä tule oikeastaan mitään mieleen. No, jos aihe ei kiinnosta itseään ollenkaan niin sitten varmaan kannattaa hakeutua johonkin muuhun, itselle paremmin sopivaan ohjelmaan.
Moilanen: No, niitä joita tämä ei yhtään kiinnosta.
SS: Ovatko IT-puolen kurssit ylitsepääsemättömiä humanisteille, entäpä yhteiskuntatieteelliset teknisen pohjakoulutuksen saaneelle?
Isokangas: Ohjelmassa ei mikään ole ylitsepääsemätöntä. Toiset kurssit vaativat ehkä vähän enemmän työtä, jotta niistä pääsee läpi. Tausta vaikuttaa ehkä siihen mitkä kurssit työllistävät enemmän.
Moilanen: Niitä ei kannata pelätä. En lähtisi jaottelemaan opiskelijoita sen perusteella, mitä ovat opiskelleet, vaan enemmän miten ovat kiinnostuneet maailmasta yleensä. Onhan yleissivistys heikentynyt tai ainakin muuttunut jonkin verran oman opettaja urani aikana. Haasteena on ehkä meillä ja yhteiskunnassa mitä eri sukupolvet osavat. Laaja yleissivistys on enemmän vanhan sukupolven juttuja. Nykynuoriso ajattelee, että kaiken pystyy vain googlaamaan, mutta jotkut asiat olisi hyvä tietääkin. Nykyään kun mainitsen luennoilla esimerkiksi talvisodasta ja jatkosodasta mainitsen myös vuosiluvut. Moni varmaan miettii, että eikö tullutkaan yliopistoon vaan yläasteelle, mutteivät kaikki valitettavasti tiedä näitä vuosilukuja…
SS: Ohjelmanne opiskelijoista monilla on jo työkokemusta valtiollisista turvallisuusorganisaatioista. Kuinka ne opiskelijat selviävät opinnoista, joilta tämä kokemus puuttuu?
Isokangas: Mehän olemme tosiaan tavallinen siviiliyliopisto, eikä asiaan enemmän perehtyneiden mukanaolo vaikuta. Ensimmäiset kurssit ovat ehkä kokeneemmille vanhaa tuttua kertausta. Mutta aloitamme perusteista – tai itse asiassa minä niitä perusteita opetan, Mara hoitaa toisen vuoden tiedustelukurssit – ja mieluummin joku kertaa vähän niitä vanhoja asioita, kuin että joku ei ymmärrä mistään opetettavasta mitään. Tarkistin opiskelijoiden palautetta omien kurssieni työmäärästä. Sen oli katsonut sopivaksi kurssista riippuen 80%-95% opiskelijoista. Liian suurena työmäärää on pitänyt 5%-20% opiskelijoista. Jokaiselta kurssilta tapaa löytyä jopa pari opiskelijaa, jotka pitävät työmäärää liian pienenä.
Moilanen: Hyvin selviää. Analyyttinen ajattelutapa, kyky abstrahoida ja kyky tehdä asioista loogisia johtopäätöksiä on ne, mitä meillä tarvitaan. Turvallisuusalan asiantuntijalla saattaa joskus olla aika paha putkinäkö. Jos on käynyt jonkun turvallisuusalan koulutuksen, niin se tausta ohjaa aika vahvasti ajattelemista. Loppujen lopuksi mahdollisimman neitseellinen mieli on tässä jopa hyväksi. Mitä enemmän erilaisia ihmisiä meille tulee sen parempi. Eritaustaiset ihmiset saattavat kyseenalaistaa analyyseissa asioita, joita toiset eivät koskaan olisi tulleet ajatelleeksi.
Otto: Mitään tällaista kokemusta ei tietenkään vaadita. Väitän, että jossain määrin on jopa parempi lähteä puhtaalta pöydältä kuin se, että olisi jo jotain vakiintuneita käytäntöjä olemassa. Paljon pystyy myös oppimaan kanssaopiskelijoilta, jotka ovat pyörineet aiheiden parissa jo kauemmin. Rusinat kannattaa kerätä pullasta, mutta ei syödä koko pullaa.
SS: Teillä on paljon vanhempiakin opiskelijoita ja opiskelijoiden keski-ikä on yli 30. Sopeutuvatko nuoret suoraan kandista teille siirtyvät parikymppiset vanhempaan porukkaan?
Isokangas: Itsestä tuntuu, että ovat sopeutuneet. Mielestäni ikähaitarimme on enemmänkin rikkaus ja tukee niin ikään ryhmätöissä ryhmien heterogeenisyyttä. Riippumatta iästä tai sukupuolesta meillä kaikki ovat samalla viivalla ja kaikilla on oma näkemyksensä, jonka tuovat opinto-ohjelmaan.
Moilanen: Opiskelijathan voi opiskella myös muita asioita ja kandista tuleville on myös opiskelijaelämää. Heillä on toki varmaan vähän erilainen opiskelukokemus kuin perinteisessä koulutusohjelmassa. En kuitenkaan näe, että mitenkään huonosti sopeutuisivat.
Otto: Sopeutuvat kyllä. Kaikkihan on asenteesta kiinni, mutta yhteiset mielenkiinnon kohteet auttavat ystävystymään myös vähän vanhempien kanssa. Toki mitään perinteistä ainejärjestö/opiskelijabile-elämää ei opiskelijoidemme keskuudessa juuri ole, mutta jos sellaista kaipaa, pääsee varmasti muiden informaatioteknologisen tiedekunnan opiskelijoiden rientoihin mukaan.
Millä pohjalla opintoihin?
SS: Jos lukiossa aloitteleva nuori on kiinnostunut tästä koulutusohjelmasta, mitä aineita hänen kannattaisi valita?
Isokangas: En pysty tuohon oikeastaan mitään tiettyä profiilia sanoa. Sitä mikä kiinnostaa. Vaikka nykyinen järjestelmä asiaa ehkä vähän on muuttanut, ei se lukio loppujen lopuksi määritä elämää. Kannattaa silloin tehdä sitä mistä tykkää ja nauttii. Myöhemminkin voi vielä oppia uutta. Itse opiskelin 56-vuotiaana kyberturvallisuuden maisteriksi, ja opiskelu oli paljon kivempaa kuin nuorena.
Moilanen: Äidinkieltä, mutta se nyt on kaikessa. Historia ja yhteiskuntaoppi, ja reaaliaineet yleensä. Kielien osaamisestahan on aina hyötyä. Oikeastaan ainoa mitä vähemmän tarvitaan, on luonnontieteellisten aineiden osaamista.
SS: Kannattaisiko nuoren pyrkiä suorittamaan asepalveluksensa elektronisessa sodankäynnissä tai tiedustelussa, jos haluaa opiskella koulutusohjelmaanne?
Isokangas: Varusmiespalvelus elsossa, tiedustelussa tai sotilaspoliisissa antaa tietysti käytännön kokemusta turvallisuudesta ja/tai tiedustelusta. Ei se kuitenkaan ole vaatimuksena, eikä suoranaisesti liity koulutusohjelmaan. Tärkeänä pidän, että asepalveluksen suorittaa hyvin siinä tehtävässä, johon päätyy.
Moilanen: Ei, ei tarvitse pyrkiä edes suorittamaan asepalvelusta. Ei ole millään lailla määräävää onko käynyt intin vai ei. Pääesikunnassahan on myös joku OSINT-tehtävä, josta voisi olla hyötyä. Tarvittava tieto kuitenkin opetetaan meillä opinto-ohjelmassa.
SS: No mitä kannattaisi sitten lukion ja asepalveluksen jälkeen lähteä opiskelemaan?
Isokangas: Sama kuin muissakin; sitä mikä kiinnostaa. Kannattaa opiskella monipuolisesti. Monia asioita voi oppia lukion jälkeenkin, jos se on tarpeellista.
Moilanen: Tässä olen samaa mieltä Jyrkin kanssa; sitä mitä tykkää. Sivuaineena rohkeita ja omannäköisiä valintoja. Esimerkiksi laskentatointa lukeva voisi opiskella paljon muutakin kuin vain tylsää markkinointia, esimerkiksi filosofiaa tai sukupuolen tutkimusta. Ei saisi tehdä putkitutkintoa vaan mahdollisimman oman näköinen. Opinnot toisissa aineissa avaavat uusia perspektiivejä elämään.
SS: Mitä kieliopintoja suosittelet koulutusohjelmaan pyrkiville?
Isokangas: Se mikä kiinnostaa – laaja-alaisesti tarvitaan osaajia. Suurin ongelma on ehkä suomalaisten kielitaito yleensä. Nykyään osataan vähemmän kieliä kuin aikaisemmin, luullaan että englannilla pärjää kaikkialla ja että äpit osaavat kääntää kieltä. Tiedustelussa pelkkä tekninen lauseen kääntäminen ei riitä. Jos haluaa ymmärtää tietyn maan toimintaa tai ymmärtää ihmisiä pitää osata kieltä. Mielellään pitäisi olla asunut kyseisessä maassa. Pitää pystyä keskustelemaan kyseisen valtion asukkaiden kanssa ja kyetä lukemaan valtion lehdistöä. Jos nyt valtiollisten turvallisuusorganisaatioiden kannalta miettii, niin ehkeivät EU-maiden kielet ole ensimmäiset, mitä kannattaisi opiskella. Pääpointti on, että kielen kautta ymmärtää toisen maan kulttuuria. Vaikea on kuitenkaan yrittää ennustaa, mille kahdenkymmenen vuoden päästä on tarvetta. Ei kukaan olisi varmaan 80 /90 -luvulla ajatellut arabian kielen olevan niin tärkeässä roolissa 2000-luvulla.
Moilanen: Mielestäni mikä tahansa kieli on hyödyllinen. Faktisen kielitaidon sijaan on hyvä olla kielitajuinen. Eri kielet kertovat asiat eri tavalla ja erilaisten logiikoiden ymmärtäminen on tärkeää. Vaikka et ymmärrä tekstiä niin voit ymmärtää kielen rakenteen. Oma neuvoni olisi opetella yksi kieli todella hyvin.
Jos kieliä pitäisi valita, niin venäjä, arabia ja suuret eurooppalaiset kielet. Englantia ei lasketa ja ruotsi pitää muutenkin osata.
SS: Entä mitä ohjelmistokieliä suosittelet?
Moilanen: Oleellisempaa on se, osaako olio- vai paradigmakieltä. Ja se perusymmärrys. Oliokieli taitaa olla enemmän käytössä. Loppujen lopuksi usein riittää, kun ymmärtää asian jollain yleisellä tasolla. Niitä ihmisiä, jotka osaavat jotain asiaa todella hyvin tarvitaan vähemmän kuin niitä, jotka tietää, mitä ohjelmoinnilla pystyy tekemään.
Työllistymismahdollisuudet
SS: Mihin tehtäviin valmistuvat työllistyvät?
Isokangas: Itselläni ei ole tilastoja, asiasta kannattaa kysyä Moilaselta. Mutta aika moni opiskelee meillä työn ohessa, eivätkä siis sitä kautta joudu töitä myöhemmin hakemaan.
Välillä olen katsonut työpaikkailmoituksia alaan liittyen, niin tiedusteluanalyytikon osaamista etsivät aika ajoin viranomaiset – Puolustusvoimat, valtioneuvoston kanslia ja kyberturvallisuuskeskus. Vähän niitä työpaikkoja on, missä meillä opetettu tieto on suoranaisena vaatimuksena.
Odotan, että milloin yritykset ymmärtävät osaamisen arvon. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vakuutusyhtiöt työllistävät tiedusteluanalyytikoita. Samoin McDonald´s ja Disney.
Moilanen: Kolutusohjelma on aloittanut 2019, minkä vuoksi ei ole tilastoa mihin opiskelijat työllistyvät. Mutta näkyy se, että ne opiskelijat, jotka jo työskentelevät eivät vaihda työnantajaa.
Monien suomalaisyritysten kannattaisi kuitenkin harkita meiltä valmistuneiden palkkaamista. Yritysten oma osaaminen ei nimittäin ole välttämättä vielä sillä tasolla, että ne osaisivat riittävästi arvioida ja hallita toimintaympäristönsä kaikkia riskejä, ja tässä tiedustelullinen osaaminen voisi olla avuksi. Esimerkiksi jotkut tehdashankkeet ulkomailla ovatkin paljon kannattamattomampia kuin pelkän matemaattisten kaavojen avulla on aikanaan laskettu. Aina ei oteta huomioon, miten jotkut hankkeet vaikuttavat paikalliseen yhteiskuntaan ja kuinka paikallinen väestö asiaan suhtautuu.
SS: Millä voisi parantaa työllistymismahdollisuuksiaan?
Isokangas: Kaksi tärkeää tässä ovat verkostoituminen ja osaaminen. Tunnistamme toki yliopistonakin oman roolimme ja vastuumme ja pyrimme tekemään maisteriohjelmaa tunnetummaksi yliopiston ulkopuolella. Kari on tehnyt tässä hyvää työtä ohjelman julkisuuskuvan rakentamisessa.
Moilanen: Tekemällä mahdollisimman omannäköisen tutkinnon. Kielitaito ja -tajuisuus sekä kansainvälinen kokemus ovat tärkeitä. Jyväskylä on kiva paikka, mutten tiedä saako kaikkea kokemusta vain täältä. Lähtisin varmaan tekemään ainakin yhden harjoittelun ja tai vaihdon ulkomailla.
SS: Koulutetaanko Suomessa nyt liikaa turvallisuuden asiantuntijoita? Onko vaaraa joutua työttömäksi?
Isokangas: Ei varmaan ainakaan vielä, niin vähän porukkaa kuitenkin on päässyt vasta valmistumaan. Mutta jos katsoo ympäröivää maailmantilannetta, niin voisi kuvitella, ettei tällaisten osaajien tarve tule ainakaan vähentymään…
Moilanen: Ei kouluteta liikaa. Ei meillä Suomessa ole muualla tällaista koulutusta. Tiedustelukoulu kouluttaa väkeä puolustusvoimien omaan käyttöön. Sovellusala on tässä niin laaja. Emme kouluta vain asiantuntijoita, jotka ymmärtävät Venäjän ja Kiinan toimintaa, vaan myös sellaisia, jotka ymmärtävät yrityksiä tai niiden toimintaympäristöä.
Yliopistotutkinto on kuin kartta tai passi – voi suunnistaa tosi monimutkaisessa maailmassa ja yliopistotutkinto on avain aika moniin töihin. Osaaminenhan ei riipu suoraan tutkinnosta, mutta olemme Suomessakin vielä aika tutkintouskovaisia.
Opiskelu ja sinne pääsy?
SS: Kuinka hyvin opiskelu onnistuu sitten etänä esimerkiksi Inarista?
Isokangas: No meillähän moni opiskelija opiskelee työn ohella, sen takia ainakin itselläni lähtökohta on ollut, että opiskelu on niin joustavaa kuin mahdollista. Eri kurssien opettajat saattavat toki toimia eri tavalla. Mutta itse tein luennot viime vuonna aina livenä verkkoon ja lisäksi tallenteen nettiin. Osan tapaamisista olen järjestänyt myös pelkästään verkossa. Tehtävien palautteen olen myös antanut aina verkossa. Tentit ollaan myös pyritty toteuttamaan joustavasti; normaalin tentin voi tehdä luentosalissa tai Exam-järjestelmän avulla muilta yliopistoilta, jotka toimivat yhteistyössä Exam-järjestelmässä – esimerkiksi Helsingin yliopistossa. Tietysti koronakin on nyt vaikuttanut toteutukseen. Omilla kursseilla on kuitenkin tavannut olla paikallaolovelvoitteita 1-2 päivää. Päivät kerrotaan myös hyvissä ajoin, että niihin voi valmistautua. Huonona puolena on ollut, että verkossa osa keskustelusta, jota normaaliluennoilla olisi, on jäänyt vajaaksi. Sama koskee verkostoitumista. Mutta on jopa kursseja, joilla ei ole yhtään pakollista paikallaoloa. Esimerkiksi ensimmäisen kurssin, kurssikokonaisuudesta jonka minä tarjoan, voi suorittaa täysin verkossa.
Moilanen: Onnistuu, kunhan varautuu siihen, että joutuu välillä käymään täällä. On meillä täällä halu nähdä opiskelijoitamme. Etäisyys ei kuitenkaan ole ongelma. Kriisinhallintatehtävissä olleitakin on ollut opiskelijoina. Organisoida toki pitää silloin vähän enemmän.
SS: Kuinka hyvin ohjelmaa voi opiskella työn ohessa?
Isokangas: Hyvin pystyy opiskelemaan. Riippuu enemmänkin opiskelijan omasta ajasta. Kyllähän tämä päivätyön lisäksi vaatii aikaa. Mutta pyrimme kuitenkin tekemään siitä mahdollisimman helposti toteutettavaa.
Moilanen: Onnistuu. Silloin se opikselu ei toki ole välttämättä vain mukavaa, helppoa ja kivaa, mutta onnistuu.
SS: Onko ohjelmassa yläikärajaa?
Isokangas: En tiedä, ei varmaan. Itse aloitin 53 -vai 54-vuotiaana kyberturvallisuuden opinnot, enkä ollut silloin vanhin. Eli en näe yläikärajaa opiskelulle.
Moilanen: Ei. Opiskelijoita löytyy yliopistoista yleensäkin myös yli kahdeksankymppisiä. Olemme hyvin suvaitsevainen opiskeluympäristö.
SS: Olet tosiaan itse opiskellut hiukan vanhemmalla iällä ja työn ohessa. Mitä vinkkejä sinulla olisi opiskeluun vanhemmalla iällä ja työn ohessa?
Isokangas: Opiskelu vanhempana on erilaista. Tahti ja ohjelma kannattaa tehdä niin väljäksi kuin mahdollista. Tyypillisesti maisterissa kestää kaksi vuotta, mutta aikaa voi käyttää jopa neljä vuotta. Varmaan kannattaa miettiä omaa elämäntilannetta; kun lapset ovat pieniä niin ei ainakaan itselläni opiskelu olisi onnistunut. Pahimmillaan tällaisessa tapauksessa kärsivät sekä opinnot että perhe.
Sanoisin kuitenkin, että millä tahansa ikää voi opiskella. Nuorempana yritti aina tavoitella hyviä arvosanoja, nyt sitä haluaa enemmänkin oppia uutta. Itselleni opiskelu oli aikuisiällä antoisampaa kuin nuorena.
SS: Olet opiskellut aika monta tutkintoa, työn ohessakin. Tälläkin hetkellä Sinulla on väitöskirjaprojekti menossa. Mitkä ovat vinkkisi opiskeluun työn ohessa?
Moilanen: Teen toista väitöskirjaani MPKK:lle ja sain opinto-oikeuteni 2019 syksyllä, korona sotki yliopistomme toimintaa aika paljon ja Ukraina myös. Ensimmäinen vinkkini; priorisoi. Välillä opiskelu ei ole ensimmäinen prioriteetti elämässä.
Jossain vaiheessa pitää kuitenkin ottaa itseään niskasta kiinni. Ja jossakin elämänvaiheessa se elämän ja opiskelun yhteensovittaminen ei pakosta onnistu ollenkaan.
Kannattaa myös kysyä asioita mieluummin etu- kuin jälkikäteen. Eli pyydä esimerkiksi lisäaikaa etukäteen, äläkä vasta jälkikäteen – ole suunnitelmallinen.
Gurujen opiskeluvinkit
SS: Aloitat itsekin syksyllä opinnot kauppatieteiden tohtoriksi. Mikä motivoi opiskelemaan ja tutkimaan vielä eläkeiällä?
Isokangas: No, itselle jo maisteriopinnot oli tällainen suunnitelma liukuvalle eläkkeelle pääsylle. Äkkipysähdys sotilasuralta voi usein olla paha stressitekijä. Tässä oli itselläni hyvä liukuva lähtö entisestä työtehtävästä. Jatko-opinnot tuntuivat luontevalta jatkumolta aikaisemmille opinnoille. Vaikka opiskelenkin jatkotutkintoa Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa, aihe liittyy tiedusteluun ja päätöksentekoon. Maisteriohjelman kannalta on tärkeää, että opetus perustuu tiedustelua koskevaan tutkimukseen, myös meillä Jyväskylän yliopistossa tehtyyn tutkimukseen.
SS: Mikä saa Sinut opiskelemaan vieläkin? Eivätkö tutkinnot alkaisi jo riittämään?
Moilanen: Kotoa saatu malli. Äitini opiskeli koko ajan. Pikkupennusta alkaen olen nähnyt sen normaalina. Helppo opiskeleminen on myös yliopistolla työässäolemisen ainoita työsuhde-etuja. Opiskelu myös kiinnostaa ja on mukavaa. Välillä se stressaa, mutta kun on valmis, on aina tyytyväinen työnsä tulokseen. Sosiaalisestikin tykkään opiskelusta tapahtumana.
SS: Eikö olisi mukavampi nauttia vain eläkkeestä ja olla tekemättä mitään?
Isokangas: Minun luonteeseeni ei oikein sovi olla tekemättä mitään. Tuskin olen työnarkomaani, mutta tykkään haastaa itseäni. Olisin voinut jäädä eläkkeelle ja olla kotona tai mökillä, muttei se olisi haastanut itseäni. Tässä mieli pysyy virkeänä. Työ ja vapaa-aika on itselläni nyt aika hyvin tasapainossa.
SS: Kun juttua lukeva nyt on päättänyt, että tämä on se ohjelma, jota haluaa opiskella; mitä viimeisiä vinkkejä sinulla on valintakokeeseen?
Isokangas: Eipä siinä oikein ole erityisempää. Perehtyy kunnolla valintakoemateriaaliin. Valintakoemateriaali vaihtuu vuosittain. Se liittyy jotenkin maisteriohjelmaan, mutta ei vaadi mitään tiettyä pohjaosaamista. Tässäkään emme halua, että tietyn profiilin omaavat pääsisivät opiskelemaan ohjelmaamme helpommin ja että opiskelijoidemme heterogeenisyys kärsisi.
Moilanen: Ei ole, koska en tiedä minkälainen tuleva valintakoe on. Yleisiä valintakoeperusteita ei vielä ole – ennemminkin päinvastoin. Mutta jos peilaan tämänhetkiseen valintakokeeseen, niin on tosi hankala mitata jotain tiettyä osaamista, jota meillä tarvitaan. Sen takia kannattaa luultavasti perehtyä mahdolliseen valintakoemateriaaliin huolella.
SS: Kunka opiskelu avoimen yliopiston puolella onnistuu ja onko mahdollista hakea avoimen väylän kautta?
Moilanen: Tällä hetkellä meillä myönnetään erillisiä opinto-oikeuksia, joka siis vastaa avoimen yliopiston opetusta. Sillä erolla, että se opetus on sama opetus, jota annamme tutkinto-opiskelijoillemme. Ja itse asiassa suurin osa meidän opiskelijoistamme ensimmäisillä kursseilla on erillisellä opinto-oikeudella opiskelevia. Eli he käyvät tietyn osan opinnoista, jotka näkevät heille tarpeelliseksi ja maksavat niistä. Meillä muuttuvat hakukriteerit ensi vuodeksi ja ne ovat vielä työn alla, mutta tänä vuonna 25 opiskelupaikasta kuusi oli varattuna avoimen opintojen väylälle. Eli hakijoiden aikaisemmin suoritettujen opintojen perusteella valittiin kuusi opiskelijaa. Näiltä kuudelta opiskelijalta katsottiin kuinka paljon ja kuinka hyvin ovat opintoja suorittaneet.
Oletan, että avointen opintojen valintapaikat tulevat pysymään samana tai lisääntymään. Vastaamme tällä siihen, että työelämässä olevat opiskelijamme, jotka usein haluavat käydä päivittämässä tai laajentamassa tietoaan tietyistä aiheista, voivat käydä niitä kursseja jotka näkevät itselleen tarpeellisiksi. Ja toisaalta, ei ole pakko ottaa kokonaista opiskelupaikkaa meillä oppiakseen. Tämä vähentää myös hakupainetta varsinaiseen opinto-ohjelmaan ja parantaa niiden sisäänpääsymahdollisuutta, jotka haluavat opiskella täyden tutkinnon.
SS: Voiko kokemustaan lukea hyväksi, jos esimerkiksi työn puolesta tuntee tiedusteluprosessin?
Moilanen: AHOT-prosessi (aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen) on oleellinen osa nykyisten korkeakoulujen toimintaa. Ei ole kenenkään edun mukaista opettaa asioita, joita joku jo osaa. Eli kokemuksen hyväksiluku on meillä mahdollista.
Hyväksiluku onnistuu myös esimerkiksi vapaa-ajan harrastusten kautta. Esimerkiksi MPK järjestää myös kursseja kuten kyberturvallisuuden kurssia tai vastaava, eikä mikään estä näiden hyväksi lukua, jos tietyt kriteerit täyttyvät.
Gurujen kirjavinkit!
Isokangas: Julkaistuista; kyberturvallisuuteen liittyen hyvä kirja on The Fifth domain, Clarke Knakelta. Julkaisemattomista; ystäväni Pekka Turunen tulee julkaisemaan sellaisen kuin Kylmää rauhaa. Se kertoo sotilastiedustelusta ja Tshekkoslovakian historiasta.
Kari: Philip E. Tetlock / Dan Gardner (suom. Kimmo Pietiläinen), Superennustajat. Ennustamisen taito ja tiede.
Moilanen: Kimmo Jokinen / Kimmo Saaristo, Sosiologia. Kirja pitäisi lukea miettimällä, mihin kaikkeen tämä vaikuttaa. Ja tajuta, että tällä pystyy selittämään oikeastaan kaiken meidän yhteiskunnassa.
Suomen Sotilaalle jäi tuntuma, että koulutusohjelma antaa hyvät valmiudet päästä töihin niin puolustusvoimille kuin Supolle. Varsinkin verkostoituminen kanssaopiskelijoiden kanssa, joista suuri osa jo työskentelee alalla varmasti helpottaa työpaikan löytämistä. Mahdollisesti koulutusohjelmasta tulee tulevaisuudessa myös enenevässä määrin valmistumaan erilaisten yritysten palvelukseen – ainakin jos se opettajista on kiinni.
Niitten, jotka haluavat kehittää osaamistaan ja oppia uutta työnsä puolesta, kannattaa hakeutua erillisillä opinto-oikeuksilla tarjottaviin opintoihin. Kurssit ovat samat kuin tutkinto-ohjelmassa, niitä varten ei kuitenkaan tarvitse suorittaa valintakoetta.
Otsikkokuva: Suomen Sotilas
