Tässä katsauksessa esitettävät tiedot perustuvat julkisiin lähteisiin, joiden todenmukaisuutta pyritään vahvistamaan hyödyntämällä useita eri lähteitä. Tiedot ovat arvioita ja virheitäkin voi siten löytyä. Taistelutilanteen eläessä myös karttakuva on vain suuntaa antava. Paikannimissä käytetään suomenkielisiä nimiä.
Yleistilanne
Ukrainalaiset ovat jatkaneet heinä-elokuun aikana iskuja venäläisten selustan komentopaikoille, ammusvarastoihin ja huoltokeskuksiin ilmavoimalla, tykistöohjuksilla ja USA:n lahjoittamilla HIMARS-raketinheittimiä. Ukrainalaiset ovat tuhonneet kesäkuun lopusta alkaen jo yli sata venäläistä ammusvarastoa, huoltopaikkaa sekä armeija-/armeijakuntatason komentopaikkaa. Lisäksi on isketty liikenneyhteyksiin ja siltoihin. Iskuja on tehty etenkin Donbassissa ja Hersonissa. Tämä on vaikeuttanut merkittävästi venäläisten ammushuoltoa ja johtamista tehden hyökkäysten jatkamisen hankalammaksi.
Valko-Venäjän joukot ovat jatkaneet harjoittelua ja ryhmitysmuutoksia Ukrainan rajan läheisyydessä. Valko-Venäjä on luovuttanut ampumatarvikkeita Venäjän asevoimille sekä tukenut Venäjää vaurioituneen kaluston korjauksissa. Ukraina on varautunut mahdollisiin operaatioihin Valko-Venäjän suunnasta, vaikka tilanne on rajoilla ollut rauhallinen. On olemassa viitteitä, että Ukraina olisi iskenyt pitkän kantaman raketeilla Venäjän käyttöön luovutettuun lentotukikohtaan Valko-Venäjällä.
Harkovan suunnassa venäläiset ovat jatkaneet rajattuja hyökkäyksiä saamatta kuitenkaan lainkaan menestystä. Harkovan kaupungin tulittamista on jatkettu tykistöllä ja ohjuksilla.
Donbassissa venäläiset ovat jatkaneet ammusvarastojen ja muiden toimintojen kätkemistä siviiliasutuksen sekaan, mikä on vaikeuttanut ukrainalaisten iskuja. Venäläisten epäsuoran tulen käyttö onkin jonkin verran lisääntynyt Donbassissa heinäkuun puolenvälin romahduksen jälkeen. Tästä huolimatta venäläisten hyökkäykset ovat saaneet hyvin vähän menestystä. Hyökkäysten painopiste on ollut Donetskin kaupungin ja Bakhmutin suunnissa.
Ukrainan vastahyökkäyksen pelossa Venäjä on siirtänyt merkittävän määrän joukkoja Donbassista Hersonin suuntaan, jolloin vastuuta on jouduttu antamaan etenkin Donetskissa enemmän ”kansantasavaltojen” ja palkkasotilasyhtiöiden joukoille. Tämä on osaltaan vienyt Venäjältä edellytyksiä jatkaa hyökkäystä Donbassissa.
Hersonin suunnassa venäläiset ovat vahventaneet joukkojaan ja puolustusasemiaan Dniepr-joen pohjoispuolella. Ukrainalaiset ovat puolestaan keskittyneet kuluttamaan venäläisiä iskemällä selustan varastoihin sekä katkomalla Dnieprin yli meneviä siltoja vaikeuttaen venäläisten joukkojen huoltoa. Suurempia ukrainalaisten maahyökkäyksiä ei ole tapahtunut.
Mustallamerellä Venäjän laivasto on pysytellyt kauempana Ukrainan rannikosta. Ukrainan elokuun puolivälissä tekemät pitkän kantaman iskut Krimin lentotukikohtiin, varastoihin, ratapihoille ja esikuntiin ovat aiheuttaneet paniikkia venäläisten lomalaisten keskuudessa.
Venäjä on jatkanut ohjus- ja ilmaiskuja siviili-infrastruktuuria sekä teollisuutta vastaan aiheuttaen kymmenien siviilien kuolemia. Iskuissa käytetään edelleen paljon vanhempaa ohjuskalustoa ja ilmatorjuntaohjuksia.
Venäjän asevoimien operointia ei helpota se, että eräiden tietojen mukaan presidentti Putin on säännöllisesti ohittanut sekä puolustusministeri Shoigun että asevoimien komentajan, kenraali Gerasimovin asioiden suoraan operaatioita komentavien keskisten ja eteläisten voimaryhmien komentajien, kenraali Lapinin ja kenraali Surovikin kanssa.
Vallatuilla alueilla Venäjä jatkaa edelleen alueiden venäläistämistä ja valmistelee ”kansanäänestystä” Venäjään liittymisestä. Hallintoon joudutaan kuitenkin tuomaa henkilöstöä Venäjältä, koska paikalliset kieltäytyvät osallistumasta työhön Venäjän hyväksi. Ukrainalaisia lapsia on edelleen kaapattu adoptoitaviksi Venäjälle. Ukrainalaisten vastarinta on miehitetyillä alueilla kasvanut. Iskuja venäläisen hallinnon tukijoita ja yksittäisiä venäläisiä sotilaita vastaan on jatkettu. Venäjän sotilastiedustelu on varoittanut sotilaita hyväksymästä ruokaa paikallista myrkytysten välttämiseksi.
Venäjän haasteet henkilöstötäydennysten osalta ovat jatkuneet. Tappiot ovat viimeisen kuukauden aikana olleet välillä suuria etenkin selustan varastoalueilla, joihin ukrainalaiset ovat iskeneet. Kieltäytymisiä on edelleen tapahtunut eri joukoissa. Jopa Venäjän asevoimien eliittiin kuuluvissa maahanlaskujoukoissa, joissa osa joukoista on kärsinyt kuudenkymmenen prosentin tappiot, on tapahtunut kieltäytymisiä. Kymmenet 76. ja 106. Maahanlaskudivisioonien sotilaat ovat kieltäytyneet lähtemästä taisteluihin ja poistuneet Ukrainasta. Lisäksi monet henkilöt ovat kieltäytyneet joukkueenjohtajan ja jopa pataljoonan komentajan tehtävistä. Luhanskin ”kansantasavallan” joukoissa on myös tapahtunut kieltäytymisiä siirtymästä taistelemaan Luhanskin ulkopuolelle. Venäjän asevoimat on perustanut miehitetyille alueille ”lepokeskuksia”, joissa lepuutetaan joukkoja. Näin vältetään joukkojen lepuuttamista Venäjällä, jossa henkilöstön olisi helpompi karata.
”Vapaaehtoispataljoonien” värväämistä on jatkettu ja yli kolmekymmentä pataljoonaa on jo lähetetty koulutukseen ja Ukrainaan. Kaikki pataljoonat ovat kuitenkin vajaavahvuisia. Lisäksi vapaaehtoisille maksettavat suuret palkat ja lupaukset, että heitä käytetään vain selustan suojaukseen ja tukitehtäviin, ovat herättäneet katkeruutta Ukrainassa jo olevissa joukoissa. Samalla Venäjän joukot pirstaloituvat. Ukrainassa toimii nyt vakinaisia joukkoja, lyhyillä sopimuksilla olevia vapaaehtoisjoukkoja, vapautettuja rikollisia, Wagnerin ja muiden palkkasotilasyhtiöiden palkkasotilaita, ulkomailta palkattuja palkkasotilaita ja tshetsheenejä. Kaikilla on erilaiset palvelussuhteen ehdot ja johtosuhteet ovat sekavia. Kaikki tämä vaikeuttaa joukkojen käyttöä.
Venäläisten vaikeuksista saada modernia materiaalia kertoo se, että Venäjä on yrittänyt ostaa Iranista lennokkeja ja lennokkikoulutusta. Amerikkalaisten lähteiden mukaan Iran on toimittamassa Venäjälle satoja lennokkeja, mukaan lukien aseistettuja lennokkeja, sekä kouluttamassa venäläisiä operaattoreita. Varmistusta toimituksista ei ole saatu.
Taistelut pääsuunnissa heinäkuussa
Harkovan pohjois- ja itäpuolella venäläisillä on operatiivinen ryhmä, joka koostuu pääosin 1. Kaartin Panssariarmeijan (KPSA), 6. ja 20. Armeijan (A) sekä 14. Armeijakunnan (AK) joukoista, käsittäen yhteensä noin yksitoista pataljoonan taisteluosastoa ja kaksi Donetskin ”kansantasavallan” pataljoonaa. Joukkoja tukevat osat kahdesta tykistöprikaatista, kahdesta tykistörykmentistä ja raketinheitinprikaatista. Joukkojen arvioidaan olevan alle 75% vahvuudessa, pois lukien 144. Moottoroidun Jalkaväkidivisioonan (MTJVD) kolme taisteluosastoa, jotka ovat alle 50% vahvuudessa. Tykistöjoukot ovat alle 75% vahvuudessa.
Ukrainalla on Harkovan pohjois- ja itäpuolella 103., 112., 125. ja 127. Jalkaväkiprikaatit (JVPR), 5. Kansalliskaartin Turvallisuusprikaati (KKTPR), 92. Mekanisoituprikaati (MEKPR), kolme erikoisjoukkopataljoonaa, yksi panssarivaunupataljoona ja yksi tykistöprikaati. Itse kaupungissa on yksi erikoisjoukkopataljoona ja 3020. Ilmatorjuntohjusdivisioona. Joukot ovat kuluneita, alle 75% vahvuuksissa, pois lukien 125. JVPR ja 49. Tykistöprikaati (TYKPR), jotka ovat lähes määrävahvuisia.
Venäläiset ovat keskittyneet pitämään valtaamansa alueet sekä sitomaan ukrainalaisia joukkoja tykistötulella ja etenkin Harkovan pohjoispuolella tehdyillä paikallisilla hyökkäyksillä, joissa ei ole saavutettu menestystä. Venäläiset käyttävät alueella aktiivisesti elektronista häirintää estääkseen ukrainalaisten lennokkien käytön ja vaikeuttaakseen johtamista. Joukkoja on tuettu myös ilmarynnäköillä.
Harkovan kaakkoispuolella, Kramatorskin pohjoispuolellavenäläisillä on kaksi operatiivista ryhmää. Operatiivisissa ryhmissä on arviolta kaksikymmentä pataljoonan taisteluosastoa pääosin 1. KPSA:sta, 2., 20. ja 41. A:sta sekä 11. ja 68. AK:sta. Operatiivista ryhmää tukee kaksi tykistöryhmää, joissa on kolme tykistöprikaatia, kolme tykistörykmenttiä, raketinheitinprikaati, tykistöohjusprikaati ja ilmatorjuntaohjusprikaati. Operatiivinen ryhmä on pitänyt noin kolmanneksen joukoistaan reservissä. Kaikki joukot ovat kuluneita ja noin 50-75% vahvuudessa, mukaan lukien tykistöryhmät.
Venäläisiä vastassa on Izjumin länsi- ja eteläpuolella 71. Jääkäriprikaati (JPR), 10. Vuoristoprikaati (VPR), 93. MEKPR, 25. Laskuvarjoprikaati (LVPR) sekä 79. ja 95. Ilmarynnäkköprikaatir (IRPR), 81 Ilmakuljetteinen prikaati (IKPR) ja 40. TYKPR, jotka ovat tykistöä lukuun ottamatta yhtä kuluneita kuin venäläiset joukot.
Venäläiset ovat täälläkin tehneet rajoitettuja hyökkäyksiä saamatta menestystä aikaiseksi. Molemmat osapuolet ovat käyttäneet tykistöä aktiivisesti. Venäläiset ovat tulittaneet etupäässä kyliä ja asutuskeskuksia epätarkalla tykistöllä Ukrainan iskiessä tarkalla tulella maastossa oleviin venäläisiin joukkoihin.
Kramatorskin itäpuolella Siverskin itä- ja kaakkoispuolella venäläisillä on myös kaksi operatiivista ryhmää. Pohjoisessa Operatiivisessa Ryhmässä on arviolta seitsemän pataljoonan taisteluosasto pääosin 1. KPSA:sta, 8. ja 41. A:sta sekä maahanlaskujoukoista ja merijalkaväestä. Näitä tulee yksitoista pataljoonaa Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltojen” 1. ja 2. AK:sta sekä kolme pataljoonaa Wagnerin palkkasotilaita. Joukkoja tukee kaksi tykistöprikaatia.
Eteläisessä Operatiivisessa Ryhmässä Donetskin suunnassa on arviolta vain yksi merijalkaväkipataljoona ja kaksitoista pataljoonan taisteluosastoa Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltojen” 1. ja 2. AK:sta. Molempien operatiivisten ryhmien joukot ovat hyvin kuluneita, 50-75% vahvuudessa. Pääosa alueen joukoista on nyt ”kansantasavaltojen” joukkoja, koska vakinaisia joukkoja on siirretty lepoon ja vahvennukseksi Hersonin suuntaan.
Ukrainalaisilla on näitä joukkoja vastassa Siverskistä Donetskiin ulottuvalla alueella 128. VPR, 1., 3. ja 17. Panssariprikaati (PSPR), 14., 15., 24., 30., 54., 66., 72. ja 110. MEKPR, 101., 102., 104., 111., 114., 118., 131.JVPR, 46. ja 80. ILPR, 57. ja 58. Moottoroitu prikaati (MRPR) sekä 4. KKTPR. Nämä kaksikymmentäneljä prikaatia ovat pääosin 50-75% vahvuudessa. Yksi panssariprikaati, kaksi mekanisoitua prikaatia, yksi moottoroitu prikaati, yksi jalkaväkiprikaati ja yksi ilmarynnäkköprikaati ovat alle 50% vahvuudessa. Toisaalta yksi panssariprikaati, kolme mekanisoitua prikaatia ja kolme jalkaväkiprikaatia on lähes täysvahvoja. Joukkoja tukee 26. TYKPR, joka on myös täysvahva.
Venäläiset ovat hyökkäilleet viimeisen kuukauden aikana Siverskin, Bakhmutin ja Donetskin kaupungin suunnissa. Siverskin suunnassa ei ole päästy Donets-joen ylitse ja Donetskissa hyökkäykset on torjuttu, mutta Bakhmutissa on saatu jonkin verran menestystä. Eteneminen on kuitenkin ollut vain muutamia kilometrejä ja joukot ovat kuluneet hyökkäyksissä.
Eteläisellä rintamalla Zaporitzzjan ja Donetskin välillä venäläisillä on 8., 36. ja 58. A:n joukkoja, maahanlaskujoukkoja ja merijalkaväkeä yhteensä kahdeksantoista pataljoonan taisteluosastoa, joilla on tukenaan kolme tykistöprikaatia ja kaksi tykistörykmenttiä. Lisäksi alueella on neljä pataljoonaa Wagnerin palkkasotilaita. Osa joukoista on varsin kuluneita, pääosa alle 75% vahvuudessa. Tykistöjoukot ovat lähes täysvahvoja. Venäläiset ovat olleet aktiivisia etenkin alueen itäosissa, missä he ovat hyökänneet Yehorivkan suunnassa saaden hyvin rajallista menestystä.
Ukrainalaisilla on alueella 53. ja 65. MEKPR, 68. JPR, 128. VPR, 110. JVPR ja 23. KKTPR ja joukko erillisiä pataljoonia. Joukkoja tukee 19. Raketinheitinprikaati sekä 42. ja 44. TYKPR. Pääosa joukoista on kuluneita, mutta yksi mekanisoitu prikaati ja jääkäriprikaati ovat täysvahvoja.
Venäläiset ovat tehneet jonkin verran hyökkäyksiä alueen itäreunassa saamatta suurempaa menestystä. Molemmat osapuolet ovat kuluttaneet toisiaan tykistötulella.
Krimin pohjoispuolella Hersonin suunnassa venäläisillä on 8. ja 49. A, 22. AK:n, 7. Ilmarynnäkködivisioonan ja merijalkaväen joukkoja yhteensä neljäkymmentäseitsemän pataljoonan taisteluosastoa. Näistä noin kaksikymmentä on Dniepr-joen pohjoispuolella, loput joen eteläpuolella. Lisäksi alueella on yksi Redut-palkkasotilasyhtiön pataljoona. Edellisiä tukee neljä tykistöprikaatia, kolme tykistörykmenttiä, kaksi raketinheitinprikaatia, kaksi ilmatorjuntaohjusprikaatia ja kaksi ilmatorjuntaohjusrykmenttiä. Venäläiset pataljoonat ovat 3-4 pataljoonaa lukuun ottamatta kuluneita, noin kolmannes on alle 50% vahvuudessa ja loput alle 75% vahvuudessa. Tykistö ja ilmatorjuntajoukot ovat myös muutamaa rykmenttiä lukuun ottamatta 50-75% vahvuudessa.
Ukrainalla on alueella 1. ja 73. Erikoisjoukkoprikaatit, 5. PSPR, 28. ja 63. MEKPR, 60. MTPR, 61. JPR, 108., 109., 123., 124., 126., 241. JVPR, 35., ja 36. Merijalkaväkiprikaatisekä 21. KKTPR. Näitä kuuttatoista prikaatia tukevat 45., 55. ja 406. TYKPR:t, joista yksi on varustettu ranskalaisilla Cesar-haupitseilla ja toinen amerikkalaisilla M777-haupitseilla. Lisäksi joukkoja tukevat 208. ja 301. ITOPR. Joukot ovat pääosin 50-75% vahvuudessa, pois lukien panssariprikaati, jääkäriprikaati ja neljä jalkaväkiprikaatia, jotka ovat täysvahvoja. Myös tykistö on määrävahvuista.
Venäläiset ja ukrainalaiset ovat tehneet viimeisen kuukauden aikana Hersonin pohjoispuolella rajoitettuja hyökkäyksiä saavuttaen pientä menestystä molemmin puolin. Muutamat kylät ovat vaihtaneet omistajaa, mutta merkittäviä muutoksia ei ole tapahtunut.
Ukrainalaiset ovat jatkaneet täsmäiskuja venäläisten selustaan tuhoten varastoja ja kahden maahanlaskurykmentin komentopaikat. Lisäksi he ovat iskeneet Dniepr-joen ylitse meneviä siltoja vastaan pakottaen venäläiset siirtymään kaluston ja materiaalin kuljetuksiin lautoilla. Dnieprin pohjoispuolella olevat joukot vaativat taisteluissa päivittäin 300-400 kuorma-autolastillista materiaalia, jolloin ukrainalaisten iskut heikentävät joukkojen kykyä tasaiseen tahtiin.
Venäläiset ovat viime päivinä iskeneet Odessaan, Mylolajeviin ja Dniproon pitkän kantaman ohjuksilla, Mykolajeviin myös raketinheittimillä. Ohjusiskuissa on käytetty edelleen myös epätarkkoja S-300 ilmatorjuntaohjuksia.
Krimillä ukrainalaisten elokuun puolenvälin jälkeen tekemät iskut lentotukikohtiin, varastoihin, rautatieyhteyksiin ja esikuntiin ovat olleet Venäjälle nöyryyttäviä. Venäjä on menettänyt suuren osan Mustanmeren laivaston hävittäjäkalustosta ja joutunut siirtämään kalustoa kauemmas Ukrainasta. Iskut ovat heikentäneet Venäjän kykyä tukea Hersonin suunnan taisteluja ja aiheuttaneet paniikkia Krimillä lomailleiden venäläisten joukossa.
Transnistriassa venäläiset ovat pitäneet joukkojaan korkeassa valmiudessa, mutta viitteitä hyökkäyksestä Odessan suuntaan ei ole havaittu. Ukrainalaisilla on Odessan suunnassa 122. JVPR, 11. TPR, 160. ITOPT sekä ilmatorjuntaohjusrykmentti ja tykistörykmentti, jotka ovat kaikki täysvahvoja, jolloin venäläisillä ei ole edellytyksiä hyökätä alueelle.
Operaatioiden jatko elo-syyskuussa
Venäjän hyökkäys Donbassissa on käytännössä pysähtynyt. Tykistön tulituen vähäisyys samalla kun joukkoja on siirretty Hersonin alueelle eivät mahdollista suurempien hyökkäysten toteuttamista. Tykistötulella, ilmaiskuilla ja pienimutoisilla hyökkäyksillä pyritään kuluttamaan ukrainalaisia ja estää Ukrainaa siirtämästä joukkoja Hersonin suuntaan. Harkovan suunnassa keskitytään pitämään saavutetut asemat.
Venäjä pyrkii eteläisellä rantamaalla samaan tapaan pitämään saavuttamansa alueet ja kuluttamaan sekä sitomaan ukrainalaisia joukkoja etenkin niiden itäosissa. Dnieprin pohjoispuolella pyritään pitämään sillanpääasema ja jos Ukraina etenee, pitämään ainakin Hersonin kaupungin keskusta hallussa Stalingradin taisteluiden tapaan.
Eräiden tietojen mukaan Venäjä olisi saanut rekrytoitua jopa 13.000 valkovenäläistä sotilasta taistelemaan Ukrainassa. Uusi hyökkäys Valko-Venäjän kautta Kiovan tai Lvivin suuntiin on kuitenkin epätodennäköinen joukkojen vähäisyyden ja Ukrainan puolustusvalmistelujen takia. Venäjällä on täydennettävänä ja reservissä lähes 30 pataljoonan taisteluosastoa, jotka saataneen syyskuun aikana jonkinlaiseen taistelukuntoon. Tämä voi mahdollistaa uuden hyökkäyksen Pohjois-Ukrainaan tai esimerkiksi Donbassin vahventamiseen. Mutta nämä joukot ovat täydennystenkin jälkeen todennäköisesti vajaita ja varustettu vanhemmalla kalustolla, jolloin niiden taisteluarvo on rajallinen.
Venäjä pyrkii saamaan käyttöönsä iranilaisia MALE-lennokkeja voidakseen metsästää Ukrainan Himars-lavetteja ja kiistää Ukrainan ylivoimaisen kyvyn iskeä tarkasti selustan kohteisiin. Ukrainan länsiavun ansiosta kehittyvä ilmatorjunta voi kuitenkin kiistää lennokkien käytön. Venäjä tuskin aloittaa suurempaa operaatiota uudessa suunnassa, jos Ukrainan syvää vaikutuskyky säilyy ennallaan.
Sotatoimien aloite on siirtynyt Ukrainalle tilanne säilynee tällaisena syyskuun ajan. Ukrainalla on kuitenkin vain rajalliset kyvyt tehdä laajamittaisia vastahyökkäyksiä. Joukkoja ei haluta kuluttaa vahvasti linnoittautuneita venäläisiä vastaan etenkään Hersonin suunnassa, jossa tasainen peltomaasto suosii linnoittautunutta puolustajaa. Ukraina pyrkinee jatkamaan venäläisten kuluttamista ja heikentämistä selustan tukijärjestelmiin suunnatuilla iskuilla ja valtaamaan alueita hiljalleen takaisin. Suurimittaista usean prikaatin operatiivista vastahyökkäystä tuskin nähdään.
Mustallamerellä Venäjä pyrkinee edelleen jatkamaan merisaartoa, mutta tekee sen kauempana rannikosta välttääkseen Ukrainan rannikkopuolustuksen meritorjuntaohjuksia. Ukrainan iskut Krimille heikentävät Venäjän laivaston toimintaedellytyksiä Krimin länsipuolisilla merialueilla ja estää Venäjää toteuttamasta suurempia merellisiä operaatioita. Jos Ukraina kykenee iskemään myös Venäjän laivastotukikohtiin Krimillä, heikentää se Venäjän kykyä toimia Mustanmeren länsiosissa entistä enemmän.
Tappioiden vertailua
Seuraavassa on Ukrainan puolustusministeriön ilmoitus ja suluissa hollantilaisen Oryxin ilmoitus Venäjän tappioista 24.8. mennessä:
Kaikkiaan 1924 (970) panssarivaunua, 4243 (2169) panssariajoneuvoa, 1036 (307) tykkiä ja kranaatinheitintä, 266 (92) raketinheitintä, 147 (91) ilmatorjunta-asetta/-järjestelmää, 3160 (1445) pyöräajoneuvoa, 819 (117) lennokkia, 234 (52)taistelulentokonetta, 199 (49) helikopteria, risteilijän (1), korvetin, 6 (3) maihinnousualusta ja 6 (5) veneluokan partioalusta ja hinaajan (1). Venäjän todelliset tappiot lienevät jossain mainittujen lukujen välimaastossa, todennäköisesti yli 1300 panssarivaunua, lähes 3000 panssariajoneuvoa jne.
Ukrainan mukaan Venäjä on menettänyt kaikkiaan noin 45 700 sotilasta kaatuneina. Tämä sisältää myös palkkasotilaat ja Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltojen” joukot. Tietoa ei ole kyetty vahvistamaan. USA:n sotilastiedustelun mukaan Venäjän asevoimat ovat todennäköisesti menettäneet jo yli 25 000 sotilasta kaatuneina. Tämä tarkoittaisi todennäköisesti lähes 100 000 sotilaan kokonaistappioita. Osa lievemmin haavoittuneista on tosin jo takaisin palveluksessa.
Venäjän kalustotappiot alkavat olla panssarikaluston osalta jo 50-80% ja tykistön osalta lähes 35% taistelevien joukkojen materiaalista. Materiaalitäydennyksiä on saatu joukko-osastojen kotivaruskuntien varastoista ja liikekannallepanovarastoista, mutta ei ilmeisesti riittävästi täydentämään kaikkia tappiota. Lisäksi korvaava kalusto on vanhempaa modernisoimatonta kalustoa. Venäjä lienee menettänyt kyvyn toteuttaa suurempia operaatioita useammassa kuin yhdessä suunnassa kerrallaan.
Hollantilaisen Oryxin arvio Ukrainan tappioista 24.8. mennessä on:
Kaikkiaan 240 panssarivaunua ja 621 panssariajoneuvoa, 116 tykkiä ja kranaatinheitintä, 22 raketinheitintä, 49 ilmatorjunta-asetta/-järjestelmää, 342 pyöräajoneuvoa, 33 lennokkia, 41 taistelulentokonetta, 13 helikopteria, merivoimien hävittäjä, 4 tykkivenettä, 12 partiovenettä, hinaaja ja komentoalus.
Ukrainan maavoimien johdon mukaan Ukraina on menettänyt noin 400 panssarivaunua, 1300 panssariajoneuvoa ja 700 tykistöasetta, mikä merkitsisi 30-50% tappioita. Lännen aseapu ja sotasaalismateriaali tosin korvaa suurimman osan tappioista vuoden loppuun mennessä. Lännestä saatu kalusto on lisäksi pääosin modernimpaa kuin mitä Venäjä saa käyttöönsä.
Ukrainan henkilöstötappioiksi on myönnetty 9000 kaatunutta. Luultavasti aito luku on kuitenkin enemmän. Kokonaistappioina Ukraina lienee menettänyt lähes satatuhatta kaatunutta, haavoittunutta ja sotavankia. Kokonaisuutena Ukraina on tappioista huolimatta suhteellisesti Venäjään nähden hieman vahvempi kuin heinäkuussa.
Osapuolten voiman kasvu
Venäjän henkilöstöhaasteita kuvaa se, että asevoimien kevätkutsunnat, joissa 134 000 uutta alokasta piti saada varusmieskoulutukseen, epäonnistui merkittävästi. Riviin saatiin vain 89 000 uutta varusmiestä. Ottaen huomioon, että strategiset ohjusjoukot, ilma- ja merivoimat sekä muutamat muut joukot kuorivat kerman päältä, uutta jalkaväkeä ei koulutukseen juurikaan saada. Näistä uusista varusmiehistä ei saada kovinkaan montaa uutta sopimussotilasta.
Venäjä jatkaa ”vapaaehtoispataljoonien” luomista. Venäjän median mukaan jo yli kuusikymmentä pataljoonaa on jo perustettu tai perusteilla. Kaikki tähän asti perustetut joukot ovat kuitenkin hyvin vajaita. Ei näytä siltä, että Venäjä saisi kokoon syksyyn mennessä toivottuja 34 000 sotilasta. Todennäköisesti joukkoja saadaan selvästi vähemmän ja niiden taisteluarvo on vähäinen. Vapaaehtoisille on luvattu helpompia selustan suojaus- ja tukitehtäviä, jotka yhdessä korkeiden palkkojen kanssa aiheuttavat varmasti kateutta vakinaisten joukkojen keskuudessa.
Rekrytointia ei helpota se, että julkisuudessa on ollut paljon valituksia maksamattomista palkoista ja muista etuisuuksista. Henkilöstön heikkoa tasoa taas osoittaa se, että jopa sotilaskoulutusta saamattomia henkilöitä sijoitetaan tehtäviin, jotka edellyttäisivät erikoiskoulutusta.
Joukkojen varustus tullee olemaan etupäässä varikoilta otettua vanhempaa kalustoa, kuten T-62 ja modernisoimattomia T-72 -taistelupanssarivaunuja, BMP-1 rynnäkköpanssarivaunuja ja MTLB-kuljetuspanssarivaunuja sekä vanhempaa tykistökalustoa. Eräiden lähteiden mukaan vapaaehtoisista kootaan uusi voimaryhmä, 3. Armeijakunta. Tämä olisi Ukrainan sotilastiedustelun mukaan 15.000 sotilaan joukko.
Venäjän aseteollisuuden kyky tuottaa uusia aseita tai modernisoida kalustovarastoista vedettyä kalustoa on hyvin rajallinen. Pääosa resursseista mennee varastoista vedetyn huonokuntoisen kaluston korjaamiseen käyttökuntoiseksi sekä taisteluissa vaurioituneen kaluston korjaamiseen. Tehoa on yritetty lisätä kieltämällä puolustusteollisuuden henkilöstöltä lomat ja heikentämällä työehtoja. Lisäksi valtio on päättänyt sijoittaa noin kymmenen miljardia euroa uuden sotamateriaalin hankintaan.
Venäjän kyky täydentää ja varustaa joukkoja on heikentynyt teollisuuden edellä mainittujen vaikeuksien ja henkilöstöhaasteiden takia. Todennäköisesti Venäjä saa syyskuun aikana parannettua jonkin verran joukkojensa hyökkäyskykyä, edellyttäen että niitä ei kuluteta liikaa jatkuvissa pienimuotoisissa hyökkäyksissä. Tämä mahdollistaisi uudet rajoitetut operaatiot syyskuussa.
Ukraina on saanut lännestä koulutusapua suuren reservinsä kouluttamisessa. Joukko maita on ilmoittanut osallistuvansa Ison-Britannian koulutushankkeeseen, jossa koulutetaan kymmenentuhatta jalkaväkisotilasta joka neljäs kuukausi. Suomikin osallistuu tähän pienellä panoksella. Ukrainan haasteena on edelleen laajan reservin yksilöosaamisen parantaminen, sekä luoda hyökkäyssotatoimiin kykeneviä prikaateja, johon tarvitaan kokeneita upseereita ja komentajia.
Ukraina on saanut tai saamassa länsiapuna raskasta sotamateriaalia noin 8-10 prikaatin varustamiseksi. Etenkin USA on tasaiseen tahtiin luvannut apua, viimeksi muutama päivä sitten lisää Himars-raketteja, 36 105 mm:n haupitsia ja kymmeniä tuhansia ampumatarvikkeita, TOW-panssarintorjuntaohjuksia ja muuta materiaalia.
Ukraina saavuttanee uusien perustettujen joukkojen ja vanhojen prikaatien täydentämisellä kyvyn ainakin rajoitettuihin operatiivisiin vastahyökkäyksiin syyskuun aikana. Voima tuskin kuitenkaan kasvaa riittävästi sodan kulun merkittävään muuttamiseen ja venäläisten ajamiseen kokonaan vallatuilta alueilta, ellei lännen apua edelleen laajenneta ja jatketa.
Näillä näkymillä sota jähmettynee asemasodaksi lokakuun aikana säiden huonontuessa ja maaston pehmetessä. Molemmat osapuolet pyrkinevät vahventamaan ja täydentämään joukkojaan talven aikana ja varautumaan taistelujen kiihtymiseen keväällä.
