Tässä katsauksessa esitettävät tiedot perustuvat useisiin julkisiin lähteisiin, joiden paikkaansapitävyyttä pyritään vahvistamaan niitä vertailemalla. Tiedot ovat tämän vuoksi arvioita ja virheitäkin voi löytyä. Taistelutilanteen eläessä myös karttakuva on vain suuntaa-antava. Paikannimissä käytetään jatkossa tässä kartassa käytettäviä suomenkielisiä nimiä.
Yleistilanne
Venäläisten tilanne Pohjois-Ukrainassa oli ilmeisesti oletettua huonompi, koska venäläiset joukot ovat vetäytyneet, osin paenneet, Kiovan ympäristöstä aina Valko-Venäjälle asti pyrkimättä pitämään hallussa minkäänlaista sillanpääasemaa Kiovan uhkana. Samanlainen vetäytyminen on käynnissä Koillis-Ukrainassa.
Venäläiset ovat edelleen yrittäneet hyökätä Donbassissa ja Mariupolissa ilman suurempaa menestystä. Pääosalla rintamalinjoja on ollut suhteellisen rauhallista molempien puolien ryhmitellessä joukkojaan uudelleen ja pyrkiessä palauttamaan niiden taistelukuntoa.
Venäläiset pyrkivät ilmeisesti siirtämään pääosan maajoukoistaan Donbassin ja Etelä- Ukrainan suuntaan aloittaakseen siellä uuden operaation lähiviikkoina. Valko-Venäjälle tukeutuvia Venäjän ilmavoimien yksiköitä on myös siirretty takaisin Venäjälle.
Venäläiset ovat sodan aikana ampuneet yli 1400 pitkän kantaman ohjusta ja tehneet yli 2000 ilmaiskua. Suuri osa iskuista on kohdistunut siviilikohteisiin. Siviilien tappamisen lisäksi venäläiset ovat pyrkineet lamauttamaan Ukrainan ruoka- ja energiahuoltoa. Tällaiset hyökkäykset ovat jatkuneet samalla kun venäläiset ovat vetäytyneet ja pyrkivät huoltamaan joukkojaan.
Taistelut pääsuunnissa
Kiovan luoteis- ja koillispuolella venäläiset ovat vetäytyneet kokonaan Valko-Venäjän puolelle. Vetäytyvät joukot ovat jättäneet jälkeensä mittavan määrän kalustoa ja omia kaatuneitaan. Samalla on paljastunut valtava määrä venäläisten tekemiä sotarikoksia ja siviilien murhia.
Ukrainan koillisosissa venäläiset ovat samaan tapaan vetäytyneet nopeasti aina Venäjän puolelle saakka. Kaikki Koillis-Ukrainassa olleet saarretut kaupungit on nyt vapautettu. Kuinka paljon venäläiset ovat jättäneet joukkoja suojaamaan rajaa ja kuinka paljon ollaan siirtämässä etelään ei ole vielä tiedossa.
Harkovassa venäläiset ovat olleet passiivisia, mutta kuitenkin jatkaneet kaupungin tulittamista tykistöllä ja ilmapommituksilla. Rajan toisella puolella Belgorodissa venäläiset pyrkivät huoltamaan pohjoisesta siirrettyjä 76. Maahanlaskudivisooonan joukkoja takaisin taistelukykyiseksi samalla kun kaupungin ilmatorjuntaa on vahvistettu ukrainalaisten menestyksekkään helikopteri-iskun takia.
Harkovan kaakkoispuolella venäläiset ovat pyrkineet hyökkäämään Iziumin alueella ja Donbassissa vähäisin tuloksin. Venäläisten 3. Moottoroitu Jalkaväkidivisioona on huoltanut ja täydentänyt joukkojaan Iziumissa ja pyrkii parantamaan alueella Donets-joen yli rakentamaansa ponttoonisiltaa luodakseen edellytyksiä hyökkäyksen jatkamiseen suuremmilla voimilla lähipäivinä.
Mariupolissa Venäjä on jatkanut hyökkäystä 810. Merijalkaväkiprikaatin sekä 19. ja 150. Moottoroitujen Jalkaväkidivisioonien joukoilla saaden uusia alueita haltuunsa, mutta kärsien samalla suuria tappioita. Ukrainalaisten 36. Merijalkaväkiprikaatin ja 56. Moottoroidun prikaatin osat ja Azov-rykmentti ovat edelleen kyenneet pitämään kaupungin hallussaan, mutta ovat vaarassa tulla jaetuksi täydellisesti kahteen osaan, mikä nopeuttaisi puolustuksen romahtamista.
Krimin pohjoispuolella molemmat osapuolet ovat tyytyneet pitämään hallussaan olevia alueita ilman suurempaa aktiivisuutta.
Venäjän operaatio tulevan viikon aikana
Venäläisten nopea vetäytyminen Pohjois-Ukrainasta vapauttaa heille useita kymmeniä pataljoonan taisteluosastoja käytettäväksi Donbassissa ja Etelä-Ukrainassa. Toisaalta osa joukoista jouduttaneen jättämään suojaamaan Venäjän omia alueita. Lisäksi joukot ovat erittäin kuluneita ja niillä on edessä yli tuhannen kilometrin keskityssiirrot alueelle, jossa ei todennäköisesti ole huoltoinfrastruktuuria näin suurille joukoille. Joukkojen moraali on ilmeisesti myös hyvin huono. Joukkojen taistelukyvyn palauttaminen ja johtosuhteiden järjestelyt vaativat useamman viikon.
Kiovan luoteispuolella ja kaakkoispuolella ja Koillis-Ukrainassa venäläiset 35., 36., 41. ja 2. Armeijoiden joukot siirrettäneen pääosin Donbassiin ja Etelä-Ukrainaan. Venäjällä ei tämän jälkeen ole kykyä uhata Kiovaa.
Harkovassa venäläiset pyrkinevät vain pitämään nykyiset asemansa ja jatkavat kaupungin tulittamista.
Donbassissa venäläiset keskittänevät 1. Kaartin Panssariarmeijan ja 20. Armeijan joukkoja alueelle vahvennettuna pohjoisesta tulevilla joukoilla. Venäläiset pyrkinevät pitämään keskityssiirtojen aikana painetta yllä hyökkäilemällä etenkin Iziumin suunnassa sekä muualla Donbassissa. Etenkin Donbassissa hyökkäykset ovat aiheuttaneet venäläisille tähän asti suuria tappioita, joten toistaiseksi ne ovat todennäköisesti pienempiä sitovia hyökkäyksiä pois lukien Izium, jossa pyritään läpimurtoon.
Mariupolissa venäläiset jatkavat hyökkäyksiä pyrkien kaupungin valtaamiseen viikon kuluessa. Ukrainalaiset puolustajat kyettäneen jakamaan kahteen osaan lähipäivinä, mikä heikentää puolustusedellytyksiä.
Krimin pohjoispuolella venäläiset pyrkivät vain pitämään asemansa, kunnes alueelle saadaan lisävoimaa.
Venäläisten yleistilanteen heiketessä Valko-Venäjän joukkojen hyökkäys Brestin suunnasta etelään on muuttunut hyvin epätodennäköiseksi.
Operaation jatko pidemmällä tähtäimellä
Venäläisten menetettyä mahdollisuuden vallata Kiovan he keskittyvät nyt Donbassin ja Mariupolin valtaamiseen ja pyrkivät tuhoamaan samalla suuren osan Ukrainan asevoimista Dnieprin itäpuolella.
Mariupolin valtaamisen ja joukkojen uudelleenryhmittämisen sekä nopean huollon jälkeen venäläisillä saattaa olla kyky aloittaa uudet operaatiot Mariupolista pohjoiseen huhtikuun loppupuoliskolla. Samaan aikaan Harkovan kaakkoispuolelle ryhmitetään pohjoisesta vapautuneita joukkoja, jotka pyritään huoltamaan nopeasti hyökkäyskykyisiksi. Näillä joukoilla pyrittäneen murtamaan ukrainalaisten puolustus pohjoisessa Donbassissa ja saamaan aikaan kaksipuoleinen saarrostus alueella taistelevien ukrainalaisten joukkojen tuhoamiseksi huhtikuun kuluessa.
Venäläisillä on tuskin kykyä aloittaa uutta operaatiota Odessan suuntaan niin kauan kun painopiste on Donbassissa. Siten sodan tärkeimmät taistelut tultaneen käymään Mariupolin ja Donbassin suunnalla. Ukraina keskittänee lisävoimaa alueelle ja jos se pystyy tuottamaan venäläisille suuria tappioita sekä estämään omien joukkojen liiallisen kulumisen ja Donbassin valtaamisen, Venäjän kyky jatkaa operaatioita heikkenee. Taistelujen keskittyminen suppeammalle alueelle antaa venäläisille kuitenkin paremmat mahdollisuudet keskittää raskasta tulivoimaa ja suojata selustaansa, jolloin ukrainalaisilla on edessään haastava tilanne.
Ukrainan tiedustelulähteiden mukaan Venäjä on alkanut paikata joukkojensa kärsimiä suuria johtajatappioita lähettämällä ylempien sotakoulujen oppilaita kesken kurssien rintamalle. Venäjä pyrkii myös mobilisoimaan 60.000 reserviläistä Krasnodarin, Permin, Dagestanin, Ingushian ja Kalmukian alueilta. Tämä osoittaa kuinka herkkä asia liikekannallepano ja reservien käyttö on Venäjälle. Reservejä käsketään palvelukseen etupäässä Etelä-Venäjän köyhempien vähemmistökansallisuuksien parista, ei esimerkiksi Moskovan ja Pietarin venäläisistä.
Tappiolukujen vertailua
Ukrainan puolustusministeriön ilmoittamien ja hollantilaisen Oryx-sivuston ilmoittamien Venäjän kalustotappioiden ero on viime aikoina supistunut. Tämä osoittaa, että ukrainalaiset eivät ilmeisesti liioittele aiheuttamiaan tappioita kovinkaan paljon.
Seuraavassa on Ukrainan puolustusministeriön ilmoitus ja suluissa Oryxin ilmoitus kalustotappioista 5.4. mennessä:
Kaikkiaan 676 (425) panssarivaunua, 1858 (870) panssariajoneuvoa, 25 (83) pioneerivaunua, 332 (140) tykkiä ja kranaatinheitintä, 107 (46) raketinheitintä, 55 (58) ilmatorjunta-asetta/- järjestelmää, 1322 (698) pyöräajoneuvoa, 76 polttoaineajoneuvoa, 94 (22) lennokkia, 6 (1) veneluokan taistelualusta sekä korvetti, 150 (20) lentokonetta ja 134 (32) helikopteria.
Venäjän maavoimien kalustotappioiden osalta noin puolet on siis vahvistettavissa, mutta kaikesta tuhotusta kalustosta ei tietenkään saada videomateriaalia, joten totuus lienee jossain Oryxin ja Ukrainan puolustusministeriön lukujen välimaastossa. Suurimmat erot ovat Venäjän ilmavoimien tappioiden osalla, johtuen todennäköisesti vaikeudesta löytää maastoon pudonneita vastustajan koneita. Venäläisten konetappiot lienevät kuitenkin lähempänä Oryxin ilmoittamia lukuja kuin Ukrainan antamia, varsin suuria lukuja.
Ukrainan mukaan Venäjä on menettänyt kaikkiaan 18.500 sotilasta kaatuneina. Tämä sisältää myös palkkasotilaat sekä Donetskin ja Luhanskin ”tasavaltojen” joukot. Tietoa ei ole kyetty vahvistamaan. Venäjän asevoimat ovat kuitenkin todennäköisesti menettäneet jo yli 10.000 sotilasta kaatuneina. Tämä tarkoittaisi todennäköisesti jo 30-40.000 sotilaan kokonaistappioita.
Venäjän kalustotappiot ovat merkittäviä edustaen varovaisestikin arvioituna noin kolmeakymmentä prosenttia taistelevien joukkojen materiaalista. Korvaavan kaluston saaminen joukkojen kalustovarastoista on osoittautunut haastavaksi venäläisten huonojen varastokäytäntöjen, kaluston kannibalisoinnin ja varastelun takia. Vain osa kalustosta on otettavissa suoraan käyttöön. Yhdessä suurten henkilöstö- ja johtajatappioiden kanssa (joiden korvaaminen on myös osoittautunut vaikeaksi) Venäjän asevoimilla on kyky uusiin suurempiin operaatioihin vain rajoitetuilla alueilla ja yhdessä suunnassa kerrallaan.
Venäläisten väitteet ukrainalaisten tappioista ovat puolestaan huomattavan suuria verrattuna videomateriaalilla tehtyyn vahvistamiseen. Sama Venäjän yleisesikunnan ilmoituksen ja Oryxin vahvistamien Ukrainan tappioiden lista näyttää seuraavalta:
Kaikkiaan 1948 (312) panssarivaunua ja panssariajoneuvoa, 838 (45) tykkiä ja kranaatinheitintä, 212 (22) raketinheitintä, 226 (39) ilmatorjunta-asetta/-järjestelmää, 1842 (205) pyöräajoneuvoa, 394 (13) lennokkia, 13 (14) taistelualusta, 125 (15) lentokonetta ja 91 (3) helikopteria.
Venäjän yleisesikunnan ilmoitukset ovat edelleen naurettavan suuria ja niiden mukaan Ukrainan asevoimat olisivat jo menettäneet taistelukykynsä täysin. Tiettyjen kalustojen osalta Ukrainan kalusto on tuhottu jo useampaan kertaan, samaan tapaan kuin Suomen Talvisodassa Suomen ilmavoimat ammuttiin Neuvostoliiton ilmoitusten mukaan alas ainakin kolmeen kertaan.
Ukrainalaiset ovat ilmeisesti kyenneet ottamaan enemmän sotasaalista kuin ovat menettäneet kalustoa, mutta saaliiksi saadun kaluston kunnostus ja käyttöön ottaminen tietenkin kestää jonkin aikaa. Kokonaisuutena ukrainalaiset joukot ovat varmasti myös kuluneet taisteluissa, mutta huomattavasti vähemmän kuin venäläiset. Lisäksi ukrainalaisten taisteluhenki on selvästi parempi.
Ukraina tarvitsee kuitenkin edelleen materiaalitäydennyksiä lännestä. Lisäksi se tarvitsisi raskaampaa ja kehittyneempää sotakalustoa, etenkin ilmatorjunta- ja hävittäjäkalustoa kiistääkseen Venäjän ilmaylivoiman, ennen kuin sillä on kykyä työntää venäläiset alueiltaan myös Etelä-Ukrainassa ja Donbassissa.
Jos ukrainalaiset kykenevät pitämään yllä taisteluja samalla intensiteetillä vielä useamman viikon, Venäjä tulee menettämään kykynsä jatkaa edes rajoitettuja hyökkäyksiä. Venäjän kyky kasvattaa voimaansa ei näytä olevan kovin merkittävä tai ainakaan suurempi kuin Ukrainalla, joten kummallakaan osapuolelle ei näyttäisi olevan lähiviikkoina tai edes kuukausina kykyä nopeisiin sotilaallisiin ratkaisuihin.
