Viimeinen viesti Ukrainasta

Artikkelit
Jaakko Puuperä


Sodalla on ääni. Se on ihmisen hädän ääni.

Jokainen sodassa oleva näkee taisteluiden ollessa käynnissä sodan omasta näkökulmastaan, subjektiivisesti, mutta samalla juuri sellaisena totena, jona se hänen päälleen kaatuu.

Julkaisen seuraavassa suoraan, kommentoimatta ja analysoimatta ja kantaa ottamatta suomeksi kääntämäni kirjeenvaihdon ukrainalaisen Suomessa kausityöskentelijänä työskennelleen jo iäkkäämmän miehen ja hänen suomalaisen ystävänsä ja työnantajansa välisen kahden viestin kirjeenvaihdon sähköpostissa sunnuntain 27. helmikuuta ja lauantain 5.3. välillä. Haluamme muistuttaa, että vasta historia – jos sekään – kertoo meille mitä todella lopulta tapahtui isossa kuvassa ylätasolla. Alla oleva jättää meille muistijäljen siitä, kuinka yksi ihminen asian kertoo kokeneensa. Kumpikin on totta, mutta ne ovat totuuden kaksi eri tasoa ja niitä, kuten kaikkia sodan ääniä kaikista sodista tulee kuunnella ymmärtäen ja eri tavoin. Kertojamme kirjoituksesta osa perustuu hänen kuulemaansa ja tiedotusvälineissä kerrottuun. Hän kertoo siltäkin osin asiat rehellisesti niin kuin niiden uskoo olevan. On kuitenkin muistettava, että yksittäisen ihmisen ääni taistelujen keskeltä kertoo viimekädessä vain sen, kuinka yksittäinen ihminen sen tiedon varassa, jota hän saa, vastaanottaa ja johon hän uskoo, niin kuin hän tilanteen näkee. Viimekädessä se on kiintoisa, välitön, autenttinen todiste siitä, kuinka tilanteessa elänyt ihminen on asiat nähnyt.

5.3. jälkeen tässä ukrainalaisen henkilön turvallisuuden takaamiseksi ilman nimeä esiintyvä suomalainen työnantaja ei ole enää saanut yhteyttä myös niin ikään nimettömäksi tässä jäävään ukrainalaismieheen. Ääni on hiljentynyt. Vain huoli on jäänyt. 

Henkilöiden nimet ja alkuperäiset tekstit ovat Suomen Sotilaan toimituksen hallussa.



Alla oleva on yksi ääni. Yksi lyhyt kertomus sodasta.



Harkova sunnuntaina 27.2.



Hei. Kiitos huolenpidostasi ja tuestasi meille. Meillä on pahoja ongelmia viestiyhteyksien kanssa. Juuri nyt nettiyhteys tuntuisi taas toimivan. Yritän tietysti seurata tilannetta kaikkien käytössä olevien kanavien ja yhteyksien kautta. Miehiä on kielletty poistumasta maasta, mutta en minä muutenkaan lähtisi Ukrainasta maan ollessa uhattuna. Sotilaskokemusta omaavia reserviläisiä liikekannallepannaan. Heitä on meillä paljon sodan jatkuttua jo kahdeksan vuotta, vuodesta 2014.

Tavallinen kansa, asevoimien riveissä oleva henkilöstö, poliisi, vapaaehtoiset ovat kaikki erittäin motivoituneita. Maanpuolustus- ja taistelutahto on korkea. Kaikki auttavat toisiaan ja yhteistä asiaa. Usko voittoon on vahva.



Väestö auttaa poliisia ja asevoimiamme muun muassa kuvaamalla venäläisten toimintaa ja välittämällä materiaalia viranomaisille. Ihmiset käyvät rikkomassa ja poistamassa vastustajan ilmasta maahan vaikuttamisen kohteiden merkitsemiseksi käyttämiä elektronisia ja fyysisiä laitteita. Tienviitat poistetaan. Vihollinen ei tunne maatamme ja eksyy ja ajaa ympyrää. Sotilaamme ovat tuhonneet ja motittaneet kokonaisia vihollisosastoja. Ukrainalaiset ovat siirtäneet valtiolle yksityisiä varojaan kuluneiden kolmen päivän aikana yli neljän miljardin USD arvosta asevoimien auttamiseksi ja varustamiseksi.



Lukuisat liikemiehet ja elintarvikejakeluketjun toimijat jakavat elintarvikkeita kaupoistaan maksutta kansalle ja sotilaillemme. Ryöstelyä ja tilanteen hyväksikäyttöä ukrainalaisten toimesta ei ole juuri ollenkaan, vaikka kaupungissa ei ole taistelutehtävistä vapaana juurikaan poliiseja.

Putin halusi jakaa Ukrainan ja ukrainalaiset kahtia. Mutta hänen hyökkäyksensä nimenomaan yhdisti Ukrainan ja ukrainalaiset vahvemmin kuin ikinä maan pitkässä historiassa. Ihmiset hyökkäävät venäläisten ajoneuvoja vastaan polttopulloin. Kiova kärsi pahoin ohjusiskuista. Taistelut ovat olleet kovia Kiovan ympäristössä, mutta kaupunki ei anna periksi.



Kotini Harkovassa ei ole niin rauhallinen kuin, mihin olen tottunut. Ohikulkevalla tiellä on ollut taisteluita ja asuinaluettamme on pommitettu ilmasta. Tänään sabotaasiryhmät iskivät eripuolilla kaupunkia mutta jokainen venäläinen yksikkö tuhottiin ja poltettiin päivän taisteluissa kohteisiin, joihin ne olivat tunkeutuneet. Juuri nyt kuulen sireenien äänen ja ilmahyökkäys on tulossa taas. Kaupunki on ollut tyhjä normaalista liikenteestä. Kaikki paikat on suljettu ja autolla ei pääse mihinkään.

Käsitykseni mukaan venäläisten tavoitteena on edetä nopeasti Kiovaan ja mahdollisesti vallata myös Harkova, jonka väestön venäläiset väittävät odottavan itseään vapauttajina, tehdäkseen alueesta kolmannen kansantasavallan Ukrainan itäosiin.



Lukashenka on tekopyhä paskiainen, ja vain odottaa mahdollisuutta saada järjestää Minskissä uudet rauhanneuvottelut. Valko-Venäjältä Venäjän armeija on edennyt Tshernobylin ja vallannut voimalaitosalueen määränpäänään Kiova.

Valkovenäläiset ovat ampuneet ainakin neljä ballistista ohjusta Kiovaan. Lukashenka vain odottaa Putinin lupaa hyökätä joukoillaan Ukrainaan.

Venäläisiä sotilaita on antautunut meille. Ovat nuoria noin 20-vuotiaita poikia, joilla ei näytä olevan mitään käsitystä siitä, miksi heidät on tänne lähetetty ja mitä heidän pitäisi tehdä.



Mutta Ukraina voittaa kaikki. Tämä ei enää ole rikkinäinen ja sirpaloitunut maa, jota tämä oli. Kansa on nähnyt valon ja ymmärtää nyt, että heidän kotinsa ja kotimaansa on täällä.



Tervehdi perhettäsi.



Dnepropetrovsk lauantaina 5.3.



Hei. Jouduin jättämään Harkovan ja siirtymään tänne Dnepropetrovskiin, jossa on rauhallisempaa. Harkovassa ei voi enää oleskella turvallisesti jatkuvien ilmahyökkäysten, ohjusiskujen ja raketinheitin-, sekä tykistötulen vuoksi. Se on yhtä painajaista. Ne tulittavat koteja, sairaaloita, kouluja, tusinoittain rakennuksia tuhoutuu päivittäin. Taisteluita Harkovassa ei enää ollut sieltä lähtiessäni. Kaikki kaupunkiin tunkeutuneet venäläisjoukot lyötiin. Mutta ohjusiskuista, tykistötulelta ja ilmahyökkäyksiltä kaupunkia ei suojaa mikään. Jääminen kaupunkiin olisi ollut siviilille venäläistä rulettia.



Sain kokea, minkälaista on liftata läpi Ukrainan sodassa. 200 kilometrin matka kestää 12 tuntia läpi lukemattomien tiesulkujen ja tarkastuspisteiden. Ukrainan armeija antaa kovan iskun Venäjän väitetylle superarmeijalle, mutta nyt siviiliväestömme saa kärsiä Putinin likaisesta sodasta. Ja Venäjän TV:ssä ne väittävät, että Putin on vapauttaja, eivätkä venäläiset ammu siviilejä tai pommita siviilikohteita. Kaiken takana ovat venäläisten tiedostusvälineiden mukaan ukrainalaiset nationalistit. Putin on täysin hullu aivan niin kuin hänen venäläiset kannattajansakin ovat. Putinin kannattajat seuraavat johtajaansa helvettiin ja ihannoivat häntä yhtä sokeasti kuin aikoinaan Stalinia.



Jopa sukulaiseni Venäjällä uskovat, että Venäjän television propagandaa, eivätkä usko, että todellisuudessa Putin on aloittanut Ukrainassa kansanmurhan, verukkeenaan muka vapauttaminen. Venäjä on Zombien maa ja se ansaitsee täydellisen eristyksen muusta maailmasta vuosisadoiksi. Toivon, että jollakin oligarkeista olisi rohkeutta ja älyä ampua tuo hullu kääpiö.


Sitten hiljaisuus.

Kävi miten kävi Venäjä ei tule saamaan anteeksi ukrainalaisilta vuosisataan. 

Kaikki äänet eivät vaikene, edes tappamalla.

Tämä ei ollut viimeinen viesti Ukrainasta, eikä sitä meidän aikanamme tule.