Venäjä ei saanut haluamaansa poliittista ratkaisua Ukrainassa sotilaallisella painostuksella, joten Putin päätti jatkaa 2014 aloittamaansa sotaa Ukrainaa vastaan toteuttaen häikäilemättömän sotilaallisen hyökkäyksen koko maan alueella varhain aamulla 24. helmikuuta. Hyökkäys on vasta aivan alkuvaiheessa, joten kovin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä ei voi vielä tehdä, mutta jotain kuvaa Venäjän sotilaallisesta operaatiosta voidaan jo saada.
Taustaa
Venäjällä on käytössään asevoimat, joita on rakennettu johdonmukaisesti 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Niiden rakenteiden ja koulutuksen lisäksi valtiolliset varusteluohjelmat ovat tuoneet satoja miljardeja euroja asevoimien varustamiseen. Georgian sota 2008 ja siinä havaitut puutteet antoivat lisäpontta kehitystyöhön.
Venäjän asevoimien kehittämisessä on haettu mallia Yhdysvalloista. Venäläiset ovat tutkineet ahkerasti Yhdysvaltojen asevoimien operaatioita aina Persianlahden sodasta lähtien. Amerikkalaisen mallin mukaan Venäjä satsasi asevoimien muuttamiseen ammattimaisemmaksi ja maan erikoisjoukkoja alettiin kehittää länsimaisten mallien mukaisesti. Ilmavoimien ilmasta-maahan kykyä kehitettiin ja tähän tarkoitukseen hankittiin täsmäaseita. Lisäksi kehitettiin pitkän kantaman täsmäasejärjestelmiä myös maa- ja merivoimille, hyvänä esimerkkinä merivoimien Kalibr-risteilyohjus ja maavoimien Iskander-tykistöohjus. Myös lennokkijärjestelmiä kehitettiin lähinnä Israelista hankitulla kalustolla ja tietotaidolla. Länsimaista poiketen Venäjä satsasi paljon elektroniseen sodankäyntiin sekä ilmatorjuntajärjestelmiin korvatakseen länsimaita heikompia ilmavoimiaan. Myös maahanlaskujoukkojen voimakas kehittäminen on ollut länsimaista poikkeavaa. Merivoimat ovat olleet kehittämisessä hieman lapsipuolen asemassa, lähinnä koska Venäjän puolustus- ja telakkateollisuudella ei ole ollut kykyä kehittää suurempia avomerikykyisiä taistelualuksia.
Asevoimien taktiikkaa on kehitetty vastaamaan enemmän länsimaista toimintaa ja pyritty luomaan parempaa kykyä puolustushaarojen yhteisiin operaatioihin. Uusia kykyjä on sitten testattu ja harjoitettu eri konflikteissa kuten Syyriassa ja Ukrainassa. Esimerkiksi Syyriassa käytettiin pitkän kantaman Kalibr-ohjuksia, joita ammuttiin Kaspianmerellä olevista aluksista, lähinnä järjestelmän toiminnan testaamiseksi ja oman suorituskyvyn osoittamiseksi. Nyt tämä pitkään kehitetty sotakone on päästetty valloilleen Ukrainassa.
Hyökkäyksen toteutus
Venäjän hyökkäys alkoi varhain aamulla 24.2. ja se näyttäisi noudattavan hyvin pitkälti samaa mallia, jota Yhdysvallat käytti vallatessaan Irakin 2003. Pitkän kantaman ohjusjärjestelmillä iskettiin maalta ja mereltä erityisesti Ukrainan ilmapuolustusta sekä ilmavoimia vastaan. Kohteina olivat lentotukikohdat, siviililentokentät ja tutka-asemat. Lisäksi on pyritty lamauttamaan Ukrainan asevoimien johtamisjärjestelmää iskemällä johtokeskuksiin ja viestiasemiin. Huoltoon on vaikutettu iskemällä varikoihin sekä katkottu liikenneyhteyksiä tuhoamalla siltoja. Ohjusiskuissa on käytetty USA:n tiedusteluviranomaisten mukaan hieman yli 100 keski- ja pitkän kantaman ballistista ohjusta sekä risteilyohjusta. Venäjän erikoisjoukot ovat ilmeisesti osallistuneet ilmapuolustuksen lamauttamiseen iskien muun muassa lentokentille. Tulivaikutus on ulottunut koko Ukrainan alueelle maan läntisiä osia myöten.
Samaan aikaan syvälle vaikuttamisen kanssa Venäjän maavoimat aloittivat raskaan epäsuoran tulen Ukrainan asevoimien asemia vastaan etenkin Harkovan suunnassa. Tykistöä ja raketinheittimistöä on käytetty runsaasti, tavoitteena ilmeisesti etulinjan joukkojen lamauttaminen panssari- ja moottoroidun jalkaväen liikkeen mahdollistamiseksi. Samaan aikaisesti tulivalmistelun kanssa maavoimien kärkijoukot lähtivät liikkeelle tunkeutuen Ukrainan alueelle Valko-Venäjältä, Venäjältä sekä Krimiltä. Tavoitteena on ilmeisesti sitoa Ukrainan joukot taisteluun samalla kun luodaan oma painopiste jollekin alueelle syvempää läpimurtoa varten.
Venäjä tyypilliseen tapaan harhauttaa myös mediassa. Venäjä antoi aamulla ilmoituksen, jonka mukaan se toteuttaa vain rajoitetun sotilaallisen operaation Donbassin alueella, vaikka hyökkäys on alkanut myös Valko-Venäjän ja Krimin suunnista ja tulivaikutus ulottuu koko Ukrainan alueelle.
Kyberiskuja on ilmeisesti toteutettu Ukrainan tietoverkkoja vastaan ja myös siviiliverkot ovat kärsineet toimintahäiriöistä. Kyberiskut sekä elektroninen häirintä ei kuitenkaan ole ollut vielä kovin mittavaa. Yhtenä tavoitteena voi olla hyödyntää sosiaalista mediaa ja tiedotusvälineitä antamaan kuvaa Venäjän hyökkäyksen ylivoimaisuudesta.
Joitakin tunteja tulivalmistelun alkamisen jälkeen alkaneiden maahyökkäysten painopiste näyttää ensimmäisen päivän aikana olleen Harkovan ja Krimin suunnissa. Harkovan lähistöllä raja on ylitetty kaupungin luoteis- ja koillispuolella ja venäläiset ovat onnistuneet tunkeutumaan Harkovan esikaupunkien tuntumaan. Ukrainan joukot ovat pystyneet alueella vastarintaan ja venäläiset ovat sosiaalisen median havaintojen perusteella menettäneet vähintään T-80BMV taistelupanssarivaunun, useamman MTLB-kuljetuspanssarivaunun ja joitakin BMP-2 rynnäkkövaunuja. Venäläiset ovat myös kärsineet miehistötappioita ja joitakin venäläisiä sotilaita on jäänyt myös sotavangeiksi. Tappiot eivät kuitenkaan ole pysäyttäneet venäläisten etenemistä.
Krimiltä hyökänneet joukot ovat edenneet nopeasti ja iltapäivän alkuun mennessä osa joukoista oli edennyt 60 kilometriä pohjoiseen Nova Kakhovkaan, joka on normaaliaikoina Krimille vettä tuovan vesikanavan alkupiste Dnieprin varrella. Krimin vesihuollon turvaaminen onkin todennäköisesti yksi operaation tavoitteista. Joukot valtasivat myös alueella olevan Kakhovkan vesivoimalan. Toinen Krimiltä luoteeseen edennyt osasto otti haltuunsa Khersonin kaupungin 50 kilometriä lännempänä. Kolmas osasto on etenemässä Krimiltä koillisen suuntaan. Venäläiset ovat ilmeisesti kärsineet jonkin verran tappioita, mutta niillä ei ole ollut suurempaa vaikutusta etenemiseen.
Kolmas selkeä operaatiosuunta on Kiovan suunta. Venäläiset valtasivat Hostomel/Antonovin sotilas- ja siviilikäytössä olevan lentokentän Kiovan lounaispuolella ilmarynnäköillä ja taisteluhelikoptereilla tuetulla ainakin pataljoonan tasoisella helikopterimaahanlaskulla ilmeisesti Venäjän maahanlaskujoukkojen 31. Ilmarynnäkköprikaatin joukkojen toimesta. Venäläiset menettivät operaatiossa ainakin kaksi KA-52 taisteluhelikopteria. Kenttä on Antonov -yhtiön kokeilu- ja testauskäytössä, joten sillä on pitkä kiitotie ja paljon infrastruktuuria, jolloin se soveltuu lisävoimien tuomiseen ja jatko-operaatioiden tukeutumispisteeksi. Samaan aikaan maavoimien joukot ovat ylittäneet Valko-Venäjän rajan Dnieprin länsi- ja itäpuolella edeten kohti Kiovaa.
Donbassissa tulitaukolinjalla on myös taisteltu, mutta mittavampaa hyökkäystä ei ole ilmeisesti vielä aloitettu.
Mustanmeren suunnassa Venäjän merivoimat ovat osallistuneet vaikuttamiseen pitkän kantaman ohjusjärjestelmillä, mutta maihinnousuja ei ole vielä tehty. Ilmeisesti harhauttamista on kuitenkin harjoitettu, koska mediassa puhuttiin 24.2. aamupäivällä Venäjän maihinnoususta Odessaan. Tieto osoittautui paikkansapitämättömäksi. Venäjä hallitsee täysin merialuetta ja muun muassa Odessasta kaakkoon noin 130 kilometriä Mustallamerellä oleva pieni Zmeinyin saari vallattiin ja siellä ollut pieni rajavartio-osasto vangittiin. Odessan satamakaupunkiin tehtiin ilmeisesti Venäjän laivaston erikoisjoukkojen isku, jossa kaatui 18 Ukrainan asevoimien sotilasta.
Venäjän kansalliskaartin joukot ovat seuranneet heti taistelujoukkojen perässä. Niiden tehtävänä on todennäköisesti estää paikallista väestöä ryhtymästä vastarintaan ja suojata selusta-alueita. Ne saattavat myös tukea Venäjän tiedustelupalveluita vastarintaa organisoivien ukrainalaisten pidättämisessä.
Operaation jatko
Venäjä pyrkii operaatiossa mahdollisimman lamauttavaan vaikutukseen saadakseen sekä sotilaallisen että henkisen yliotteen puolustajista. Toisaalta Venäjällä on pitkän kantaman täsmäohjuksia suhteellisen rajallisesti, mitä kuvaa se, että niitä on toistaiseksi käytetty suhteellisen vähän. Iskuja on tehty koko Ukrainan alueella, mutta esimerkiksi lentotukikohdan pysyvämpään lamauttamiseen ei riitä muutama ohjus, vaan niitä tarvittaisiin tusinoittain eikä merkkejä tällaisesta massiivisesta käytöstä ole näkynyt. Venäjä pyrkineekin tiettyjen avainkohteiden lamauttamisen lisäksi lähinnä häirintään ja osoittamaan voimaa sekä aseittensa ulottuvuutta. Siitä millainen vaikutus on saatu Ukrainan ilmapuolustukseen ja johtamiseen ei ole vielä varmuutta.
Maavoimien operaatioita tukevaan tykistön ja raketinheittimistön tulenkäyttöön Venäjällä on sen sijaan runsaasti resursseja ja tulta onkin käytetty varsin runsaasti. Maaoperaation alku on mennyt ilmeisesti pääosin suunnitelmien mukaisesti. Etenkin Krimiltä hyökänneet joukot ovat päässeet nopeasti Dnieprille saakka turvaten Krimin vesihuollon sekä estäen mahdolliset vastahyökkäykset vesistöön tukeutuen. Osa joukoista jatkanee länteen Mariupolin suuntaan hyökätäkseen tulitaukolinjaa puolustavien ukrainalaisten selustaan.
Harkovan suunnassa on myös päästy tappioista huolimatta nopeasti kaupungin liepeille ja kaupungin saartaminen ja eristäminen on ilmeisesti käynnissä. Kaupunkiin tuskin tunkeudutaan niin kauan kun ukrainalaiset kykenevät suunnitelmalliseen vastarintaan. Kiovan suunnassa venäläisten röyhkeä ja menestyksellinen maahanlaskuoperaatio kaupungin luoteispuolelle on luonut mahdollisuudet lisäjoukkojen lennättämiseen alueelle. Sieltä käsin voidaan aloittaa kaupungin saartaminen lännestä sekä helpottaa Valko-Venäjältä Dnieprin länsipuolitse etenevien joukkojen hyökkäystä. Dnieprin itäpuolella Kiovaa kohti hyökkäävien joukkojen eteneminen on ollut myös suhteellisen nopeaa, ja ne ovat vain hieman yli 100 kilometriä kaupungista ja kyennevät aloittamaan kaupungin eristämisen idästä huomisen kuluessa, ellei ukrainalaisten vastarinta tiivisty.
Donbassissa kapinallisten alueilta on ilmeisesti tarkoituksella tehty vain häirintähyökkäyksiä, joilla pyritään sitomaan puolustajan joukot asemiinsa. Venäjä pyrkinee saarrostamaan ja tuhoamaan tulitaukolinjalla olevat Ukrainan joukot Krimin suunnasta sekä Donbassin pohjoispuolelta tehtävillä hyökkäyksillä ennen kuin ne ehtivät irtautua.
Venäjä ei ole vielä käyttänyt merijalkaväkeään ja ilmeisesti suurin osa maahanlaskujoukoista on myös vielä irti taisteluista, jolloin heillä on mahdollisuus uusien hyökkäysten aloittamiseen etenkin puolustajan selustaan.
Ukrainan joukot ovat osoittaneet taistelukykyä ja aiheuttaneet venäläisille tappioita toki kärsien niitä itsekin. Lähipäivät ovat kriittisiä, koska ne osoittavat kykenevätkö Ukrainan asevoimat johdettuun ja suunnitelmalliseen vastarintaan sekä tappioiden tuottamiseen. Venäläisillä on operaatiossaan hyvä alku, mutta mitä pidemmälle edetään, sen suuremmaksi riskit ylläköistä ja vastahyökkäyksistä avoimiin sivustoihin kasvavat huollon samalla vaikeutuessa. Ukrainalaisten pitäisi kyetä välttämään sitoutumista taisteluihin rajojen ja tulitaukolinjan suunnassa ja saarrostuksiin joutumista, jossa voimat kuluvat venäläisten epäsuoran tulivoiman alla. Omia voimia tulisi säästä liikkuvampaan taisteluun syvyydessä missä pitäisi pyrkiä lähitaisteluun, jossa venäläiset eivät pääsisi hyödyntämään tykistöään, mutta ukrainalaiset voisivat hyödyntää muun muassa länneltä saamaansa panssarintorjunta-aseistusta. Tässä on tietenkin ratkaisevaa se, kykeneekö Ukrainan ilmapuolustus kiistämään Venäjän ilmanherruuden ja estämään rynnäkköilmavoimien ja taisteluhelikopterien vapaan toiminnan.
Siviiliuhrit
Mitä pidemmälle Ukrainan alueelle operaatio etenee sen suuremmiksi kasvaa siviiliuhrien riski. Jo nyt on raportoitu useita tilanteita, joissa venäläisten raskasta tulta on käytetty siviiliasutuksen tuntumassa. Riski sotarikoksiin ja väkivaltaan väestöä vastaan kasvaa myös sitä mukaa, kun alueita jää venäläisten haltuun. Eräiden julkisten lähteiden tietojen mukaan Venäjä olisi tuonut jo ennen hyökkäyksen alkua Donbassin alueelle Wagnerin palkkasotilaita ja tshetshenialaisia joukkoja, jotka molemmat ovat Syyriassa syyllistyneet sotarikoksiin. Donetskin ja Luhanskin ”tasavaltojen” joukot syyllistyivät myös etenkin 2015 taisteluiden aikana sotavankien kiduttamisiin, teloituksiin ja siviilien raiskauksiin. Venäjän asevoimien taistelujoukot ovat todennäköisemmin kurinalaisempia, mutta heillekin on syötetty pitkään propagandaa, jossa ukrainalaisia on demonisoitu ja syytetty muun muassa venäläisten lapsien tappamisesta. Jos sota pitkittyy ja alkaa tulla enemmän tappioita, tämä voi helposti johtaa joukkojen toiminnan raaistumiseen.
Toistaiseksi Venäjä on ilmeisesti pidättäytynyt tarkoituksellisesta iskemisestä siviilikohteisiin, mutta tämäkin voi muuttua. Syyriassa on nähty, että Venäjä ei kaihda siviilikohteiden pommittamista murtaakseen väestön vastarinnan.
