Vuonna 1955 Suomi liittyi Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi. Ja maailmantilanne ohjasi sodasta toipuvan kansakunnan heti rauhanturvatöihin.
Vuonna 1956 tilanne Suezin kanavalla Egyptissä oli kireä. Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasser oli kansallistanut kanavan omistuksen Egyptille, mikä suututti kanavan käytännössä omistaneen Ison-Britannian ja Ranskan. Maat hyökkäsivät Egyptiin yhteistyössä Israelin kanssa. Tämä kuitenkin suututti supervallat Neuvostoliiton ja varsinkin Yhdysvallat.
Yhdysvaltojen presidentti Dwight D. Eisenhower pakotti osapuolet tulitaukoon. YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld alkoi pohtia YK:n joukkojen perustamista. Englanti ja Ranska hyväksyivät päätöksen, jonka mukaan ne vetäytyisivät Suezilta, jos YK lähettäisi joukkonsa paikalle.
Tuolloinen K.A. Fagerholmin hallitus liikoja vatuloinut, kun maailmanjärjestöltä kävi kutsu. Suomen YK-lähettiläs G.A. Gripenberg kysyi 5. marraskuuta Suomen kantaa pääsihteeri Hammarskjöldin tiedusteluun Suomen mahdollisesta osallistumisesta YK-joukkoihin.
Pikavalmistelulla pääesikunnassa syntyivät suunnitelmat suomalaisesta YK-komppaniasta, ja presidentti Urho Kekkonen ja hallitus vahvistivat lopullisesti päätöksen Suomen osallistumisesta päivää ennen kuin hakuilmoitukset julkaistiin lehdissä.
Yli 20 maata ilmoitti halukkuutensa lähettää joukkoja YK:n UNEF-operaatioon. Myös Suomesta etsittiin sotilaita lähetettäväksi Yhdistyneiden Kansakuntien valvontajoukoksi Lähi-itään. Haulla oli todella kiire – hakuaika kesti vain viisi päivää! Poliittisesti olimme sopiva toimija, kuten monissa YK:n yhteyksissä nykyäänkin. Suomi olikin ensimmäinen maa, jonka Egyptin presidentti Nasser hyväksyi osallistuvan operaatioon.
Hakijoita oli lähes 1 800, joista lopullista valintaa varten Helsinkiin kutsuttiin testeihin 299 reserviläistä ja 20 kantahenkilökuntaan kuuluvaa. 28. marraskuuta valinnat oli tehty. Valittujen joukossa oli muun muassa Mannerheim-ristin ritari, kaukopartiomies Paavo Suoranta.
Varustaminen, koulutus ja rokotukset hoidettiin pikavauhtia, ja joulukuun 8. päivänä presidentti Kekkonen tarkasti komppanian Kaartin kasarmin pihalla.
10. joulukuuta 1956 suomalainen vahvennettu 256 miehen vahvuinen komppania lensi viidellä Yhdysvaltojen ilmavoimien Gobemaster-kuljetuskoneella Napoliin, josta matka jatkui kohti Egyptiä. YK:n kutsusta oli kulunut vain viisi viikkoa. Jo 14. joulukuuta suomalaiset rauhanturvaajat olivat Port Saidin kaupungissa englantilais-ranskalaisten ja egyptiläisen vastarintaliikkeen välissä. Suomalaisen rauhanturvaamisen ensiaskeleita oli todistamassa myös operaatiosta myöhemmin historiikin kirjoittanut Jorma Reinimaa.
Silloin ei edes puhuttu rauhanturvaamisesta. Puhuttiin YK:n poliisijoukoista, Suomessa puhuttiin Suezin miehistä, sillä rauhanturvaamisen käsite keksittiin vasta myöhemmin.
Juuri kukaan ei ollut ennen ollut ulkomailla, tai lentänyt lentokoneella. Suurin osa ei myöskään puhunut englantia, ja noin puolilla miehistä oli vain kansakoulututkinto. Sodista ei ollut kauan aikaa, ja mukaan pyrittiinkin ottamaan myös sodan käyneitä. Valtaosa oli kuitenkin 21–25-vuotiaita.
YK:n joukkojen saavuttua englantilaiset ja ranskalaiset vetäytyivät pois, kuten oli sovittu. Pohjoismaiset joukot siirtyivät Siinain niemimaalle muodostamaan aselepovyöhykettä egyptiläisten ja vetäytyvien israelilaisien joukkojen välille. Suomalaiset päätyivät esimerkiksi turistikohteena nykyisin tunnettuun Sharm el-Sheikhiin.
Israelilaisten vetäydyttyä pois Sharm el-Sheikhissä ei ollut siviiliasutusta, joten siellä ei ollut ketään muita kuin suomalaisia ja kourallinen kanadalaisia radiomiehiä. Sieltä suomalaiset siirtyivät Gazaan. Rauhanturvaajien kuuden kuukauden sopimusaika umpeutui, jolloin osa suomalaisista jatkoi sopimusta, osa palasi Suomeen ja Suomesta tuli kuudeksi kuukaudeksi seuraava porukka. Toisen kuusikuukautisen suomalaiset viettivät pääasiassa Gazan alueella.
Operaatio oli erittäin onnistunut, ja Egyptiin saatiin rauha. Israelilaiset palasivat omalle maalleen, ja rauha säilyi Israelin ja Egyptin välillä 10 vuotta. Uusi sota alkoi kuitenkin heti Nasserin käskettyä YK:n joukot pois Egyptin maaperältä.
Suomalaiset osallistuivat YK:n operaatioon vain vuoden ajan. Suezin kanavan rauhanturvaoperaatio oli kuitenkin alkusysäyksen 65-vuotisjuhlavuottaan viettävälle suomalaiselle rauhanturvaamistoiminnalle.
Artikkeli perustuu pääosin Sinibaretti– ja Ruotuväki-lehtien kirjoituksiin vuosien takaa.
