Yksi on taas poissa

Arkistojen kätköistä -sarjassa julkaisemme valittuja paloja vanhasta verkkolehdessämme. Tämä artikkeli on alkujaan julkaistu 27.2.2020.

Tänään 27. joulukuuta Helsingin Sanomissa oli vaatimaton kuolinilmoitus, jonka mukaan 30. syyskuuta 1924 Kuopiossa syntynyt Aarne Kähärä oli kuollut 24. marraskuuta. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaahan Veteraanilehtoon 18. joulukuuta, mutta koska omaiset julkistivat kuoleman ilmoituksen muodossa vasta tänään niin Suomen Sotilaskin tekee vasta nyt niin.

Kuolinilmoituksesta selviää, että Aarne oli veteraani, sitähän siinä ylimpänä oleva tammenlehvä symbolisoi. Sitä ilmoitus ei kerro, että Aarne oli hyvin harvinaislaatuinen veteraani, yksi lajinsa viimeisistä. Hän oli nimittäin niitä, jotka Suomen valtio värväsi SS-miehiksi Saksan palvelukseen keväällä 1941. Vapaaehtoiseksi Aarne pääsi väärentämällä ikänsä ja äitinsä luvan saksalaisille esitettyyn paperiin. Ei kuusitoistavuotias muuten olisi päässyt mukaan ja laskujeni mukaan Aarne oli toiseksi nuorin suomalainen SS-mies.

Sotilaskoulutusta saamattomana Aarnen tie vei suomalaiseen SS-pataljoonaan ja sen yli puoli vuotta kestäneeseen koulutukseen Wienissä, Stralsundissa ja Gross Bornissa. Aarnesta tuli kuorma-auton kuljettaja, moottoroidussa suomalaispataljoonassa lähes joka kymmenes mies ajoi jotakin, olihan jokaisella kivääriryhmälläkin oma kuorma-autonsa.

Sotatie vei Aarnen ensin vuodenvaihteessa 1941-42 hiljaiselle asemasotarintamalle Mius-joen varteen Ukrainaan. Loppukesästä 1942 pataljoona suuntasi Kaukasukselle, jossa se pääsi miltei Grosnyin porteille. Laaja perääntymisliike Stalingradin saarroksiin jäämisen jälkeen talvella 1942-43 vei suomalaispataljoonan rajuihin taisteluihin ja Aarnen sen mukana. Kuorma-auto vaihtui välillä sivuvaunulliseen moottoripyörään, jolla hän vei ampumatarvikkeita etulinjaan ja toi haavoittuneita tovereitaan pois. Sekä kuorma-auto että moottoripyörä ammuttiin Aarnen alta. Aarne ei ollut etulinjan taistelija, mutta hän oli niitä jotka vaaroista välittämättä mahdollistivat taistelun.

Jutun pääkuva: Aarne Kähärä (keskellä) nojaa komppanianpäällikön maastoautoon kahden toverinsa kanssa Ukrainassa keväällä 1943. Huomaa ammuksen reikä auton ovessa.

Kesällä 1943 Aarne kotiutui Saksasta SS-Rottenführerinä, korpraalina, ja jatkoi sotaa JR 1:n riveissä. Sodan päätyttyä Aarne kotiutui hieman myöhemmin kuin muuta ja jatkoi palvelustaan palkkamiehenä kersantin vakanssilla. Pian tuli kuitenkin määräys, että entiset SS-miehet on poistettava mm. puolustusvoimista ja poliisista ja niin Aarne oli työtön. Sama Suomen valtio, joka oli hänet Saksaan lähettänyt veti nyt maton alta. Pelastukseksi tuli kuitenkin Saksassa saatu kuorma-autokortti ja pian Aarne olikin sora-auton ratissa. Kuorma-auto vaihtui Kaukaan tehtaan henkilöautoon kunnes Aarne istahti koulun penkille ja hänestä tuli teknikko. Elämä jatkui autokoulunopettajana ja yrittäjänä, huipentuen tulevien autokoulunopettajien kouluttajana Ammattienedistämislaitoksella. Työuransa viimeiset vuoden Aarne oli AV-teknikkona, eläkkeelle hän jäi 1985.

Tunsin helsinkiläisenä Aarnen joten kuten ja meillä oli yhteisiä ystäviä. Mieleen jäi tavallinen, ehkä vähän hiljainenkin suomalaismies, joka oli sodassa tehnyt oman osansa, mutta saanut siitä toistamiseen sodan jälkeen kärsiä. Viimeisen kerran Suomen valtio osoitti kiittämättömyytensä vuoden 1941 ulkopolitiikkansa pelinappuloille teettämällä Kansallisarkiston johdolla tutkimuksen, jossa väen väkisin yritettiin saada suomalaiset SS-miehet leimattua sotarikollisiksi. Kun se tutkimuksen keinoin epäonnistui turvauduttiin negatiiviseen tiedottamiseen. En olisi suonut Aarnen enää tätä kokevan.

Aarne tuli suurelle yleisölle tunnetuksi Olli Lempisen ja Manu Paajasen kirjan “Pääkallosotilas, SS-vapaaehtoiseksi 16-vuotiaana” kautta vuonna 2015.

Suomalaisia SS-vapaaehtoisia oli noin 1400, joista 256 jäi sille tielleen ja makaa merkitsemättömässä haudassaan lähinnä nykyisessä Ukrainassa. Suomen rintamalla kaatui vielä toista sataa entistä SS-miestä lähinnä kesällä 1944. Nyt Aarnen poismenon jälkeen SS-miehiä on jäljellä enää viisi, vanhimpana Helsingissä asuva Veikko Kasslin, joka täyttää alkuvuodesta 102.

Toivon kevyet mullat Aarnelle, isänmaan puolustajalle ja rakentajalle.

(Teksti: Kari Kuusela)

SS-Rottenführer Aarne Kähärä täydessä sotisovassa keväällä tai kesällä 1943. Huomaan napinlävessä saksalainen toisen luokan sota-ansioristin nauha, ei kovin yleinen kunniamerkki suomalaisella.



Aarne Kähärä Pohjois-Virossa kolmannen SS-panssariarmeijakunnan muistomerkillä. Nordland-rykmentti, jossa Aarne palveli laajeni kesällä 1943 divisioonaksi ja taistelii osana em. armejakuntaan pitkään Virossa. Armeijakunnan henkilöstöstä suurin osa oli muita kuin saksalaisia.


Kähärä naamioidun kuorma-autonsa kanssa Ukrainassa keväällä 1943.


Tilaa Suomen Sotilas (link here)