Arkistojen kätköistä -sarjassa julkaisemme valittuja paloja vanhasta verkkolehdessämme. Tämä artikkeli on alkujaan julkaistu 19.9.2016.
Kreetan toukokuussa 1941 tehtyyn valtaamiseen liitetään yleensä saksalaisten suuret tappiot etenkin laskuvarjojääkärien osalta. Ei aiheetta, mutta todellisuudessa brittien tappiot olivat tuntuvasti suuremmat, mutta jakautuivat eri tavalla. Sangen luotettavan ja tuoreehkon lähteen mukaan kaatuneina itse Kreetalla menetettiin kaatuneina 1 751 miestä, haavoittuneina 1 738 ja sotavankeina 12 254. Nämä siis maavoimien puolella, Royal Navy menetti 1 828 kaatunutta ja 183 haavoittunutta saareen liittyvissä merisotaoperaatioissa, mikä yleensä unohtuu. Miesten menetystä vakavampi oli kolmen risteilijän ja kuuden hävittäjän menetys sekä vielä useamman aluksen vaurioituminen. Kreetalla taistelleiden kreikkalaisten tappioista ei ole kunnollista tietoa saatavilla.
Suuret tappiot
Edellä mainituista brittien maavoimien kaatuneista suurin osa on tänä päivänä haudattu Suda-lahden sotilashautausmaalle, jossa makaa noin 1500 brittiä, uusiseelantilaista ja australialaista. Heistä 776 on tunnistettuja ja 742 tunnistamatonta. Suurin osa on muualta siirrettyjä eli kuten facebookjutussa perjantaina 16.9. esittelemämme saksalaisten Malemen hautausmaankin kohdalla kyse on kokoomahautausmaasta.
Hautausmaa löytyy noin viisi kilometriä Hanian itäpuolelta Suda-lahden pohjukasta. keskustan suunnasta tai muualta lähestyttäessä on seurattava viitoja Sudaan, jossa sitten löytyy ainakin kolmesta kohtaa kyltti ”Suda Bay Military Cemetery”. Turistikartoissa tätäkään hautausmaata ei näytä olevan.
Hautausmaa on anglosaksiseen tyyliin vaikuttaja vihreine nurmikenttineen ja viivasuorissa riveissä olevine valkoisine marmorisine hautakivineen. Alue on vähintään yhtä siisti ja hyvinhoidetun näköinen kuin Malemen vastaava, ihmetellä vain sopii miten istutukset saadaan kestämään Kreetan paahtavassa auringonpaisteessa.
Dominioiden uhri
Suurin osa haudatuista on dominioiden miehiä, australialaisia ja uusiseelantilaisia. Esimerkiksi voi ottaa vaikka Captain (kapteeni) Burnby Hardyn, jonka kivelle Suomen Sotilaan toimittaja hetkeksi pysähtyi. Sama sotilasarvo kuin toimittajalla ja aselajina tykistö taisi olla syynä. Kapteeni Hardy palveli yksikössä 5th Field Regiment, New Zealand Artillery, joka oli kolmipatterinen kenttätykistöpatteristo, perustettu 1940 Uudessa Seelannissa. Patteriston sotatie jatkui Englantiin ja sieltä 1941 Egyptiin, ensimmäisen kerran se oli taisteluissa Kreikassa maalis-huhtikuussa 1941. Mantereelta patteristo evakuoitiin Kreetalle ilman kalustoaan. Kreetalla patteriston vahvuus oli enää 361 miestä ja aseistuksena italialaisia 75 sotasaalistykkejä ilman suuntauslaitteita, joilla se kuitenkin osallistui taisteluihin osana Malemen suunnalla olevaa uusiseelantilaista prikaatia. Patteristo lähes tuhoutui Kreetalla, sen miehistä 2/3 kaatui tai haavoittui, loput evakuoitiin Egyptiin.
Vaan ei evakuoitu kapteeni Hardya, joka menehtyi 1. kesäkuuta 1941 ja haudattiin ensin Khora Sfakioniin, joka oli tuolloin pieni kalastajakylä ja -satama saaren etelärannikolla. Sen kautta kulki suurin osa brittien evakuointikuljetuksista toukokuun lopulla. Viimeinen kuljetus lähti juuri 1.6. aamuyöstä, jonka jälkeen jäljelle jääneet alkoivat antautua lähituntumaan tulleille saksalaisille vuoristojääkäreille. Mikä lie iskenyt tässä vaiheessa kapteeni Hardyyn, oliko hän jo ehkä aikaisemmin haavoittunut ja nyt tuli loppu? Taisteluita ei enää käyty, mutta Luftwaffe pommitti vielä evakuointisatamaa tietämättä antautumisesta. 30-vuotiaalta Hardylta jäi kotimaahan Wellington Cityyn vaimo. Hardy siirrettiin nykyiseen hautaansa sodan jälkeen syyskuussa 1945.
Laskuvarjojääkärimuistomerkki
Kreetalla on hyvin vähän saksalaisia muistomerkkejä muistuttamassa toukokuun 1941 tapahtumista, kirjoittajan tiedossa on vain kaksi Malemen sotilashautausmaan lisäksi. Merkittävin ja ilmeisesti tunnetuin on Hanian länsilaidalla oleva muistomerkki, joka pystytettiin kesällä 1941 Luftlande-Sturmregimentin toisen pataljoonan taisteluiden ja kaatuneiden muistoksi. Yllättäen tämä sangen suurikokoinen ja aikanaan hyvin näyttäväkin muistomerkki on säilynyt tähän päivään asti, joskin muutoksia ja kolhujakin kärsineenä. Selkeänä saavutettavissa olevana ja ainoana laatuaan muistomerkkiä pidetään tätä nykyä yleensä saksalaisten laskuvarjojääkärien tekoja kunnioittavana ja nytkin lehden toimittajan käydessä sen juurella oli muutama kukkalaite.
Muistomerkin sijaintia ei ole kartoissa eikä sitä ole mitenkään opastettu. Parhaiten se löytyy lähestymällä Haniaa lännestä Plataniaksen suunnasta ns. vanhaa tietä. Kun on ohitettu oikealle menevä Galataksen tien risteys ja vasemmalla Agii Apostolin ranta niin on syytä herkistyä. Kun vasemmalla on ehkä kilometrin päässä noista vihreävoittoisilla väreillä koristeltu bensa-asema on muistomerkki oikealla. Sitä on vaikea huomata tieltä ellei käytössä ole kuljettajan lisäksi pari muuta silmäparia, joiden huomio voi kiinnittyä muuhunkin kuin kreetalaiseen kaoottiseen liikenteeseen. Ohessa on kuva jonka perusteella paikan voinee tunnistaa mm. mainoskylteistä.
Muistomerkki on jäänyt erittäin pahasti rakennusten keskelle. Ensimmäisen kerran kun kirjoittaja kävi paikalla joskus 90-luvulla se oli kohtuullisen hyvin saavutettavissa, mutta 2000-luvun alussa seuraavalla käynnillä ilmeni että joku oli rakentanut autokatoksensa niin, että muistomerkille rinteeseen oli hankala päästä. Lisäksi paikalla oloi vihainen koira, jonka ketju onneksi oli sen verran lyhyt että se ei ihan ylettynyt kävijään. Kuuleman mukaan paikan vuokrasopimus umpeutui 2001 ja samana vuonna muistomerkissä ollut dominoiva, ilmeisesti betoninen kotka vaurioitui myrskyssä ja poistettiin. Seuraavana vuonna oli vuorossa muistomerkin marmorilaatan osittainen rikkominen ja maalilla sotkeminen. Vihdoin 2006 oli olemassa jo suunnitelma, että pahasti sumppuun jäänyt muistomerkki kokonaan poistetaan, kunnes selvisi, että Hanian kaupunki oli jo 1998 säätänyt ao. kohdan puistoalueeksi mikä tarjosi jonkinmoista suojaa muistomerkille. Nyt ennen tätä kirjoitusta tehty käynti osoitti, että alue on siistiytynyt, muistomerkille menevät portaat on osin korjattu, puustoa karsittu eikä läheisen omakotitalon asujaimisto näyttänyt välittävän Suomen Sotilaan upseeripartiosta, joka muistomerkillä vieraili. Eräs kuultu juttu on, että muistomerkille pääsystä ja sen olemassaolosta maksetaan maanomistajalle. Maksaja ei ole tietenkään ole Saksan valtio, joka moista fasistista muistomerkkiä ei voi suojella vaan yksityiset tahot. Hanian kaupungin johto näyttää suhtautuvan muistomerkkiin positiivisesti, mikä luvannee hyvää sen säilymiselle.
Pistä Googleen ”Fallschirmjägerdenkmal” niin löydät runsaasti kuvia aiheesta ja linkkejä saksalaisiin nettisivuihin, joissa asiaa käsitellään.
(Teksti: Kari Kuusela)
