Kahdeksankymmentä vuotta sitten 26. heinäkuuta 1941 käytiin Bengstkärin taistelu, jossa taisteltiin ao. saarella olevan majakan omistuksesta Hangon tukikohdasta tulleiden puna-armeijalaisten kanssa.
Talvisodan rauhan perusteella Hangossa oli vahva neuvostoarmeijan tukikohta, joka jatkosodan alkaessa eristettiin ja alueella oli asemasota. Välirauhan aikana Hankonimen poikki oli rakennettu linnoituslinja, Harpaskogslinjen, ja tukikohdan eristämien sitoi noin jalkaväkidivisioonan merivoimien alaisuudessa.
Bengtskär kuului jatkosodassa Hangon rintaman Hiittisten lohkoon ja oli sen uloin etuvartio etelässä. Majakan tornista oli näkymä Hankoon ja Suomenlahden suulle ja sieltä voitiin johtaa sekä rannikkotykistön että laivaston tulta. Hiittisten lohkon tärkeimmät patterit sijaitsivat Örössä ja Granholmenissa,jotka sijaitsevat noin 10 kilometriä luoteeseen ja pohjoiseen Bengtskäristä.
Bengstkär ja siitä 10 kilometriä itään oleva Morgonlandetin saari olivat Hankon tukikohdan kannalta kiusallisia ja venäläiset päättivät eliminoida ne. Heinäkuun 16. päivänä iskuryhmä nousi maihin Morgonlandetinssa ja otti vangiksi siellä olleen kuuden miehen ryhmän. Kuulusteluissa saatiin selville, että myös Bengtskärissä oli sijoitettuna kuuden miehen vartio.
Bengtskärin vartioryhmää oli kuitenkin vahvistettu 23. heinäkuuta luutnantti Fred Lutherin johtamalla 26 miehellä Morgonlandetin hyökkäyksen jälkeen, Joukolla oli normaalin käsiaseistuksen lisäksi 20 mm Madsen-konetykki.
Jutun pääkuva: Bengtskärin majakkasaari 25 km Hangosta etelään. Saari on käytännössä pelkkä kalliota ja nykyisin matkailukohde. Majakka valmistui 1906 ja tornin korkeus on 46 metriä.
Yön hämärässä 26. heinäkuuta Hangosta kolmella suurella vartiomoottoriveneellä lähtenyt 30 miehen iskujoukko ja räjäytysryhmä saivat saaren melko helposti haltuunsa klo yhden aikaan yöllä alkaneella yllätyksellä, mutta itse majakkarakennus osoittautui kovemmaksi palaksi puolustajien sitkeyden takia. Rakennuksen eteläpuolella olevan terassin kohdalla majakalta heitetty kasapanos tosin surmasi tai haavoitti kymmenkuntaa venäläistä, joukossa operaatiota johtanut luutnantti P. V. Kurilov ja kakkosmies, vanhempi politrukki A. I Rumjantsev. Venäläiset pääsivät kuitenkin majakkarakennuksen pohjakerrokseen ja puolustajat vetäytyivät ylemmäs torjuen hyökkääjiä käsiasein ja käsikranaatein.
Puolustajien tilanne huononi kun luutnantti Luther haavoittui toisen kerran, toimintakykyisiä miehiä oli enää 15 sekä ampumatarvikkeet alkoivat käydä vähiin.
Puolustajilla oli koko ajan radioyhteys Hiittisten Lohkoon ja sen kautta sekä Örön että Granholman linnakkeisiin, joiden tulta luutnantti Luther pystyi johtamaan Bengtskäriin, lopulta pyytäen ampumaan majakkaa. Monimutkainen yhteys ei kuitenkaan mahdollistanut tulenjohtoa kunnolla korjauskomentojen mennessä perille hitaasti.
Apua saarelle saatiin hälytettyä vain minuutteja hyökkäyksen havaitsemisen jälkeen. Jo kello neljältä yöllä kolme suomalaista Fokkeria tulitti saarella olevia venäläisiä ja Osasto Auvinen eli tykkiveneet Uusimaa ja Hämeenmaa sekä Vartiomoottorivene 1 saapuivat alueelle kello 3.40, jolloin neuvostoalusten mahdollisuudet tuoda lisäjoukkoja saarelle tai evakuoida siellä olevat käytännössä menivät. Myös panssarilaivat Väinämöinen ja Ilmarinen siirrettiin lähemmäs Bengtskäriä.
Kello 5.30 saareen saatiin VMV 13:sta 12 miestä, puolta tuntia myöhemmin Örön linnakkeelta tulleet 23 miestä ja Rosalasta 60 miestä raivaajilla ja moottoriveneillä. Hyökkääjien tilanne muuttui tukalaksi mutta he eivät antautuneet kuin vasta haavoituttuaan. Saaren puhdistaminen jatkui aina iltaan asti. Paikalle tuli aamupäivän aikana vielä kolme suomalaista VMV-venettä.
Taistelua seuraavana päivänä venäläiset MBR-lentoveneet pommittivat saarta, jolloin majakkarakennus vaurioitui ja suomalaisia kaatui 11 ja haavoittui pahoin 18 miestä.
Taistelu ei ollut miesmäärällä mitattuna suuren suuri, mutta ilmeisen kova. Suomalaiset kärsivät 32 kaatuneen ja 45 haavoittuneen tappiot, venäläisten tappioista on esitetty erilaisia lukuja. Heidän kaatuneitaan löytyi saaresta 36, antautuneita oli 28. Aluksilla kaatui tai haavoittui lisää miehiä ja saarelta lienee ruumitta työnnetty mereenkin. Arviot päätyvät usein venäläisten sadan miehen tappioihin.
(Teksti: Kari Kuusela)
