EU on jälleen asettanut uusia pakotteita Venäjää vastaan. USA ja EU ovat olleet ajautumassa varsin eri kurssille pakotteissa. USA on varsin tasaisesti maaliskuusta asti kiristänyt linjaa, vaikka konfliktissa oli pieniä rauhoittumisen merkkejä toukokuussa. EU-maita on huolettanut pakotteiden vaikutus niiden omaan talouteen. Nyt ollaan saavuttamassa pistettä, jossa EU:nkin sisällä on pakko tehdä tiukempia päätöksiä. Tämä tulee myös jakamaan EU-maita entistä selvemmin.
Monella EU-maalla tuntuu olevan omat huolensa pakotteiden suhteen: Britannialla kärsii finanssisektori, Ranskalla on asekauppansa, Saksalla energiariippuvuus ja Suomella idänvienti. Samaan aikaan tiedämme, että kokonaisuudessa Venäjä on EU:lle saman kokoluokan kauppakumppani kuin Sveitsi, eli ei kuitenkaan korvaamattoman kokoinen. Ongelma on enemmän EU:n talouden kokonaisongelmat ja Venäjän epätasainen merkitys talouden eri sektoreille ja jäsenmaille.
Mutta kyse ei ole vain taloudellisesta päätöksessä. Päätöksenteossa näkyy myös poliittiset asemat. Britannia on nyt selvästi kiristänyt linjaansa ja pääministeri Cameron on myös ilmoittanut, että hän on valmis tekemään taloudellisia uhrauksia siitä, että toimitaan määrätietoisesti. Tällä Britannia tietyllä tavalla korostaa asemaansa Euroopan ja USA:n välissä, missä se ehkä muutenkin haluaisi olla. Amerikkalaista ajattelua ohjaa aina myös poliittinen idealismi ja taistelu pahaa vastaan. Baltian maat ja Puola todella tuntevat Venäjän historian ja uhan, ja ne ovat valmiita tiukkaan linjaan, koska tietävät että hinta Venäjän pääsemisestä valloilleen on heille mittaamattoman kallis. Suomessa on sitten puolestaan tulleet nopeasti esiin perinteiset suomettumisen ajan näkemykset, joissa on vedottu Suomen erityisasemaan Venäjän rajanaapurina, kahdenvälisen kaupan uhat ja mahdollisuudet sekä poliittinen haluttomuus ottaa kantaa Venäjän tekemisiin. Ja Ruotsi jatkaa tietynlaista perinteistä liberaalin ajattelijan linjaa, jossa se kuitenkin uskaltaa ottaa kantaa voimakkaammin kuin moni muu Euroopan maa. Etenkin nyt Malaysian Airlinesin koneen alasampumisen jälkeen Hollannin tilanne on mielenkiintoinen; lähes 200 hollantilaista kuoli lentoturmassa, hollantilainen Shell on yksi suurimpia ulkomaisia investoijia Venäjällä ja maiden taloussuhteet ovat olleet vahvat.
Paljon on keskusteltu myös talouspakotteiden vaikutuksesta. Osan mielestä ne ovat täysin kosmeettista toimintaa, ja ne eivät vaikuta Putinin päätöksiin. Osan mielestä maailmassa ei ole koskaan pelkillä talouspakotteilla muutettu minkään maan politiikkaa. Samaan aikaan voi kuitenkin yksinkertaistaen sanoa, että kanssakäymisessä on kolme astetta: 1) normaali kanssakäyminen, 2) talouspakotteet (laajasti ottaen sisältäen myös esimerkiksi investoinnit ja matkustamisen rajoitukset), tai 3) sota. Toki varsinainen sota on saanut uusia muotoja esimerkiksi epälineaariksi kutsuttu sodankäynti (kuten Venäjä Ukrainassa) ja kyberhyökkäysten käyttö. Kuitenkin talouspakotteet ja vastaavat ovat keskeisiä voimakeinoja kansainvälisessä politiikassa.
Venäjän talous on hyvin raaka-aine- ja energiavientiriippuvainen, ja korkeamman jalostusarvon toiminta siellä ei ole juurikaan kehittynyt. Karkeasti tämä tarkoittaa Euroopan osalta seuraavia asioita: 1) energian tuonti on tärkeää monelle Euroopan maalle ja Venäjän tuotanto vaikuttaa energian hintaan, 2) Venäjä tarvitsee investointitavaroita tuotantoonsa, 3) Venäjällä on erittäin varakkaiden ihmisten luokka (jonka raha tulee paljon alku- ja energiatuotannosta) joka sijoittaa maailmalla ja ostaa luksustuotteita, 4) keskiluokka on jonkin verran kasvanut ja sen matkailu ja ostokset näkyvät erityisesti rajamaiden taloudessa, ja 5) suurin osa liiketoiminnasta on suoraan ja epäsuoraan valtion ja Putinin voimakkaan vaikutuksen alaisena.
Näistä asioista ensimmäinen, eli energian hinta ja saatavuus vaikuttaa isoon osaan Eurooppaa ja maailmaa. On arvioitu, että öljyn hinta voisi nousta yli 150 dollariin per barreli, jos Venäjän tuotanto olisi poissa maailmanmarkkinoilta. Tätä väitettä on vaikea kommentoida, sillä markkinat ovat yleensä puuttuvan tuotannon pystyneet korvaamaan hyvin. Muutenkin öljy on helpompi korvata kuin maakaasu, jolla etenkin itäisemmässä Euroopassa ja Saksassa on iso merkitys. Investointituotteiden viennillä on kohtuullinen merkitys useammassa Euroopan maassa. Erikseen kannattaa mainita ainakin Saksa ja Suomi, joiden viennissä investointituotteilla on iso merkitys. Erittäin varakkailla venäläisillä sijoitusyhtiöillä on puolestaan tärkeä vaikutus erityisesti Lontoosta, niin sijoitusmarkkinoilla kuin vaikkapa luksusasunnoissa, taidekaupassa ja luksusbrändien myynnissä. Keskiluokan matkailu ja ostosmatkat näkyvät esimerkiksi Suomessa, Baltiassa, Saksassa ja Puolassa.
Pakotteet on nyt kohdistettu lähinnä Putinin lähipiirin liikemiehiin. Ajatuksen taustalla on, että tätä kautta saadaan heitä painostamaan Putinia ja poliittista eliittiä muuttamaan politiikkaa. Osan mielestä tämä ei ole toimiva tapa. Nämä arvostelijat eivät usko, että taloudellinen eliitti kykenisi vaikuttamaan Putiniin, vaan vaikutussuhde on päinvastainen: Putin sanelee heille, mitä saa tehdä ja mitä ei. On kuitenkin hyvä huomata, että suuri osa tästä talouseliitistä on siirtänyt ison osan varoistaan Venäjän ulkopuolelle, heidän lapsensa opiskelevat ulkomailla ja osa hankkinut kansalaisuudenkin muualta. Tämä kertoo siitä, että he ovat halunneet siirtää omaisuutensa ja perheensä suojaan Venäjältä. Toisaalta tässä tilanteessa he voivat menettää myös omaisuutensa lännessä.
On aika turha keskustella siitä, onko pakotteet oikein tai väärin, riittäviä tai ei, jos ei keskustella konkreettisesti muista vaihtoehdoista. Talouspakotteiden vaihtoehdot, kuten aiemmin totesin, ovat täysin normaali kanssakäyminen tai sota. Sotaanlähdön kynnys on luonnollisesti korkea ja lähinnä kyseeseen voisi tulla Ukrainan sotilaallinen tukeminen. USA:ssa on ollut jo esityksiä aseavusta tai esimerkiksi rajoitetuista ilmaiskuista separatistien alueille. Tuntuu myös varsin mahdottomalta ajatukselta, että normaaleja suhteita Venäjään jatkettaisiin täysin entisiin malliin. Kun ajattelee näitä vaihtoehtoja, talouspakotteiden kiristäminen tuntuu poliittisesti todennäköisimmältä vaihtoehdolta. ja samalla sellaiselta, jossa on vielä paljon mahdollisuuksia ennen aseellista puuttumista. EU:n osalta voi myös sanoa, että se on sotilaallisesti toimintakyvytön.
Asiaan liittyy myös Euroopan omat haasteet, kuten 1) Eurooppa on riippuvainen tuontienergiasta, 2) monen Euroopan maan taloudessa on vaikeuksia ja etenkin haasteita pärjätä USA:n ja Aasian kanssa kilpailussa ja 3) Eurooppa ei globaalisti ole kyennyt houkuttelemaan sijoituksia. Kaikkiin näihin Venäjän kauppa on tuonut jonkin verran helpostusta, mutta voidaan hyvällä syyllä kysyä, onko Venäjän varaan laskeminen kuitenkaan kestävä ratkaisu, vaikka suhde olisikin normaali. Suomi on hyvä esimerkki siitä miten aikoinaan heikosti markkinaehtoiseen Neuvostokauppaan luottaminen teki monista talouden osa-alueista ja yrityksistä kilpailukyvyttömiä länsimarkkinoilla. Jotta Eurooppa pärjää pidemmällä aikavälillä sen on tultava kilpailukyiseksi juuri Aasian ja USA:n kanssa. Venäjän kauppa voi auttaa, mutta väärällä tavalla siihen luottaminen voi myös lamauttaa muuta kehitystä.
Jos siis talouspakotteet ovat nyt se keino, jolla halutaan vaikuttaa tilanteeseen, pitäisi löytää sellaiset pakotteet, jotka oikeasti vaikuttavat (sitten on toinen kysymys, miten Venäjä reagoi ja mitä siellä tapahtuu sisäisesti). Näitä voisivat olla 1) energiantuonnin voimakasta supistaminen tai lopettaminen, 2) investointeihin ja lainoihin liittyvät rajoitukset, 3) finanssiyhteyksien ja –transaktioiden rajoittaminen, 4) teknologian vientirajoitukset, etenkin sellaiset joilla on vaikutusta energia- ja raaka-ainesektoreihin, sekä 5) aseteollisuuteen ja siihen liityvät rajoitukset. USA aloitti jo tämän suuntaisia toimia, kun se laittoi sanktiolistalle esimerkiksi Rosneft ja Novatek yhtiöt.
Finanssi- ja investointirajoituksissa erityisesti Britannialla ja Lontoolla on keskeinen rooli, rajoitukset Lontoossa voivat vakavasti haitata venäläisten yritysten toimia ja investointi- ja lainoitusmahdollisuuksia. Myöskään ei pidä väheksyä normaalien finanssitransaktioiden (kuten vaikka luottokorttien käyttö ja pankkisiirrot) vaikutusta. Näillä alueilla USA on osana terrorismin vastaista taistelua luonut paljon voimakkaita työkaluja käyttöönsä ja voi varsin helposti lamauttaa valittujen toimijoiden mahdollisuuksia tehdä mitään finanssitransaktioita.
Vaikka Euroopan mailla on erilaiset mahdollisuudet vaikuttaa Venäjään talouspakotteilla, oleellista niiden kannalta olisi kuitenkin poliittinen yksimielisyys. Jos jokainen Euroopan maa alkaa vaatia omia poikkeuksiaan ja tai kiertää pakotteita oman edun nimissä, se syö pakotteiden uskottavuuden ja vaikutuksen. Samalla voi sanoa, että on turha haaveilla yhtenäisestä eurooppalaisesta ulkopolitiikasta tai jopa eurooppalaisemmasta puolustuksesta, jos tätä asiaa ei kyetä yhdessä sopimaan. Tiettyä vertailukohtaa nykytilanteeseen tuo tapahtumat entisen Jugoslavian alueella ja erityisesti toimet, joilla Serbian toiminta laitettiin aisoihin. Serbia oli kuitenkin paljon pienempi niin taloudellisesti kuin sotilaallisesti, joten se oli helpompi kysymys niin taloudellisesti kuin poliittisesti. Se osoitti, että tarvittiin hyvin määrätietoisia toimia ja silloinkin USA:lla ja Britannialla oli iso rooli niiden toimeenpanossa. Suuressa osassa Eurooppaa asiat jäävät vielä helposti enemmän mielipiteiden esittämiseksi kuin todellisiksi toimiksi, varsinkin jos näihin liittyy omaa riskiä.
Samaan aikaan oleellista olisi edistää tilanteen normalisoitumista Ukrainassa. Ukrainan talous on kurjassa kunnossa. Kaikki keinot, joilla voidaan tukea Ukrainan talouden kehitystä parempaan, ja siihen, että Ukraina voi saada paremmat edellytykset stabiloida olojaan, ovat tärkeitä. Wall Street Journalissa arvioitiin muutama päivä sitten, että Puolan ja Ukrainan kehityksen eroavaisuudet ovat yksi tekijä joka on konkreettisesti pelottanut Putinia. Nuo maat ovat kulkeneet niin taloudessa kuin ulkopolitiikassa hyvin eri suuntiin viimeiset 20 vuotta. Samalla Puola on voinut itsenäistyä Venäjän vaikutuksesta täysin, toisin kuin Ukraina. Venäjää voi pelottaa Ukrainan talouden nousu omille jaloilleen, mutta se on välttämätön ehto normaalille ja demokraattiselle Ukrainalle. Ukrainassa on on paljon potentiaalia ja myös osaamista, esimerkiksi ohjelmistoteknologian alalla, mutta sen hyödyntäminen on ollut heikkoa koko itsenäisyyden ajan.
Emme voi varmasti sanoa, voidaanko talouspakotteilla vaikuttaa Venäjän toimintaan tai mitkä ovat ne keinot, jolla Venäjä saattaisiin kunnioittamaan kansainvälisiä sopimuksia ja pelisääntöjä. Tällä hetkellä länsimaissa on kuitenkin entistä selvemmin herätty siihen, että jotain on pakko tehdä ja talouspakotteet ovat listalla ennen sotilaallisen toimia. Talouspakotteilla voidaan jollain tavalla vaikuttaa Venäjään, jos valitaan tarpeeksi järeät keinot. Tällaiset keinot vaativat aina uskallusta ja niiden hintaa ei voi verrata tilanteeseen, jossa kaikki oli suhteellisen hyvin Venäjän kanssa. Hinta pitää suhteuttaa siihen, mitä voi tapahtua, jos kehitystä ei pysäytetä ajoissa. Ei ole myöskään realistista odottaa, että pakotteet vaikuttavat hetkessä. Niiden vaikutus on usein myös epäsuora sisäpolitiikan kautta.
Iso osa Putinin suosiosta on tullut Venäjän kunnian ja talouden kohottamisesta ja jos talous lähtee kurjistumaan, se vaikuttaa ennemmin tai myöhemmin hänen asemaansa. Samalla pitää muistaa, että talouden ahdinko on ajanut hallitsijoita historiassa hyvin erilaisiin suuntiin, osa on nöyrtynyt mutta osa tullut aggressiivisemmaksi. Yleensä lopulta aina talouden ahdinko vie hallitsijalta vallan. Euroopan tulee kuitenkin muistaa, että maanosan tulevaisuuden todellinen menestys ratkaistaan muilla tekijöillä kuin halvalla venäläisellä energialla tai myymällä perusteollisuuden koneita tai luksuslaukkuja venäläisille. On myös naiivia sanoa, ettei taloudella ja talouspakotteilla olisi vaikutusta. Taloudella oli iso vaikutus koko Ukrainan kriisin syntyyn, Venäjällä on jo ennestään vaikea taloustilanne, ja sen kehityksellä on varmasti vaikutusta siihen, mitä tulevaisuudessa tapahtuu
