Venäjän aloitettua suurhyökkäyksen Ukrainaan ovat ulkomaiset yritykset kilvan poistuneet itänaapuristamme: toiset pakotteiden, toiset julkisen paineen ja kolmannet näiden yhdistelmän sekä yleisesti äärimmäisen epävarmaksi käyneen liiketoimintaympäristön vuoksi.
Suomessa suurta huomiota kiinnitettiin Nokian renkaiden tekemisiin, mutta hiljattain esiin nousi myös kansallisen ikonin asemaan päässyt, matkapuhelin- ja verkkoliiketoiminnassa kannuksensa hankkinut Nokia. New York Timesin artikkelin mukaan yhtiöllä on nimittäin ollut merkittävä rooli Venäjän sisäisen valvontakoneiston mahdollistajana.
Ukrainan sodan leimahdettua suureen liekkiinsä on Suomi kokenut valtavan henkisen muutoksen, jonka päässä näyttäisi häämöttävän muodollisesti vahvistettu sotilaallinen liittoutuminen länsivaltojen kanssa – toisin sanoen liittyminen Natoon.
Kun Putin riisui naamionsa, myös suomalaisten asenteet ja arviot tiputtavat menneen ajan kuvatukset jalustaltaan.
Halosen–Tuomiojan ulkopoliittinen linja, maanpuolustuskykyä sekä tiedustelua heikentäneet toimet ja jo kylmän sodan ajalta periytyvät itäyhteydet ovat olleet voimakkaan tarkastelun kohteena.
Tähän liittyvät myös Suomen kansalaisuuden saaneiden oligarkkien asettuminen maahamme ja heidän harjoittamansa bisnekset.
(Lue artikkelimme ns. Stasi-listasta ja siihen liittyvistä kysymyksistä)
(Lue artikkelimme neuvostoperäisestä rahanpesusta Suomessa)
Yksi kuvatus, jonka rooli tulee väistämättä uudelleenarvioida, on Nokia.
Yhtiöllä on voimakkaat sidokset Suomen poliittiseen eliittiin, mutta aivan erityisesti keskustaan.
Suomen Sotilaan saamat tiedot viittaavat siihen, että yrityksen pitkäaikainen pääjohtaja Jorma Ollila käytti 2000-luvulla arvovaltaansa Nato-keskustelun hiljentämiseksi sekä presidentti Tarja Halosen suojelemiseksi hänen ulkopoliittista linjaansa koskevalta kritiikiltä.
Kysymykset eivät kuitenkaan lopu tähän.
Nokia oli yksi niistä yrityksistä, jotka hyötyivät kaikista eniten Suomen kuulumisesta läntiseen COCOM-teknologiaembargoon, mutta joka kävi myös runsaasti kauppaa itäblokin kanssa.
Puolan tiedustelupalvelun arkistot paljastavat Nokian idänkaupan pitkäaikaisen johtajan, Venäjän Kaupan Killan kunniapuheenjohtajan ja Puolan kunniakonsulina toimivan Stefan Widomskin toimittaneen jo uransa alkuaikoina Neuvostoliittoon vientikiellon alaisia korkeataajuusfilttereitä. Kyse on saman kategorian tuotteista kuin Esko Ahon oppipoikana pidetyn Juha Sipilän yrityksen valmistamat komponentit, joilla jälkimmäinen Nokian alihankkijana toimiessaan vaurastui.
Widomski oli itäyhteydestään huolimatta Suojelupoliisin vastavakoilun päällikkönä toimineen Hannu Moilasen läheinen ystävä. Itä-Saksassa opiskellut Moilanen päätyi tehtäväänsä hyvin kyseenalaisella pätevyydellä, mutta asiaan saattoi vaikuttaa hänen läheinen sukulaissuhteensa pitkäaikaisen keskustapoliitikko Keijo Korhosen kanssa.
Sberbankin hallituspestistään kovaa kritiikkiä kerännyt Esko Aho puolestaan toimi pääministerikautensa jälkeen Nokian yhteiskuntasuhteista vastaavana johtajana. Ahon yhteydet itätiedusteluun alkoivat viimeistään hänen nuorisopoliitikkokaudellaan, jolloin kommunisti Jaakko Laakso – Supon johtaja Seppo Tiitisen yhteistyökumppani – esitteli tulevaisuuden lupauksen tiedustelukontaktilleen Anatoli Vasinille.
Tutkivia journalisteja luulisi kiinnostavan myös Ahon sekä FSB:n suojeluksessa Venäjällä kasinobisneksensä kukoistukseen nostaneen Pekka Salmen välinen suhde. Jälkimmäinen on elämäkerrassaan avoimesti väittänyt Suomen entisen pääministerin kärsineen peliongelmista. Sittemmin on kerrottu maksajaa Ahon peliveloille etsityn aina Nuorisosäätiötä myöten.
Salmi ei kuitenkaan aloittanut uraansa tyhjästä, vaan entinen korttihuijari sai jo neuvostoaikana niin Suomen kuin itänaapurin johdolta erikoisluvan kasinon perustamiseksi Helsingin ja Tallinnan väliä liikennöineelle M/S Georg Ots -laivalle. Miehen kelpoisuuden takasivat niin poliisijohto kuin entinen kauppa- ja teollisuusministeri, Urho Kekkosen luottohenkilöksi tiedetty Olavi J. Mattila.
Neuvostoliiton puolelta kasinon perustamisen motiivina lienee ollut länsivaluutan saaminen maahan, mutta on huomattava, että 1980-90 -lukujen vaihteessa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen sekä tiedusteluelinten varainsiirto-operaatiot ja jälkisosialistisen kleptokratian muodostuminen olivat jo täydessä vauhdissa.
Näitä varoja Putinin Venäjä käyttää nyt länsimaisten poliitikkojen lahjomiseen, informaatiokampanjoihin, salamurhiin ja sotimiseen Ukrainassa.
Otsikkokuva: Nokian tunnus (Jeff Keyzer – https://www.flickr.com/photos/mightyohm/32358948646, CC BY-SA 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=64850956)
