Koulutuksen sudenkuoppia
Sotatoimet hyytyvät, kun varusmiehet tai nuoret sopimussotilaat eivät halua taistella. Mehän olemme nähneet tämän Euroopassa aikaisemminkin: Slovenian kymmenen päivän sota vuonna 1991. Slovenia ilmoitti yksipuolisesta itsenäistymisestään, jolloin vielä silloin olemassa ollut keskusvalta Jugoslavia lähetti armeijan palauttamaan järjestyksen. Tästä ei tullut yhtään mitään ja aivan liian pienet sotajoukot juuttuivat paikalleen. Lyhyen pattitilanteen jälkeen hyökkääjä (tai miehittäjä) teki oikeat johtopäätökset ja joukot vetäytyivät. Taustalla vaikutti suuresti se, että sotimisen kannalta tärkeät huoltoreitit kulkivat keskusvalta Serbiasta räjähdysalttiin Kroatian läpi. Taistelut puhkesivatkin seuraavana vuonna sitten siellä.
Tästä pääteltiin virheellisesti, että valtioiden väliset sodat Euroopassa ovat ohi, sillä nykyajan valistuneet sotilaat eivät enää suostu hyökkäämään vieraisiin maihin. Tällaiseen ennenaikaiseen tulkintaan vaikutti varmasti Francis Fukuyaman juuri ilmestynyt klassikkokirja Historian loppu. Sen mukaan kaikki maat muuttuvat pian läntisiksi demokratioiksi ja ”historia loppuu”. Nyt tiedämme valitettavan hyvin, ettei se näin mennyt.
Näemme kuvissa ja videoilla hylättyjen sotilasajoneuvojen rivistöjä, joita puolustajat ovat tuhonneet tai jopa paikalliset maanviljelijät vieneet pois ”evakuointivaununaan” tehokas traktori. Mistä tämä sitten kertoo? Huonosta koulutustasosta ainakin. Maa, jossa kukaan ei ota rokotuksia on tuskin säästynyt koronalta meitä paremmin. Kulkutaudin vaikutus koulutukseen on ihan ilmeinen, kun meilläkin annetaan opetusta ”tuvalliselle varusmiehiä kerrallaan”. Lisäksi Venäjän joukot on viety telttailemaan kenttäolosuhteisin jo puoli vuotta sitten. On aivan selvää, ettei kunnollista koulutusta ole kyetty antamaan. Ukrainan taisteluvideoissa näkyy, kuinka perustaistelumenetelmiä ei lainkaan hallita tai sitten niitä ei olekaan.
Yksi asia on nykyajan kaupunkilaisnuorten tekninen osaaminen tai sen puute. Tämä näkyy Suomessakin. Vaikka nuoremme ovat huomattavasti osaavampia ja monin tavoin fiksumpia kuin vanhempansa – isovanhemmista puhumattakaan – on omissakin harjoituksessamme toimittaja törmännyt hyytyneen generaattorin ympärillä ihmettelevään neljään varusmieheen. Ilmeinen syy ei ollut juolahtanut kenenkään mieleen.
Venäjän maaseudulla osataan vielä kone- ja moottoritekniikka, mutta miten lienee kaupunkien laita? Sieltähän sotilaat suurelta osin tulevat. Polttoaineen loputtua ovat ajoneuvojen akut äkkiä tyhjät turhissa starttiyrityksissä. Sen jälkeen käynnistäminen onkin paljon vaikeampaa. Eivätkä nykyvaunut enää kykene käyttämään aseitaan veivisuuntauksella tukien puolustusta talvisodan mottien tapaan.
Rauhanajan sotaharjoituksissa on aina kouluttajia lähellä. Joukon toiminnan pitäisi miellyttää harjoitusta seuraavia korkeita esimiehiä. Tämä vaikuttaa paitsi joukon, myös sen kouluttajien arvosteluihin; joskus ylenemisiinkin. Sen vuoksi toiminta usein tapahtuu enemmän tai vähemmän ”kantahenkilökuntavetoisesti”. Arkistot kertovat tämän olleen menneinä vuosikymmeninä vitsaus meidänkin puolustusvoimissamme. Toimituksen omien havaintojen mukaan ei tältä ilmiöltä ole vieläkään ihan täysin vältytty.
On meillä kuitenkin joskus osattu jotain ennakoida oikein. Vai mitä mieltä lukijat ovat vuoden 2019 pääsotaharjoituksen tiedottamisesta? Bussilastillinen mediaa lensi ensin kahdella kopterilla puunlatvoja viistäen taktista lentoa etulinjaan. Siellä seurattiin rajajoukkojen tuliylläkköä, josta joku oli kuvannut oheisen videon. Taiston tauottua oli mahdollisuus haastatella sekä hyökkääjiä että epäonnistuneita puolustajia. He eivät tienneet ylläköstä etukäteen ja olivat AUK-oppilaita, eli koulutus oli pahasti kesken. Sen mukaista oli toimintakin, kuten videolta näkyy. Myös edellä kerrottu rauhan ajan ”kantahenkilökuntavetoisuus” näkyy mainiosti.
Puolustusvoimat siis harjoitteli toimintaa täsmälleen Ukrainassa nähdyn hyökkäyksen hidastamiseksi. Tämän päivän tiedot kertovat venäläisten etenemisen pysähtyneen, vaikka Ukrainassa puuttui oman palettimme suluttaminen lähes kokonaan. Tästä voimme siten ennustaa, mitä tapahtuisi, jos hyökkäys olisikin 24.2.2022 kohdistunut Suomeen. Sotatoimien lopputulostahan emme vielä tiedä.