Ukraina, keskustelut ja pakotteet

Ukrainan tilanteessa ei ole viime päivinä tapahtunut merkittäviä muutoksia. Edistyksestä neuvotteluissa kerrotaan, mutta tarkempaa tietoa tästä ei ole. Ohjusiskut Ukrainan länsiosaan ovat varmasti viesti sekä ukrainalaisille, etteivät he ole missään turvassa, että länsimaille: Venäjä voi iskeä myös heidän lähettämänsä materiaalin toimituksiin. Kiinan roolin osalta keskustelu on jälleen kiihtynyt. Sosiaalisesta mediasta on myös voinut havaita, että yrittäjät ja yritysjohtajat Venäjällä ovat tilanteesta hämmentyneitä eivätkä tiedä mitä pitäisi tehdä.


Jotain edistystä sentään


Kuten todettu, sekä Ukrainan että Venäjän puolelta on tihkunut tietoja neuvottelujen edistymisestä ja väitteitä siitä, että Venäjä olisi antamassa periksi joissakin vaatimuksissaan. On kuitenkin vaikea arvioida, mitä tämä voi tarkoittaa. Onko se aitoa, taktiikkaa vai turhien toiveiden lietsomista? Myös viikko sitten oli odotuksia keskustelujen etenemisestä, mutta ne hyytyivät viimeistään ulkoministerien tapaamiseen Turkissa.

Jos edistys on todellista, on mahdollista nähdä lähiaikoina myös Putinin ja presidentti Zelenskyin keskustelu. Voisiko tämä todella muuttaa tilannetta? Toki se olisi merkittävä tunnustus Venäjältä Zelenskyin asemalle. Itse keskustelun sisältöön vaikuttaisi todennäköisesti eniten se, miten hyvin Putin on tiedostanut asetelman – ts. sen, että ukrainaiset eivät tervehdi venäläisiä vapauttajina ja Kremlin sotilaallinen operaatio on menestynyt erittäin huonosti, vaikka sillä on toki edelleen ylivoima resursseissa.


Venäjän sisäinen todellisuus


Maailmalla on myös keskusteltu varsin paljon Venäjän sisäisestä tilanteesta. Mielenilmauksia sotaa vastaan on ympäri maata, mutta kokonaisuudessa niiden mittasuhde on vielä niin pieni, etteivät ne muuta juuri mitään. Merkittävämpää on kehitys Putinin lähipiirissä. Sanktioita on laajennettu koskemaan suurempaa määrää venäläisiä ja esimerkiksi Länsi-Euroopassa on lähdetty aktiivisempiin toimiin venäläisten omaisuuden suhteen. Tunnettuja esimerkkejä ovat ainakin Chelsean jalkapalloseuran toimintojen taloudellinen rajoittaminen sekä luksusveneiden takavarikoinnit Italiassa ja Ranskassa.


Mielipidevaikuttamisen ja propagandan voimasta kertoo se, kuinka sota on jakanut perheitä. Esimerkiksi BBC on esitellyt ukrainalaisia, joiden sisarukset tai muut läheiset sukulaiset asuvat Venäjällä. Heidän kanssaan välit ovat totaalisesti katkenneet sodan seurauksena. Venäläiset sukulaiset eivät ole ymmärtäneet hätää ja sotaa lainkaan, vaan lähinnä lähettäneet viestejä, miten teidän tulee hankkiutua eroon natsijohtajistanne ja tervehtiä venäläisiä vapauttajina.


Vahvistamattomien tietojen mukaan FSB:n ulkomaantiedustelun päällikkö Sergei Beseda on asetettu kotiarestiin, kuten myös hänen alaisensa. Viralliseksi syyksi on esitetty Besedan kavaltaneen varoja, mutta lienee varsin selvää, että kyseessä on ylimmän johdon pettymys asioiden etenemisen tilaan Ukrainassa. Länsimaiset arvioijat ovat myös korostaneet, ettei kyseessä todennäköisesti ole ollut FSB:n kyvyttömyys hankkia ja analysoida tietoja, vaan ongelma on ollut – kuten diktatuureissa usein – se, että johtajalle halutaan kertoa vain tietoa, jota hän haluaa kuunnella. Tilanteeseen syynä ovat Putinin omat virheet, mutta sitä järjestelmä ei voi myöntää, vaan syyllisiä aletaan etsiä muualta.


Venäläisyritykset kohtaavat todellisuuden


Ainakin jotkut venäläiset ovat vielä päässeet länsimaisiin sosiaalisen median palveluihin. On ollut mielenkiintoista seurata esimerkiksi kansainvälisemmin toimineiden startup-yrittäjien keskusteluja. Osa uskaltaa kommentoida asioita varsin suorasukaisesti, omaa hallitusta arvostellen. Osa kirjoittaa melkoisilla vertauskuvilla, venäläisen kirjallisuuden klassikoiden hengessä.


Kaikkiaan näiden yrittäjien voi sanoa olevan hyvin epätietoisia siitä, mitä pitäisi tehdä. Osa pyrkii selvästi lähtemään maasta, kun heillä on liiketoimintaa myös Venäjän ulkopuolella. Osaa mietityttää, mitä tämä tarkoittaa heidän sopimuksilleen, he eivät kykene toimittaman palveluita tai tuotteita, jotka ovat luvanneet asiakkailleen. Venäjän mukaan kun käynnissä ei ole sota, ei voida edes vedota force majeure -pykäliin. Selvästi kommenteista tulee esiin hätä omasta, mutta myös bisneksen tilanteesta.


Mielenkiintoinen oli myös keskustelu, voivatko pakotteet olla hyvä venäläisille yrityksille ja kiihdyttää Venäjää kehittämään vaihtoehtoisia ratkaisuja ulkomaisille tuotteille sekä teknologialle. Putin ja Lukashenko visioivat tapaamisessaan tällaisesta ja jopa paluusta ”Neuvostoliiton ajan itsenäiseen kykyyn tehdä asiat itse”. Kaikki tietävät, että nämä toiveet eivät ole realistisia. Yrittäjät nostivat keskustelussaan esiin myös sen, että venäläisen yrityksen kautta ei kannata edes koittaa kehittää merkittävää teknologiaa tai tuotetta, koska jos sen onnistuu oikeasti tekemään, yritys ja teknologia varmasti varastetaan sinulta, itse joudut vankilaan ja joku oligarkki ja Kreml ottavat omaisuutesi.


Epätoivon merkit


Tiedot Venäjän avunpyynnöstä Kiinalle ovat vahvistamattomia ja epämääräisiä. Jotkut näkevät, että kyseessä voi olla myös Yhdysvaltojen viesti Kiinalle, ettei mitään apua kannata edes miettiä. Kiinaa voivat kiinnostaa asiat, joilla se voi parantaa omaa pitkän aikavälin asemaansa, esimerkiksi finanssijärjestelmien osalta. Kiina varmasti näkee suuren riskin siinä, että se antaisi länsikaupan vaarantavaa apua. Finanssijärjestelmissäkin Kiinan kyky auttaa on edelleen varsin rajattu, kun kuitenkin dollari ja euro dominoivat maailmankauppaa. Yhdysvaltojen ja Kiinan edustajilla on tänään jo aiemmin sovittu tapaaminen Roomassa. Tapaamisessa nousee epäilemättä esiin myös Ukrainan sota.


Paljon Venäjän asenteesta kertoo myös se, että ulkomaisten yritysten johtajia on uhattu pidättää ja yritysten omaisuus takavarikoida. Tämä kertoo siitä, että Venäjä ei edes halua hoitaa tilannetta rakentavasti tai siten, että tilanteen muuttuessa yritykset voisivat palata toimimaan Venäjällä. Näillä toimilla signaloidaan, ettei ainakaan nykyhallinnon aikana länsiyrityksiä edes kaivata takaisin. Samaan aikaan pitää toki todeta, että vaikka Ukrainassa saavutettaisiin jonkinlainen rauha, ei paluuta vanhaan voi olla. Lännenkin tulee muistaa, ettei nykyisen hallinnon kanssa normaali suhteiden hoitaminen ole mahdollista.

Viime viikolla ennustin, että vaihtoehdot ovat tässä järjestyksessä 1) sodan jatkuminen, ehkä pitkäänkin, 2) joku kolmas osapuoli saa aikaan neuvottelukosketuksen ja painostaa Venäjää tulemaan vastaan vaateissaan, 3) sisäiset muutokset Venäjällä. Ennuste on edelleen hyvin samanlainen, mutta ehkä kakkoskohdan osalta voisi muuttaa sitä niin, että Venäjä voi myös itse alkaa tiedostaa vaikeuksia, joita se on kohdannut ja alkaa tulla vastaan vaateissaan koittaen löytää ulospääsyä, jolla säilyttäisi kasvonsa. Mutta edelleen se olisi hyvin raskas rauha Ukrainalle, ehkä muullekin maailmalle.