Ei tullut voittoa. Ei liitetty Ukrainaa paraatimarssilla slaavilaisten kansojen onnelliseen perheeseen. Itse asiassa kaikki on mennyt pahasti mönkään.

Hyökkäyspäätös on tehty huolellisten tiedustelutietojen – Ukrainaa ja länsimaita koskevien – ja omien voimavarojen arvion pohjalta. Viisarit ovat näyttäneet plussaa Putinin kabinetin keskustellessa toimintavaihtoehdoista. Lopulta päätettiin kaapata Ukraina vahvalla sotilasoperaatiolla.

Jo pian nähtiin, että Putinin päätös oli virhe. Ja hän näki sen itsekin. Ja hyvin pian nähtiin, että se oli raskas virhe.

Presidentti Putin teki neuvonantajineen lähes jokaisen keskeisen faktorin osalta kannaltaan liian positiiviset tai jopa raskaasti väärät johtopäätökset.

Poliittiset virheet

Vladimir Putin arvio Ukrainan kansan täysin väärin. Ukrainan kansallistunne ja yhteenkuuluvuus tuli varmasti suurena yllätyksenä Putinin pitkien pöytien kabinetteihin. Ukrainalaiset olivat saaneet maistaa vapautta ja demokratiaa, vaikka moni asia olikin vielä korjaamatta. Mutta toivo ja usko oli ihmisiin istutettu.

Samoin arvio länsimaista ja lännen reaktioista oli täysin alimitoitettu. Sotatoimillaan Putin yhdisti EU-maat ja koko lännen yhteiseen rintamaan. Virhearvioon vaikutti varmastikin länsimaiden aiemmat, suorastaan lammasmaiset reaktiot mm. Georgian sotaan ja Krimin miehitykseen. Lännen pako Afganista lisäksi vahvisti väärää käsitystä länsimaista. Ei noista keskenään riitelevistä länkkäreistä ole vahvaan rintamaan, marmoripalatsissa tuumittiin?

Sotilaalliset virheet

Putinin arvio Ukrainan sotilaallisesta suorituskyvystä ei olisi voinut mennä pahemmin metsään.

Todennäköisesti arvio oli, että Ukrainan puolustusvoimat ja aseellinen vastarinta ei ole kyvykäs tehokkaaseen taisteluun. Kalusto on osin vanhaa verrattuna venäläiseen ja erityisesti ilmapuolustus ei kykene täyttämään tehtäväänsä. Tällöin Venäjä hallitsee ilmatilaa ja omaa ilma-aseensa tuella aloitteen myös maataisteluissa. Oliko Putinin arvio, että vastarinta on vähäistä ja kykenemätöntä – sekin mikä vastaan nousisi? Nähtiinhän se jo 2014, tuumitteli Putin?

Ja se vanha sotilaallinen totuus: Miekka ja henki – henki voittaa miekan. Ukrainalaisten pyyteetön isänmaallinen uhrihenki ja valmius puolustaa perheitään, kotejaan ja maataan on yllättänyt ihan kaikki. Kertoikohan Putinin arvio välinpitämättömistä ja passiivisista ukrainalaisista, jotka hyväksyvät veljeskansan avun tapahtuneena tosiasiana?

Toisaalta uuden uljaan Venäjän armeijan piti olla moderni, iskukykyinen ammattiarmeija. Yli 20 vuotta sotavoimaa on uudistettu niin organisatoorisesti, sotataidollisesti, henkilöstö on muuttunut ammattilaisiksi, kalustoa on modernisoitu ja uutta hankittu sekä joukkoja on koulutettu suurissa harjoituksissa, joista lännessä voidaan vaan olla kateellisia. Sotakokemustakin on hankittu, joten kaiken piti olla iskussa. Kuinkas sitten kävikään? Tämän sodan aikana osoitettu tehottomuus ja ammattitaidon puute on yllättänyt kaikki, myös länsimaisen tiedustelun.

Mikä lie sitten Venäjän nuorten sotilaiden henki ja taistelutahto? Venäläiset ja ukrainalaiset ovat jo Neuvostoliiton ajoista tunteneet toisensa. Veljeskansat samaa slaavilaista sukua. Iso osa venäläisistä tuntee ukrainalaisia henkilökohtaisesti ja toisin päin. Olisiko suomalainen sotajoukko henkisesti iskussa, jos meidän olisi hyökättävä Viroon tai Ruotsiin?

Taloudelliset virheet

Pitkän pöydän päässä on pohdittu lännen aiemmin melko velttoja pakotteita, jotka eivät ole vakavasti vahingoittaneet Venäjää. Ei kai noista lännen vellipöksyistä ole nytkään mihinkään, tuumittiin kai? Nyt Venäjän talous syöksyy kohti romahdusta.

Yhteiskunnan taakka

Venäläistä yhteiskuntaa ja totalitaarista järjestelmää painaa taakka. Monella tapaa. Ja tässä on varmasti osasyy sotaan, jota ei olisi tullut, jos Putin olisi tehnyt päätöksensä realistisen tilannekuvan pohjalta. Asiat olivat huonommin, kuin luultiin – myös Venäjän kotipesässä.

Korruptio. Osa armeijaan satsatuista rahoista on varmasti mennyt ihan muihin taskuihin. Ei ole saatu niin paljon aikaiseksi kuin mitä annetut resurssit olisivat antaneet odottaa. Välistävetäjiä on ollut varmasti monessa portaassa.

Asenne. Työskennellessäni aikoinani ulkomailla, Itä-Eurooppalainen työkaverini valaisi avartavasti ihmisten arjen ajattelutapaa sosialistisessa yhteiskunnassa: ”Ensin pidetään huolta perheestä ja suvusta, sitten ystävistä ja naapureista, koska he vastavuoroisesti auttavat aikanaan. Ja vasta kolmanneksi hoidetaan työtehtäviä – jos niille aikaa riittää”. Tämä on ymmärrettävää, kun pulaa oli kaikesta. Arjesta täytyi selviytyä. Mutta ei Venäjä ole Neuvostoliiton mentyäkään kansalaisistaan huolehtinut. Varmaankin itsestä pidetään huolta edelleen samoilla periaatteilla. On viitteitä, ettei sotakalustokaan ole ollut huollollisesti siinä kunnossa, kuin länsimaissa oletettiin. Onkohan varuskunnissakin arjen huolet ohittaneet työtehtävien hoidon?

Hyvät viestit. Totalitaarisessa järjestelmässä ylimmälle johtajalle ei viedä huonoja uutisia eikä negatiivisia raportteja. Kentältä lähteviä valmiiksi jo positiivisia raportteja parannellaan vastuujohtoportaissa ja kun tieto saavuttaa Presidentti Putinin, on viesti varmasti jo mieluisaa kuultavaa. Suuri huijaus toimii niin kauan kuin huijausta ei testata tositilanteessa. Nyt testataan.

Ja lopuksi. Ihmetellä täytyy, kuinka yksi maailman suuriin tiedustelukoneistoihin kuuluva Venäjän tiedustelu voi epäonnistua näin pahasti tilannekuvaa rakentaessaan. Ehkä tuo yllämainittu taakka painaa myös tiedustelun salamyhkäistä työtä.

Aika näyttää tämän Putinin tekemän strategisen virheen hinnan. Kovimman hinnan maksavat ukrainalaiset, sitten venäläiset ja maksumiehinä olemme me kaikki.