Eihän sotaa voi Suomeen tulla enää ikinä. Näin uskoimme pitkään.

Ystävyys, hyvät naapuruussuhteet, luottamus, presidenttien välinen henkilökohtainen suhde, yhteistyö, erityissuhde, lahjakissat ja muut! Kaikki tuo on mennyt suurvaltapolitiikan viemäriin muutamassa päivässä. Vai olikohan noita edes oikeasti olemassakaan? Uskoimmeko edes itse, vai halusimmeko uskoa epäilyistämme huolimatta?

Oliko entinen toiveitamme vai todellisuutta?

Oli miten oli. Vanhaan ei ole paluuta. Edessä on tuntematon ja vaarallinen aika. Presidentti Sauli Niinistö totesikin dramaattisesti: “Nyt naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät”.

Viimeinen viikko on viimeistään avannut suomalaisten silmät. Oikeudenmukaisuus, sovittelu, meidän ajattelumme mukainen loogisuus ja ”järki” eivät olleetkaan Venäjän arvoja. Keskinäisriippuvuuden uskoimme luovan siteet, jotka estävät sodat ja vaurastuttavat kaikkia kansoja. Mutta. Keskinäisriippuvuudesta tulikin kiristysväline Kremlin työkalupakkiin.

Miksi aika on erityisen vaarallinen meille? Siksi, että herra Putin on jo maksanut kaiken etukäteen. Pankkisulut, pörssiromahdus, kansalaisten, erityisesti keskiluokkaisen kaupunkilaisväestön, talouden romahtaminen, lentokiellot,…  Nyt voi siis tehdä mitä vain – maksut on maksettu.

Hinnasta piittaamatta Putin rakentaa unelmiensa Suur-Venäjää, johon kuuluu etupiirit ja vasallivaltiot. Euroopan suunnalla Valko-Venäjä on jo hoidettu. Ukrainaa koitetaan pakottaa mukaan tappamalla ja tuhoamalla. Voima on nyt hetkellisesti siellä. Mutta jos asiat menevät Moskovan suunnitelmien mukaan, työ jatkuu. Kartasta katsottuna seuraava potilas on – Suomi. Ja asian hoitamisella on kiire ennen kuin me olemme osana puolustusliittoa, jonka jälkeen Suomi-optiota ei Venäjällä enää ole. Putin on itsekin todennut, ettei kukaan hyökkää Nato-maahan.

Nykykriisi osoittaa, että vaikka millanen tuho näyttäisi odottavan kaupunkeja ja siviiliväestöä, niin muut maat eivät osallistu sotatoimiin. Sehän voisi eskaloitua Euroopan laajuiseksi sodaksi ja johtaa jopa ydinaseiden käyttöön. Puolustusliiton turva on vain jäsenien etuoikeus.

Ja puolustusliiton jäsenyyden paras jäsenetu on, ettei sota koskaan edes ala. Pelote on niin valtava. Puolustusliiton tärkein tehtävä on ennalta estää sota.

Suomessa kansalaiset säikähtivät Venäjän raakaa hyökkäystä naapurimaahansa. Yli puolet kannattaa jo liittymistä arvoyhteisömme puolustusjärjestelyihin. Nato jäsenyyttä. Ja varmasti yhä useampi tulevien viikkojen aikana.

Poliitikot korostavat tarkkaa pohdintaa ja analyysiä siitä, miten Suomen pitäisi nyt toimia. Aivan oikein. Mutta nyt on kiire. Kun Venäjä saa voimansa taas irti Ukrainasta, voi olla liian myöhäistä. Venäjä on jo Georgiassa ja Ukrainassa näyttänyt, että Nato-halukkaille jäjestetään pikaisesti paikallinen jäätynyt konflikti. Kävisikö meillekin niin? Hyvin mahdollista. Ainakin jos aloitamme vuoden-kaksi kestävän jäsenhakuprosessin.

Ratkaisuna voisi olla Pohjois-Atlantin sopimuksen 10 artikla: ”Sopimuspuolet (=siis nykyiset Nato-jäsenet – blogistin huomautus) voivat yksimielisellä sopimuksella kutsua minkä tahansa muun Euroopan valtion, jolla on edellytyksiä edistää tämän sopimuksen periaatteita ja osaltaan myötävaikuttaa Pohjois-Atlantin alueen turvallisuuteen, liittymään tähän sopimukseen” (ote artiklasta).

Euroopan murros on todella suuri ja tuntematon. Seuraukset voivat olla meille hirvittävät.

Suuren murroksen hetkellä tarvitaan suurmiehiä tekemään suurtekoja Isänmaan hyväksi.