Brežnevin umpikuja
Elokuussa 1968 Neuvostoliiton ja Varsovan liitot joukot marssivat Prahaan kahdellasadallatuhannella sotilaallaan ja kahdellatuhannella panssarillaan, siviilejä tappaen ja kukistaen Tšekkoslovakian demokratisoitumisen. Brežnevin oppi julkaistiin ensimmäisen kerran Pravdassa 26. syyskuuta 1968. Tämä oppi kiteytyy seuraavaan lauseeseen:
”Kun sosialismille vihamieliset voimat yrittävät kääntää kehityksen suunnan sosialistisessa maassa kohti kapitalismia, se ei ole vain kyseisen maan ongelma, vaan yhteinen ongelma ja huoli kaikille sosialistisille maille.”
Brežnev kuoli vuonna 1982. Kolme vuotta tämän jälkeen nousi Neuvostoliitossa valtaan nuori Mihail Gorbatšov, joka aloitti uudistukset pelastaakseen sosialistisen järjestelmän täydelliseltä henkiseltä ja taloudelliselta konkurssilta. Kuusi vuotta myöhemmin Neuvostoliitto hajosi.
Ukrainan viimeaikaisia tapahtumia on verrattu vuoteen 1938 ja natsi-Saksan tuolloisiin toimiin. Näistä vertauksista on varmasti opittavaa. Ei historia toista itseään, mutta siitä voi oppia. Vuosi 1938 ja Hitler eivät ole kuitenkaan ainoita mahdollisia vertailukohtia. Kannattaa katsoa myös muita historian tapahtumia.
Yksi niistä on Brežnevin Neuvostoliitto, jota Putinin esikunta, toimet ja maan tila alkavat muistuttaa.
Putinille Neuvostoliiton romahdus oli sekä suuri historiallinen vääryys että henkilökohtainen pettymys. Näemme tällä hetkellä ihmisen katkeruuden hedelmät. Samaan aikaan voidaan katsoa, miten Venäjän toimintaa muistuttaa Neuvostoliiton toimintaa. Neuvostoliitolla oli halu pitää kurissa ja nuhteessa omat tasavallat, mutta myös muut kommunistiseen blokkiin kuuluvat valtiot. Tästä esimerkkejä olivat Unkarin kansannousun päättäneet tapahtumat vuonna 1956 ja Tšekkoslovakian miehitys 1968. Myös sotatilan julistamisen Puolaan 1980-luvun alussa voi laskea samaan sarjaan, vaikka Neuvostoliitto ei maassa varsinaisesti käyttänyt armeijaansa, vaan käytännössä pakotti siihen reaalisosialistisen Puolan oman väkivaltakoneiston.
Vuonna 1979 Neuvostoliitto lähetti puna-armeijan Afganistaniin. Tämän lisäksi on tietenkin aina Vietnamista Kuubaan lukuisia muita paikkoja, joissa Neuvostoliitto oli sotilaallisesti läsnä. Tähän verrattuna Venäjä ei ole lainkaan saman tason globaali sotilasmahti kuin Neuvostoliitto. Nyt maa on sitonut suuren osan armeijastaan Ukrainaan. Aiemmin se on toiminut lähinnä Syyriassa ja Kazakstanissa sekä suorittanut pienempiä operaatioita Afrikassa.
Brežnev rakensi Neuvostoliiton asemaa kommunistisena maailmanpoliisina. Samalla hän ajoi maan konkurssiin ja tuli seniiliksi, eikä lähipiirin valtaosalle käynyt yhtään autuaammin. Kaksi Brežnevin seuraajaa kuoli lähes välittömästi noustuaan valtaan.
Putinin Venäjän toiminnassa on paljon yhtymäkohtia Brežnevin Neuvostoliittoon. Putin ei toki selitä toimintaansa sosialismin puolustamisella, vaan perinteisen Venäjän alueen palauttamisella, historiallisten vääryyksien poistamisella ja täysin mielivaltaisilla syytöksillä natseissa, narkomaaneista ja kansallismielisistä läntisten naapurivaltioidensa johdossa. Yhteistä Brežneville ja Putinille kuitenkin on sellaisten syiden keksiminen, jonka perusteella muihin maihin voi lähettää sotilaita estämään maan omien kansalaisten päätösvalta ja demokratian toiminta.
Brežnevin toiminta ei kuitenkaan pelastanut sosialismia eikä Neuvostoliittoa. Päinvastoin. Se ajoi maan lopulliseen henkiseen ja taloudelliseen romahdukseen. Nyt myös Putin on ollut vallassa yli 20 vuotta. Venäjä ei ole juurikaan kehittynyt taloudellisesti. Samaan aikaan kun Kiinasta on tullut huipputekniikan ja talouden suurvalta, Venäjä on edelleen energian alkutuottaja. Medvedevin ajan pienimuotoiset pyrkimykset edistää yrittäjyyttä ja startup-toimintaa on tukahdutettu. Asevoimia on tosin kehitetty, mutta se onkin suunnilleen ainoa systemaattisesti kehitetty sektori Venäjällä. Näin oli myös Brežnevin Neuvostoliitossa.
Tulevaisuuden ennustaminen on joskus helpompaa kuin uskoisi, mutta ajoituksen ennustaminen käy usein haasteelliseksi asiantuntevallekin ihmiselle. Tiedämme esimerkiksi, että joku päivä meillä on itseajavat autot, mutta koska ja miten joku (kuka?) tuo markkinoille sen ratkaisevasti markkintilannetta muuttavan mallin? Tiedämme myös, että joku päivä Putinin kausi on ohi. Mutta koska ja millä tavoin se tapahtuu ovat vielä suuria kysymysmerkkejä.
Putin on ajamassa Venäjää kohti taloudellista romahdusta. Se mitä saadaan energian myynnistä käytetään asevoimiin ja eliitin luksuselämään. Suurin osa kansaa ei tästä hyödy, mutta venäläiset ovat tottuneet tulemaan toimeen vähällä. Ehkä oleellisempaa on, ettei maassa myöskään tehdä sellaisia investointeja, joilla se voisi kehittyä.
On nähtävissä paljon selkeitä merkkejä, että Putin on viemässä Venäjän umpikujaan. Mutta kuinka kauan romahdukseen menee ja mitä ehtii tapahtua ennen sitä? Tämän ajatteleminen voi olla jopa pelottavaa. Prahan valtauksesta meni Brežnevin kuolemaan neljätoista vuotta ja kaksikymmentäkolme vuotta Neuvostoliiton romahdukseen. Jos otamme vertauskohdaksi joukkojen lähettämisen Afganistaniin, Brežnevin kuolemaan meni kolme vuotta ja Neuvostoliiton romahdukseen kaksitoista vuotta.
.
Noiden vuosien aikana lukuiset maat ja ihmiset maksoivat suuren hinnan Neuvostoliiton tekemisistä. Myös Suomi joutui 1970-luvulla monenlaisen painostuksen kohteeksi. Sen avulla maamme vapautta yritettiin rajoittaa (toki suomettuneet suomalaiset hoitivat itse ison osan tästä) ja Neuvostoliitto halusi jopa yhteisiä sotaharjoituksia Suomen kanssa ”lännen uhkaa vastaan”. Onneksi puna-armeija ei koskaan päässyt Suomen puolelle.
Ukrainan sota on kiihdyttänyt vauhtia kohti Putinin ja nyky-Venäjän umpikujaa. Maa ei kehity ja samaan aikaan diktaattorin lähipiiri vanhenee, mutta tulee todennäköisesti loppua kohti entistä vainoharhaisemmaksi ja pelottavammaksi. Samalla katoaa viimeinenkin linkki todellisuuteen. BBC:n Moskovan kirjeenvaihtaja Steve Rosenberg on todennut viime aikoina useasti näyttävän siltä, että Putinin suurimmaksi heikkoudeksi on tullut usko olevansa erehtymätön.
Putin on onnistunut monessa, ensin Pietarin ja sitten Venäjän johdossa. Suuri osa menestyksestä on saavutettu häikäilemättömyydellä ja rikollisen lähipiirin tuella. Putinin käsitys omista kyvyistään ja ympäröivästä todellisuudesta on kuitenkin pahasti vääristynyt. Vielä 2000-luvulla puhuttiin, miten Putinin viestintä ja markkinointi oli modernia verrattuna neuvostoaikaan. Vuonna 2022 katsoessamme hänen puheitaan Ukrainaa koskien tulee niistä mieleen lähinnä Stalinin ja Brežnevin ajan absurdein valehtelu, jota ei ainakaan Venäjän ulkopuolella kukaan kykene uskomaan. Kuka uskoo, että Ukrainan johto koostuu narkomaaninatseista ja ukrainaiset hurraisivat venäläisten saapumista Kiovaan vapauttajina?
Putinin Venäjä tulee romahtamaan. Kysymys on vain ajasta ja siitä, mitä tapahtuu ennen romahdusta ja kuinka moni joutuu matkan varrella kärsimään. Suomen 1970-luku on muistutus siitä, että meidänkin tulee myös olla varautuneita epätoivoisiin loppukouristuksiin. Nato-jäsenyys on tähän paras realistinen ratkaisu. Venäjä on kuitenkin edelleen ydinasesuurvalta. Toivottavasti maan eliitin piirissä löytyisi siltikin myös heitä, jotka jossain vaiheessa toteavat hulluutta nähdyn riittävästi ja vallanvaihdon tulevan tarpeeseen.
Kuva: Brežnev Berliinin muurissa. (Victorgrigas at English Wikipedia – Transferred from en.wikipedia to Commons., Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=2911472)