Nato-keskustelu asettuu uomiinsa

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön poikkeuksellisesta uudenvuodenpuheesta on kulunut vain reilu kuukausi, mutta Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys näyttää olevan poliittisesti huomattavasti lähempänä toteutumista kuin kertaakaan ennen – teknisestihän yhteensopivuutemme on ollut huippuluokkaa jo pitkään.


Lukuisat kyselytutkimukset osoittavat puolustusliiton jäsenyyden vastustuksen vähentyneen dramaattisesti. Liittymisen kannattajien määrä on huomattavasti vastustajia suurempi tiedusteltaessa mielipidettä hakemuksen jättämiseen siinä tapauksessa, että Venäjä aloittaisi uuden hyökkäyksen Ukrainassa, Ruotsi liittyisi Natoon, valtiojohto jäsenyyttä suosittelisi tai että jäsenyyttä ei tarvitsisi hakea aivan heti.


Valtaosa mielipiteensä kertoneista suomalaisista myös katsoo, että asemamme Naton jäsenenä tällä hetkellä olisi turvatumpi kuin liittouman ulkopuolella.


Epätietoisten kohtuullisen määrän vuoksi kannatus ei kaikissa kyselyissä ole noussut aivan yli viidenkymmenen prosentin, mutta tämä on gallupien kohdalla hyvin tavallinen, tutkimusmetodista johtuva ilmiö.


Presidentti Niinistö on alkanut kansanäänestyksen rinnalla nostaa esiin laajan, julkisesti valvotun kannatuskyselyn mahdollisuutta jäsenhakemuksen nauttiman tuen selvittämiseksi. Taustalla vaikuttanee suomalaisille hyvin tavanomainen pyrkimys laajaan yksimielisyyteen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suurissa linjakysymyksissä.


Käytännön ongelmana perustuslakivaliokunnan entinen puheenjohtaja ja pitkäaikainen jäsen saattaa pitää mahdollista kiistaa siitä, vaatisiko liittyminen kahden kolmasosan enemmistön vai voitaisiinko jäsenyys ajaa eduskunnassa lävitse yksinkertaisen enemmistön eli viidenkymmenen prosentin kannatuksen turvin.


Lähtökohdiltaan Nato-vastaisten kansanedustajien kääntäminen hakemuksen tueksi saattaisi olla helpompaa julkisesti valvotun kyselyn tuella, vaikka toki jokainen kyselytutkimusten tekemisestä mitään ymmärtävä ihminen tietää melko pienenkin otoksen antavan luotettavan tuloksen tilastollisten metodien ja kysymyksenasettelun ollessa kunnossa.


Niin tai näin, kyselytutkimukseen ei liittyisi samanlaista riskiä ulkoisesta vaikuttamisesta kuin varsinaiseen kansanäänestykseen. Tältä osin Niinistöllä on näkemykselleen ymmärrettävät perustelut.


Ruotsin Maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja Ulf Kristersson totesi taannoin Expressenin erikoishaastattelussa olevansa vakuuttunut, että Tukholmassa tehdään lähivuosina päätös Nato-jäsenyyden hakemisesta. Suomen ja Ruotsin osalta hän painottaa yhteistä etenemistahtia ja kertoo keskustelleensa asiasta myös presidentti Sauli Niinistön kanssa.


Vaikka voitto syksyn valtiopäivävaaleissa jäisikin oikeistolta saamatta, Kristersson uskoo Ruotsin demareiden ennemmin tai myöhemmin kääntyvän Naton kannalle.


Mikään ei tietenkään ole selvää ennen kuin molempien maiden parlamentit ovat hakemuksen hyväksyneet. Juuri nyt tuuli vaikuttaisi kuitenkin puhaltavan vahvasti tiettyyn suuntaan.


Lopuksi on todettava, että vaikka monet ovat – aiheesta – kritisoineet ”Nato-optioon” toistuvasti vetoavia siitä, etteivät he ole avoimesti kertoneet mikä heidät saisi jäsenyyden kannalle, Suomi ja Ruotsi ovat viisaasti päättäneet olla sitomatta hakemustaan Venäjän mahdolliseen uuteen hyökkäykseen Ukrainassa. Natoon liittyminen on nimittäin tarpeen aivan asiasta riippumatta.


Mikäli ilmoitus kysymysten kytkemisestä toisiinsa annettaisiin edes epäviralliseen sävyyn julkisesti, voisi Kreml yrittää käyttää maidemme jäsenhakemusta tekosyynä vihollisuuksien lietsontaan siinä(kin) tapauksessa, että suurhyökkäyksestä toistaiseksi pidättäydyttäisiin. Tällaisen tilanteen syntymistä tuskin kukaan lännessä tahtoo.


Kuva: Nato-harjoitukset Norjassa. (By U.S. Department of Defense Current PhotosCpl. Dalton Precht/II Marine Expeditionary Force – 160218-M-WI309-023, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=51073349)