Vihulaisten vahtija
Nyt on tiistai, 13. tammikuuta. Suojelupoliisin päällikkö Juha Martelius, meillä on 45 minuuttia aikaa keskustelulle. Käyttäkäämme jokainen minuutti tarkoin. Olet nyt ollut tehtävässäsi kohta kaksi vuotta.
Onko työ ollut sellaista millaiseksi arvelit?
”Minullahan oli vanhaa kokemusta ja sen jälkeen tullutta ymmärrystä suojelupoliisista. Olin kymmenen vuotta täällä duunissa. Kansainvälinen yhteistyön määrä EHKÄ yllätti. En ehkä osannut sitä odottaa, kuinka laajaa se on.”
Onko työ vastannut odotuksia?
”Kyllä on.”
Millainen on Supon päällikön normaali työpäivä?
”Back to back (peräkkäisiä)kokouksia kaikki päivät. Tavataan kotimaisia ja ulkomaisia kollegoita ja yhteistyökumppaneita hyvin paljon. On matkustusta. Erilaisia päätöksiä, jotka liittyvät tietenkin Suojelupoliisin operatiiviseen toimintaan, normaaLIa viraston johtamista.
Hyvin paljon erilaisia briiffejä päättäjille. Ei kahvitaukoja, ei ylimääräistä vapaa-aikaa, ajoittain lounastaukoja.”
Onko toimintaympäristö muuttunut sinä aikana, kun olet ollut päällikkönä suojelupoliisissa?
”Kyllä varmasti siinä mielessä, että maailma on entistä monimutkaisempi.”
”Entistä laaja-alaisempaa osaamista vaaditaan myös meidän kaltaisilta organisaatioilta. Aikaisemmin tuotimme strategista tiedustelutietoa, joka edelleenkin toki on tarpeen. Aiemmin oli mahdollisuus pitkällä aikavälillä suunnitella, mitä tietoa kerätään, mistä kerätään, minkälaista lähteeltä ja miten sitä analysoidaan. Nyt on entistä nopeammat syklit menossa. Entistä nopeammin tarvitaan myöskin päättäjille tietoa. Syklit ovat huomattavasti nopeampia eikä enää ole sellaisia rauhallisia hetkiä kuin aikaisemmin.”
Onko Venäjä-Ukraina tilanne vaikuttanut siihen?
”Ilman muuta se on yksi keskeinen tekijä.”
Miten työ SUPOn päällikkönä on vaikuttanut siviilielämään? Pitääkö kotona mikrouuni tutkia kahden viikon välein?
”Sanotaan näin, että kyllä on joutunut myös kotona ottamaan huomioon turvallisuustekijöitä.”
Kuka täällä vakoilee?
Millaista Suomeen kohdistuva tiedustelu on tällä hetkellä?
”Suomi on tiedustelulle entistä kiinnostavampi kohde. Suomen turvallisuuspoliittinen asema on muuttunut, Suomi on Nato-jäsen, Suomen geostrateginen sijainti on ehkä entistäkin merkittävämpi. Toisaalta meillä on yhä enemmän erilaista teknologista huippuosaamista, yhä enemmän pienempien yritysten toimista, jotka välttämättä eivät toimintansa alussa luonnollisestikaan mieti niin syvällisesti turvallisuuskysymyksiä kuin sitten etabloiduttuaan.”
Kuka täällä tiedustelee? Mitä ja miten?
”Näistä asioista kiinnostuneet on edelleen niitä samoja valtioita kuin ennenkin. Me puhutaan hyvin pitkälti Venäjästä, me puhutaan myös Kiinasta ja joistakin muistakin valtioista, jotka Suomen kohdistavat tiedustelua. Tiedustelu tietysti Venäjän osalta on huomattavasti haastavampaa, mitä se aikaisemmin on ollut.”
”2020-luvun alussa tapahtui aika isoja karkottamisia. Diplomaatti-peitteillä toimivia tiedustelijoita karkotettiin isoja määriä Euroopassa laajemminkin. Ja se aiheutti tietenkin sitten henkilötiedustelulle haasteita.” (eri lähteiden mukaan Euroopasta karkotettiin noin 750 venäläistä diplomaattia.)
”Kybermaailmassa tapahtuva verkkotiedostelu, niin se on toki päivittäistä.”
Oliko SUPOn helpompi toimia ennen kuin nuo karkotukset tapahtuivat, kun tiedettiin, kenellä ei ole puhtaat jauhot?
”Osin on, osin ei. Eli tarkoittihan se sitä, että saatiin volyymia huomattavasti pienemmäksi ja heikennettiin ulkomaisen tiedustelun toimintamahdollisuuksia. Mutta tottakai nuo vieraat valtiot ovat pyrkineet löytämään uusia keinoja hankkia tiedustelutietoa Suomesta. Eli tavallaan vanhat kohteet eivät ole hävineet mihinkään, mutta toisaalta on tullut sitten uusia tapoja kerätä tietoa, joita ne tietenkin sitten pyrimme parhaan kyvyn mukaan selvittämään.”
Saunotaanko yhdessä?
Ovatko valtioiden Suomeen sijoitetut tiedustelutoiminnasta vastaavat henkilöt SUPOn päällikölle tuttuja? Oletteko keskusteluyhteydessä?
Tarkoitatko nyt semmoisia, jotka eivät vakoile Suomea, vaiko vakoilevat Suomea?
Heitä, jotka vakoilevat Suomea.
Sanotaan nyt, että Venäjä – tiedän, kuka heillä joku tiedusteluihminen siellä on, virallisesti tai muuten.
SUPOn entinen johtaja Seppo Tiitinen on kertonut, että ennen käytiin kahvilla tai saunomassa, keskusteltiin asiat. Onko maailma muuttunut siitä?
”On todellakin muuttunut kyllä, että niinku sanottu, meillä on tiivistä kansainvälistä yhteistyötä meidän kumppanipalveluiden kanssa. Se tässä ehkä on tämmönen, mitä me voimme tästä sanoa.
Luin Helsingin Sanomista pitkän Tiitisen haastattelun, jossa hän kertoi, että (Viktor) Vladimirov (KGB:n silloinen edustaja Suomessa) oli hänen hetekallaan yöpynyt hänen mökillään siellä jossakin pirtin nurkassa. Niin ehkä ne ajat on menneet.”
Sellaisia hetekoita ei enää ole?
”Ei ole.”
Tiitisen aikana Suojelupoliisi aina välillä muistutteli ulkomaisten tiedustelupalveluiden väkeä siitä, että maassa on säännöt ja niiden mukaan toimitaan. Vieläkö niin tehdään?
”Sanotaanko nyt näin, että meillä on yhteisesti sovittuja tapoja toimia niiden toimijoiden kanssa, jotka eivät Suomea vastaan toimi, mutta ovat läsnä Suomessa.”
Entäs he, jotka Suomea vastaan toimivat?
”Heitä me seurataan tietenkin ja pyritään paljastamaan se toiminta, joka täällä on.”
Onko viime vuosina täältä poistettu diplomaattistatuksella tai muulla statuksella olevia tiedusteluihmisiä?
”Joo, ennen minun aikaani, vuosina 2022–2023 Suomesta karkotettiin 11 venäläistä diplomaattia.”
Sen jälkeen ei ole ollut?
”Se oli se iso tapaus. Yksittäisin tapauksiin en halua mennä.”
Tehdäänkö Suomessa henkilötiedustelua, vai onko vakoilu nykyään kybermaailmassa pelkästään?
”Henkilötiedustelu on yksi keskeinen osa. Ehkä se perinteisin osa tiedustelutoimintaa on juuri henkilötiedustelu.”
Paljonko Suomessa on ei-ystävällismielisten valtioiden laskuun toimivia vakoojia?
”Puhutaan kymmenistä.”
Kymmenistä, jotka te ootte tunnistaneet? Te tiedätte, keitä he ovat?
”En halua mennä yksityiskohtiin tässä. Heitä on kymmeniä. Ensimmäinen numero voi olla mikä vaan.”
”Mutta ei tämä ole statistiikkaa. Tiedustelu ja vastatiedustelu, se on enemmän taidetta kuin tiedettä. Kun kysytään, onko tämä science vai art, niin minusta tämä on science based art.”
Pyrkivätkö nämä ulkomaiset toimijat rekrytoimaan suomalaisia mukaan?
”Kyllä pyrkivät, mutta se on venäläisten osalta entistä haastavampaa. Jos kuka tahansa venäläinen, varsinkin jos hän edustaa virallista tahoa, ottaa yhteyttä suomalaiseen päätöksentekijään tai kehen tahansa, se on huomattavan vaikeaa. Venäläisen tiedustelu-upseerin on nyt huomattavasti vaikeampaa saada suomalaisia tiedonantajia tai yhteistyökumppaneita itselleen.”
Hyödylliset hölmöt
Suomessa toimii erilaisia ryhmiä ja seuroja, jotka kutsuvat itseään esimerkiksi rauhanoppositioksi. Rekrytoidaanko näistä ryhmistä tiedonantajia ja yhteistyökumppaneita? Olisiko heidän rekrytoinnistaan mitään hyötyä?
”Sanotaan kyllä, näin yleisemmällä tasolla. Mutta kysehän ei ehkä enää ole ideologiasta, kuten joskus Neuvostoliiton aikana oli, vaan kyse on jollain lailla sellaisesta kritiikittömästä suhtautumisesta, positiivisesta suhtautumisesta Venäjään. Paljon puhutaan näistä hyödyllisistä hölmöistä, niin tämän porukka on ehkä ennen kaikkea sitä.”
”Relevanttien kohteiden löytäminen tästä joukosta voi olla vaikeaa, mutta näillä kohteilla voi olla taas sitten jotakin muita yhteyksiä, joita käytetään hyväksi. Tässä täytyy muistaa, että tämä on ennen kaikkea hyväksikäyttösuhde. Tässä tiedustelutoimija käyttää hyväkseen sitten näitä henkilöitä, joilta tietoja pyritään hankkimaan.”
Millä lailla se rekrytointi tapahtuu?
”Entisaikaan se oli helpompaa. Jos vaikka tiedustelu-upseeri työskentelee diplomaattipeitteellä, on aika normaalia, että hän ottaa yhteyttä vaikka johonkin virkamieheen tai poliitikkoon. Sehän on diplomaattien tehtävä pitää yhteyttä erilaisiin tahoihin asemamaassaan.”
”Toki sitä voidaan nytkin edelleen tehdä, ei mikään sitä tietenkään estä, mutta vaikeus on siinä, että vähänkään valistuneemmat kohteet kyllä jättävät tällaiset keskustelut huomattavasti vähemmälle. Voi toki löytyä sellaisia kohteita, jotka eivät ole niin relevantteja ja kuitenkin ovat jollain lailla kiinnostuneita kanssakäymisestä. Näitä kohteita pyritään tietysti käyttämään mahdollisimman paljon hyväksi.”
Yritetäänkö SUPOn väkeä tähän rekrytoida?
”Ei ole tällaista tietoa.”
Onko SUPOlla tiedossa suomalaisia, jotka toimivat vieraan vallan tiedustelun hyväksi?
”Jos joku taho toimii Suomea vastaan, niin sillä kansalaisuudella ei ole merkitystä.”
Pyrkiikö Venäjä hyödyntämään tiedustelussaan ukrainalaistaustaisia henkilöitä, joilla on Ukrainan passi?
”En halua osoittaa tässä ukrainalaisia sormella, mutta sen voi sanoa, että Venäjä käyttää kyllä kolmansien maiden kansalaisia hyväksi. On käyttänyt Keski-Euroopan sabotaasitoiminnassaan, mutta toisaalta heitä voidaan käyttää ja on käytettykin myös tiedonhankinnassa hyväksi.”
Suurella yleisöllä on mielikuvia agenteista ja kaksoisagenteista. Ovatko ne tätä päivää?
”Kyllä näin voi sanoa.”
Kuka katkoo kaapelit?
Onko Fitburg-aluksen loppiaisena aiheuttamasta kaapelirikosta syytä etsiä valtiollista toimia taustalta?
”Nämähän ovat vaikeita asioita. Löydetäänkö sieltä ikinä sadan prosentin varmuutta suuntaan tai toiseen, niin todennäköisesti ei. Kaapelirikot ylipäätäänkään eivät ole mitenkään harvinaisia. Niitä on itseasiassa kymmeniä tapahtunut vuosittain (eri puolilla maailmaa, toim. huom.) Ehkä tämä uutisointi on tässä nyt maailman murroksen myötä kasvanut.”
”Alukset ovat hyvin huonokuntoisia. Niissä on miehistöä, joka ei ole purjehtinut hyvinkin matalalla ja haastavalla Itämerellä. Venäjä itsessään pyrkii suojaamaan omaa varjolaivastoaan mahdollisimman paljon.”
”Venäjän elämänlanka on kuitenkin se, että se pystyy viemään öljyä saadakseen siitä vientituloja pystyäkseen jatkamaan sotaa Ukrainaa vastaan.”
”On tärkeää, että nämä asiat tutkitaan huolella. On tärkeää, että viranomaiset ovat hereillä.
Olen joskus sanonut kollegoillesi, että älkää (te toimittajat) tehkö informaatiovaikuttamista Venäjän puolesta.”
Olisko Venäjälle mitään hyötyä siitä kaapeleiden katkomisesta?
”Ainoa hyöty, mitä näkisin Venäjälle, on se, joka näkyy informaatiovaikuttamisena. On vähän laiskaa analyysia se, että ajatellaan, että Venäjä haluaa kiusata ja tekee koska voi ja haluaa hämmentää.
Se on älyllisesti aika vaatimatonta pohdintaa kyllä suoraan sanottuna.”
Eri puolilla Eurooppaa on nähty Venäjän tekemiä tai teettämiä sabotaaseja. Onko Suomessa paljastunut sabotaasin uhkia?
”Vuonna 2024 Keski-Euroopassa oli kolmisenkymmentä paljastunutta sabotaasia, joista tiedettiin, että siellä oli venäläinen toimija takana. Pohjoismaissa ei ole yhtäkään sellaista todennettua sabotaasia tai vastaavaa, jossa olisi päädytty siihen, että siinä valtion toimia on taustalla.”
”Vain muutama niistä Keski-Euroopan sabotaasi-iskuista kohdistui johonkin esimerkiksi tuotantolaitokseen, joka tuottaa teknologista kyvykkyyttä, jota Ukraina pystyy käyttämään puolustustaistelussaan. Suurin osa niistä oli tietyllä tavalla informaatiovaikuttamista. Että ei kannata tukea Ukrainaa, koska näin voi käydä.
Meillä Pohjoismaissa ei ole todettu yhtään tällaista tapahtunutta sabotaasia.”
Kenelle annetaan tietoa?
Kuinka avoimesti tiedustelutietoa jaetaan Nato-maiden kesken?
”Nato-maat jakavat tiedustelutietoa ilman muuta. Monenkeskistä tiedonjakoa tärkeämpää on ehkä kahdenvälinen kanssakäyminen. Jotkut kumppanit ovat luotetumpia kuin toiset. Joidenkin kanssa jaetaan sensitiivisempää tietoa kuin toisten kanssa.”
”Tämä on luottamusbisnestä, mutta tämä on myöskin kykybisnestä. Jos itsellä on jotain annettavaa, joka on toiselle relevanttia, niin silloin myös siltä toiselta voi saada. Tässä ei kovin kauaa voi olla vastaanottavana osapuolena ilman, että itse kontribuoi siihen jotain. Niin kuin kaikessa toiminnassa, kahdenväliset suhteet ovat kuitenkin kulmakivi.”
Saako Unkari kaiken sen tiedon, mitä annatte esimerkiksi Ruotsille, Saksalle ja Puolalle?
”Naton puitteissa tieto jaetaan samalla tavalla kaikille jäsenmaille.”
Entäs kahdenkeskisissä?
”No niin kuin tossa mainitsin, niin kahdenkeskiset suhteet ovat aina eri maiden kanssa erilaisia. Joidenkin kanssa tehdään syvempää yhteistyötä ja joidenkin kanssa sitten vähemmän syvää yhteistyötä.”
Mitä kaikkea jaetaan USA:n kanssa?
”Yhdysvallat on meille tärkeä kumppani myös, eikä pelkästään Suomelle, vaan ylipäätään eurooppalaisille valtioille tiedusteluyhteistyössä. En halua tässä sotkea politiikkaa tähän meidän turvallisuuteen liittyvän tiedon jakoon.”
Supo ei nosta hybridivaikuttamista sanana enää juuri suuresti esiin. Onko termi vanhentunut vai onko maailman muuttunut?
”Me käytämme ehkä enemmän tätä laaja-alainen vaikuttaminen -ilmaisua. Työkalupakki on laaja. Siellä on paljon asioita, joita me emme välttämättä ole vielä edes havainnet ja uusia asioita, joita voidaan käyttää.”
”Mutta ehkä tuo hybridi liittyy jollain tavalla ajatuksen siitä, että on monenlaisia, samanaikaisia keinoja käytössä. Monesti puhutaan hybridistä, kun ei tiedetä mistä puhuttaisiin.”
”Mutta laaja-alainen vaikuttaminen on skaala erilaisia keinoja, joista yhtä voidaan käyttää jossakin ja joku toinen voi käyttää toista.”
Riittääkö raha?
Miten SUPOn resurssit riittävät nykyisessä toimintatilanteessa?
”Ai, ihana kysymys.”
Lupasin yhden kivan kysymyksen.
”Meillä on minimalistinen budjetti verrattuna esimerkiksi meidän pohjoismaisiin kollegoihimme. Esimerkiksi Ruotsin SÄPOlla (Säkerhetspolisen, Ruotsin turvallisuuspoliisi) on kolme kertaa niin suuri budjetti kuin suojelupoliisilla, ja SÄPÖ on vain ja ainoastaan kotimaan turvallisuuspalvelu. Suojelupoliisi on sekä turvallisuuspalvelu että tiedustelupalvelu.”
”Ruotsissa signaalitiedustelu FRA:n (Försvaret radioanstalt, puolustusvoimien radiolaitos) budjetti kolminkertaistetaan. Ruotsiin perustetaan uusi siviilitiedustelupalvelu.”
”Sen myötä, kun suojelupoliisista tuli myös tiedustelupalvelu, niin silloin ei ehkä ymmärretty sitä, että tämä ei ole ihan halpaa. Kansainväliset kollegat ovat minulta muutaman kerran kysyneet, että onko Suomessa erilainen näkemys turvallisuusympäristön muutoksesta, kun he ovat nähneet julkisista lähteistä, että joudumme aika pienten resurssien kanssa kamppailemaan.”
Onko SUPO oikeassa paikassa, kun se on sisäministeriö alla?
”Nämä ovat valtioneuvoston asioita, mitä parhaaksi näkevät, että mä en ota tähän julkisesti kantaa.”
Onko SUPO houkutteleva työnantaja? Saatteko sellasta väkeä töihin, mitä te haluatte?
”SUPO on houkutteleva työnantaja. Jatkossa tarvitsemme entistä enemmän tämmöistä hyvinkin laajaa monialaista osaamista ja sitten toisaalta tiettyjen erikoisalueiden syvällistä ymmärrystä. Sinä aikana, kun täällä olen, haluaisin luoda tämmöisen selkeän tiedustelu-upseerirekrytoinnin ja urapolun meille.”
”Tämä on myöskin identiteettikysymys tietyllä tavalla. Tämä, että Suojelupoliisi nimestään huolimatta on turvallisuustiedustelupalvelu. Mehän olemme muuten englanniksi Finnish security and intelligence service. Ja se kertoo asian aidommin kuin kylmän sodan aikainen suojelupoliisi.”
Ette ole poliisi?
”Ei. Meillä on poliiseja töissä ja me varmasti edelleenkin tarvitsemme poliisiosaamista meidän taloon. Ei se poistu mihinkään, mutta me olemme Suomessa sui generis, ainoa siviilitiedustelupalvelu.”
Jos haluaa Supoon töihin, niin mikä kielitaito tai muu taito olisi hyödyksi nyt?
”Venäjä ilman muuta ykkönen. Kiinan kieli toinen, ja harvinaisemmat kielet sitten. Arabia, farsi ja tällaiset.”
”Me emme voi enää oikeastaan ajatella niin, että meillä on vain ja ainoastaan vaikkapa Venäjä-osaaja, meillä on Kiina-osaaja, meillä on joku vastatiedusteluosaaja. Vaan me tarvitsemme henkilöitä, joilla on mahdollisuuksia ja riittävää osaamista liikkua näiden välillä.”
”En näe tarkoituksenmukaisena kasvattaa ihmistä pelkästään putkessa, vaan tavoite on mahdollisimman suuri liikkuvuus meidän talon sisällä. Se on tietysti myös urapolkuajattelua, mutta myös sitä, että meidän pitää pystyä talon sisällä siirtämään resursseja tiettyihin painopisteisiin helpommin kuin mitä perinteisesti.”
Kiitos. Pahoittelen, että nämä kysymykset ovat olleet tällaista konekivääritulta, mutta meillä on tiukka aikataulu ja minä olen ahne.
”Tuokin pitää sitten kirjoittaa siihen juttuun, kun minunkin vastaukseni menevät sinne niin, etten saa niitä muuttaa.”
